"Ongelma" tällainen... Ukkoni on melkein ensimmäisestä tapaamisesta lähtien hokenut, että häntä on turha yrittää muuttaa. Minulle tämä sopi hyvin, mitäpä hänessä silloin olisinkaan halunnut muuttaa, mutta mitä pidemmälle suhdetta päästää hän näyttää muuttuvan koko ajan enemmän... Sinänsä en näe, että se jos huomattaa jostakin asiasta (mänä en nalkuta ja sen hänkin myöntää) ei ole toisen ihmisen muuttamaan yrittämistä. Tarkemmin, jos kerron mistä tykkään mitä minulle tehdään tai ei tehdä (siis muunkin kuin seksin suhteen). Ikinä en vaadi. Kuitenkin joka kerta kun jotain sanon, hän vastaa että hänhän ei tästä mihinkään muutu... Piirteitä joita on ajan saatossa ilmaantunut on esim. minun holhoaminen (esim. syömisen suhteen, en TODELLAKAAN ole mikään syömishäiriöinen, joskus vain unohtuu työkiireden vuoksi, joskus hän saattaa laittaa viestin töistä minulle, jossa on kauppalista, siis normaaleja ruokatarvikkeita... daaa... luulisin osaavani ne tuoda ilman listaakin yms.) Sitten meillä pitäisi tapahtua kaikki juuri tasan silloin kun hän haluaa, esim. ehdotan lenkille lähtöä(siis kysyn kerran) Ukko katsoo TV:tä, ei vastausta... No annan asian olla, menen vaikka lukemaan. Joskus puolen tunnin päästä hän seisoo lenkkivaatteet päällä ja sanoo no nyt mennään ja voi luoja mikä haloo jos sanon että ei enää huvittaisi. (Ja jos asiasta mainitsee, hän vastaa, että hän ei kyllä mihinkään tästä muutu) Hympf... No joo eipä tähä nyt oikein tullut mitään kysymystä, kun pääsin oikein kirjoitus fiilikseen "purkamaan kaikki patoutumat"... Antakaa vaikka jotain kommentteja miehet sekä naiset, mitenhän tällaisia pitkku asioita pitäisi lähenstyä, ilman että vastaus olisi heti, että häntä ei voi muuttaa...
Kerran olen sanonut, että en halua muuttaa vaan kertoa, että se loukkaa minua... sain sen käsityksen, että minun pitää muuttua niin että se ei enää loukkaa... hmmm...
Kerran olen sanonut, että en halua muuttaa vaan kertoa, että se loukkaa minua... sain sen käsityksen, että minun pitää muuttua niin että se ei enää loukkaa... hmmm...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehkä sinun kannattaisi vastata samalla mitalla eli kun miehesi jostain huomauttaa, niin sanot vaan että sinua ei voi muuttaa. Aukeaisiko miehen silmät muutaman kommentin jälkeen?
Totta on se, että et pysty miestäsi muuttamaan. Vain hän itse pystyy siihen. Itse pystyt vain muuttamaan omaa suhtautumistasi häneen. Tietenkin kannattaa miettiä miten pitkälle olet valmis häntä miellyttämään. Suhteessa pitäisi saada olla pääsääntöisesti oma itsensä ja sama koskee myös miestäsi. Nyt mies näyttää suojautuvan tuon fraasin taakse, saa olla syyn kanssa itsekäs. Jos käytös tai sanat loukkaa suhteen toista osapuolta, niin kyllä asiasta on voitava neuvotella ja päästävä yhteisymmärrykseen.
Onkohan joku joskus yrittänyt koko ajan muuttaa miestäsi?
Kannattaa jutella miehesi kanssa että et todellakaan aio häntä muuttaa, että kyllähän asioista nyt voi sanoa ilman että yrittää muuttaa toista.. Kuulostaa kyllä vähän hassulta tuo miehesi logiikka.
Eli ukkosi on siis päättänyt, että hän on mikä on, ota tai jätä.
Se mikä tässä ulkopuolisena kiinnostaa, on se mitä tapahtuu jos et tee niin kuin miehesi haluaa? Jos ostatkin kaupasta jotain muuta kuin ukkosi ehdottaa, mitä tapahtuu? Jos päätätkin lähteä ulkoilemaan samantien yksin, ilman ukkoasi, mitä tapahtuu? Eli jos miehesi ei muutu, niin alistutko sinä kohtaloosi ja miksi näin teet, mitä sinä saavutat tällä toisen tahtoon alistumisella?
No siitähän seuraa mokötys... ei kylläkään yleensä kestä kovin kauaa, mutta ei sitä aina jaksaisi katsella siitä hyvästä että "saa tahtonsa läpi". Joskus päästään ihan leikkimielisellä naljailulla, mutta aina kuitenkin jotain pitää huomauttaa... Olen aina ollut todella vahva persoona, mutta nyt tämän suhteen myötä välillä tuntuu, että minne se kaikki itsevarmuus on kadonnut ja ihan vahingossakin huomaan tekeväni ukolle mieliksi. Mitä saavutan? hmmm... Kai sen että säästytään siltä mökötykseltä... Sinänsä suhde muuten kunnossa, rakastan häntä yli kaiken ja tiedän että hän myös minua, luottamus pelaa puolin ja toisin (mitä meillä kummallakaan ei ole ollut aiemmissa suhteissa). Meillä on myös hauskaa yhdessä. Että en sinänsä näe mitään tarpeeksi hyvää syytä lopettaa suhdetta...
Ahaa, ajattelin tuosta "haloosta" jotain pahempaa, mutta onneksi näin ei ole.
Eli olet ajanut itsesi siihen tilanteeseen, että vähemmällä pääsen kun olen mieliksi. Tämä voi olla ihan hyvä elämäntapa, kun antaa vain periksi. Eipähän tarvitse ajatella kuin aina miehesi parasta. Ja kun annat tarpeeksi usein laiskuuttasi periksi, niin jatkossa sinun et voi edes esittää omaa mielipidettä. Mutta mitäpä siitä, jos mies on itsepäinen, kun muuten teillä on hauskaa ja ennen kaikkea rakastat tätä dominoivaa mököttäjää.
Toisaalta, miltähän tuntuisi, jos rakastettava miehesi sanoisikin, että "tottakai rakkaani, sinun ideasi on loistava, TV-ohjelmat voi aina odottaa". Tai, että: Rakkaani, olet oikeassa, sinun mielipiteesi sai minut ajattelemaan asioita, ja aion muuttaa tapani.
En usko, että kukaan nykyaikana haluaa alistua pelkästään toisen tahtoon, ei mies eikä nainen. Ennen oli toisin, silloin nyrkki määräsi paikan ja tätä pelkäsin sinunkin tapauksessa. Mutta koska näin ei siis ole ja muunlaisista miehistä et tiedä, niin silloin ei suurta ongelmaa ole edes olemassa. Sopeutumisiin.
No onkos se noin muuten vallan ihana, että et ole eroamista miettinyt?