Tämän päivän iltalehdessä oli artikkeli että useimmat sinkut haluaisivat mielummin kumppanin kuin loton päävoiton. Epäilemättä. Siis tietenkin sellaisen kenen kanssa asiat synkkaa yhteen. Karu totuus on se, että läheskään kaikki ihmiset eivät kuitenkaan elämänsä aikana kohtaa suurta rakkautta. Jotkut tyytyvät elämään yksin kun taas toiset tyytyvät sellaiseen minkä saa kun ei saa sellaista jonka haluaa. Kumpi lienee karumpi kohtalo? Vaikea sanoa.
Itse olen myös sellainen mies että minun kohdallani loton päävoitto on todennäköisempää kuin, että löytäisin koskaan ketään sellaista naista, jonka minä haluan ja joka myös haluaa minut. Itse olen kallistunut sille kannalle, että loppuelämä meneekin itsekseen.
Lohduttaudun sillä, että kaupungilla kävellessäni nähdessäni pareja totean monesta naisesta itselleni, että "en minä tuon kanssa haluaisi olla". No, sallittakoon moinen minulle sillä eihän se nainen minun kanssani olekaan vaan sen näkemäni miehen kanssa ja hän todennäköisesti haluaa olla nimenomaan juuri sen naisen kanssa. Pointtini kuitenkin on se, että suurin osa nuorista naisistakin on suht taviksia joihin ei kadulla tule edes kiinnitetyksi huomiota.
Yhteen aikaan tapailin vähän aikaa yhtä varsin mukavaa naista ja meillä menikin ihan mukavasti mutta sekin homma kaatui siihen, että hänen harvinaisen rasittava exä roikkui koko ajan kolmantena siinä joten minulle riitti.
Kerran olen käynyt nettideitillä mutta ensinäkemästä totesin, että mielummin loppuelämä yksin kuin tuon kanssa. Siis, hiljaa itsekseni, tietenkin. Käytiin kahvilla ja sen jälkeen toivoteltiin toisillemme hyvää jatkoa.
Minun ongelmani on se, että en tyydy siihen mitä saan vaan haluan sellaista mitä en saa. Minä en esim kelpuuta yli kolmekymppisiä naisia vaikka itsekin olen yli kolmekymppinen. No, jokaisella ihmisellä on varmasti reunaehtonsa, joista ei luovu kumppania etsiessään.
No, minulta jäänee tässä elämässä onnellinen parisuhde kokematta. kaiketi en moista ansaitsekaan. Kenties taidan sittenkin panostaa siihen lottovoittoon.
Itse olen myös sellainen mies että minun kohdallani loton päävoitto on todennäköisempää kuin, että löytäisin koskaan ketään sellaista naista, jonka minä haluan ja joka myös haluaa minut. Itse olen kallistunut sille kannalle, että loppuelämä meneekin itsekseen.
Lohduttaudun sillä, että kaupungilla kävellessäni nähdessäni pareja totean monesta naisesta itselleni, että "en minä tuon kanssa haluaisi olla". No, sallittakoon moinen minulle sillä eihän se nainen minun kanssani olekaan vaan sen näkemäni miehen kanssa ja hän todennäköisesti haluaa olla nimenomaan juuri sen naisen kanssa. Pointtini kuitenkin on se, että suurin osa nuorista naisistakin on suht taviksia joihin ei kadulla tule edes kiinnitetyksi huomiota.
Yhteen aikaan tapailin vähän aikaa yhtä varsin mukavaa naista ja meillä menikin ihan mukavasti mutta sekin homma kaatui siihen, että hänen harvinaisen rasittava exä roikkui koko ajan kolmantena siinä joten minulle riitti.
Kerran olen käynyt nettideitillä mutta ensinäkemästä totesin, että mielummin loppuelämä yksin kuin tuon kanssa. Siis, hiljaa itsekseni, tietenkin. Käytiin kahvilla ja sen jälkeen toivoteltiin toisillemme hyvää jatkoa.
Minun ongelmani on se, että en tyydy siihen mitä saan vaan haluan sellaista mitä en saa. Minä en esim kelpuuta yli kolmekymppisiä naisia vaikka itsekin olen yli kolmekymppinen. No, jokaisella ihmisellä on varmasti reunaehtonsa, joista ei luovu kumppania etsiessään.
No, minulta jäänee tässä elämässä onnellinen parisuhde kokematta. kaiketi en moista ansaitsekaan. Kenties taidan sittenkin panostaa siihen lottovoittoon.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse ottaisin kyllä mieluummin lottovoiton, kun toisen ihmisen jonka kanssa syntyisi jatkuvasti riitoja.
Mäkin ottaisin mieluummin sen lottovoiton. Toinen ihminen ei ole koskaan lottovoitto, kuten en ole itsekään toiselle.
Sama eteläsuomen luuseri täällä jaksaa marista hyi ..vetti
Mulle käys vaikka 4 plus lisänumero mieluummin kuin tuommoinen valittaja luuseri.
MENE JA OTA AKKA JOS SELLAISEN HALUAT NIIN KAIKKI MIEHET TEKEVÄT !
Ensinnäkin, en ole ennen tänne kirjoittanut. Toisekseen, mitä tekemistä ilmansuunnilla on tämän asian kanssa. Kolmanneksi, minä mielummin maksaisin lottovoiton pääpotin verran rahaa kuin olisin kaltaisesi tympeän ämmän kanssa missään tekemisissä.
Kyllä tuolla samalla tavalla ajattelee varmasti moni muukin. Rakkautta olen kokenut mutta monesti sen kurjan puolen nähneenä en minä siihen enää jaksa uskoa. Tai en usko enää kokevani, sanotaan näin. Kuulostaa typerältä varmasti monesta, olen kuitenkin vasta kolmenkymmenen. Kaupungilla ja ravintoloissa kulkiessa ei yksikään miehenpuoli jaksa sytyttää, vaikka kuinka yritän sillä silmällä vilkuilla. Mukavia miehiä on paljon, mahdollisuuksiakin minulla olisi, mutta kun ei iske kipinää niin ei. En ole ronkeli, haluaisin vain TUNTEA jotakin vähän enemmän kuin et ihanmukavatyyppituokin.
Mikäs olisi sen mukavampaa kuin löytää ihminen jonka kanssa voisi kuvitella viihtyvänsä vaikka lopunikäänsä?? Jota kohtaan rakkaus vuosien varrella kasvaisi ja vois vaikka lotota yhdessä.................=)
Itsekin olin varsin synkkämielinen, kun ex jätti minut toisen takia. Kauan meni toipua. Olin jo siinä uskossa etten ketään enää löydä..olin tosi onneton ja melkein masentunut, vaan yhtenä kauniina päivänä tapasin miehen työpaikalla, kenestä tuli ensin ystävä, sittemmin avomieheni.Ollaan niin onnellisia, että suunnitellaan kovasti yhteistä tulevaisuutta.Sinäkin voit tavata unelmiesi naisen silloin, kun sitä hetkeä vähiten odotat.Minä en ikinä olisi uskonut että juuri se asiakas työpaikalla olisi lähitulevaisuudessa minun oma kulta. Niin vain kävi. Olin pitkään sinkku, siinä on omat hyvät puolensa, mutta parisuhde on ainakin minulle paljon parempi vaihtoehto. Kannattaa yrittää tutustua monenlaisiin ihmisiin eri paikoissa.