Sanokaas naiset, mikä mussa on vikana, kun aina ajaudun suhteeseen pahimpien pohjasakkanaisten kanssa? Itse arvostan perhearvoja, uskollisuutta ja "tunneseksiä". Ja siitä huolimatta en ikinä saa kunnollista naista, vaan ne muutamat seurustelut/ tapailut mitä on ollut, ovat aina olleet huonojen naisten kanssa, jotka ovat kyllä tosin alkuun huijanneet minua siinä, mitä ovat.
Onko minussa jotain vikaa, kun näin käy?
Kysyn täällä, koska jotenkin luulen, että naiset osaavat parhaiten vastata tähän.
Onko minussa jotain vikaa, kun näin käy?
Kysyn täällä, koska jotenkin luulen, että naiset osaavat parhaiten vastata tähän.
Vastaukset 29
Vanhimmat
et otan kantaa, vaikka olenkin mies.
Voisitko hieman tarkentaa kommenttiasi:
> ajaudun suhteeseen pahimpien pohjasakkanaisten kanssa
>huonojen naisten kanssa
Tarkoitan sellaisia naisia, joille seksi on joko
a) kuin kädenpuristus, eli voidaan tarpeen tullen suorittaa ilman tunteita kenen tahansa kanssa, tai b) keino hankkia hyväksyntää, eli jos poikaystävältä ei saa juuri sillä hetkellä hyväksyntää, voidaan käyttää tätä hyväksyntä- ja itsetuntoboostausautomaattia johonkin toiseen mieheen
Et ole osannut vain olla heidän kanssaan, ja kun naiset saavat tarpeekseen ja lähtevät, heistä tulee silmissäsi pohjasaakkaa. Sinussahan ei voi olla mitään vikaa, olethan täydellinen ihminen.
Ihmissuhteet ovat vaikeita. Muista kuitenkin, että vika ei ole naisessa, jos hän ei sinusta tarpeeksi pidä, tai sillä tavalla pidä, miten sinä haluaisit hänen pitävän. Ongelma on sinun. Kaikki eivät tule toimeen toistensa kanssa, ihmiset ovat niin erilaisia.
Tunnen yhden miehen, joka haukkuu kaikki exänsä lutkisi ja huoriksi ja ties miksi hyväksikäyttäjiksi. Tosiasiassa mies on aivan sairas itse (luonnevikainen tai psyko), ei sitä kukaan kovin kauaa katsele, ellei kyseessä ole sitten todella pinnallinen nainen. Eihän tämä mies sitä asiaa itse ymmärrä, naisissa on vain jotain vikaa, kun eivät toimi niin kuin hän haluaisi. Syyllinen on aina joku muu kuin hän ;D.
Katso viestini "Tarkennus", ja tarkenna sitten omaakin arviotasi, jos jaksat :)
Olisi ehkä pitänyt lisätä, että yleisesti ottaen minua ei ole jätetty, vaan useammin minä olen jättänyt, kun olen saanut tarpeekseni naisen tempuista ja elämänasenteesta.
Et ymmärtänyt mitä kirjoitin. Jokainen ihminen on erilainen. Siispä joka ainut suhdekin on erilainen. Toista samalaista samoilla arvoilla olevaa suhdetta ei ole, koska ei ole samanlaisia ihmisiä. Ymmärsitkö?
Voit olla myös ymmärtänyt väärin koko suhteen. Siis sen, mitä toinen haluaa ja mihin pyrkii, ja sen erotuksen siihen mitä sinä haluat, mihin pyrit, miten toimit... Tai vaikkapa ihan raadollisesti: yhdenyön suhteen ja naimisiin menon (ja olon) välille mahtuu valtava liuta erilaisia suhteita. Esimerkkinä kevyt panosuhde, lyhyt panosuhde, pidempiaikainen panosuhde (enemmän muutakin), kevyt seurustelusuhde (seksiä ja tutustumista, voi sis. muiden tapaamista), vakava seurustelusuhde (päämäärä perheen perustaminen), tavallinen seurustelusuhde (seksiä ja yhteiseloa, ystäviä ja ehkä muita)... ja satoja versioita jokaisen erilaisen suhteen väliltä. Varmasti siinäkin menee jo pitkä aika, kun selvittää mitä toinen lopultakin haluaa. Ja sinä selvität toiselle, mitä sinä haluat. Ja sitten etsitte sen kompromissin.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että vika on sinussa. Katse peiliin paljastaa syyllisen. Ei ole naisten vika, jos he eivät ole olleet sinulle sopivia. Se on sinun ongelmasi, jos eivät ole kelvanneet sinulle sellaisina kuin ovat. Jokainen ihminen on yhtä arvokas.
Tiedän mistä puhun. Minulla oli sama ongelma miesten kanssa. Aina joitain kusipäitä, pettäjiä, valehtelijoita, aggressivisia, alko- tai itsetunto-ongelmaisia... Kunnes sitten tajusin, että minulla se ongelma on. Miehet olivat oikeasti aivan ihania ihmisiä, mutta MINÄ en hyväksynyt heitä. Heidän elämäntilanteensa vaikuttivat asioihin myös, tottakai, niin kuin moni muukin asia. Niin itserakas en ole, että kaiken omiin taskuihini kaataisin, mutta turha siitä on toisia syyttää. Syyllisiä ei ole. On vain erilaisia ihmisiä. He eivät olleet minulle sopivia. Joillekin muille kyllä. Vain yksi oli oikeasti paha, luonnevikainen. Hänen kanssaan en ole enää tekemisissä, muiden kanssa olen edelleenkin hyvissä väleissä.
Opettele antamaan anteeksi toiselle, niin huomaat että opit antamaan anteeksi myös itsellesi.
Jos jokainen nainen on ollut arviosi mukaan luonnevikainen, silloinkin vika on sinussa. Olet liian helppo. Tai olet itse luonnevikainen. Katso seuraavalla kerralla useampi kuukausi, tutustukaa ja ystävystykää rauhassa ennen "suhteen" aloittamista. Siinä ajassa taatusti tulee esille, jos toinen ei kykene tuntemaan empatiaa tai hänellä on muita epämääräisiä mielenterveysongelmia, jotka haittaavat normaalia elämää ja suhdetta. Virheitä ihmiset tekevät aina, se kuuluu ihmisyyteen.
Minulla on nyt hyvä suhde. Löysin lopultakin itselleni sopivan miehen, jonka kanssa on hyvä olla.
On siis minun syyni, että joku nainen hyväksikäyttää ja huijaa? Vähän sama kuin sanoisin, että raiskaus on naisen omaa syytä, mitäs sattui raiskaajan tielle.
Varmaankin siksi, että nämä kyseiset naiset osaavat antaa sinulle huomiota ja heillä ei ole vaikeuksia iskeä miehiä. He ovat kuin parantavaa lääkettä ujoille, huomiota ja rakkautta kaipaaville miehille. He ovat pelinaisia, esittämisen mestareita, tosin täysiä laholatvoja päästään ja luonteeltaan...
Juuri yritän oppia kokemuksistani, siksi täällä kyselen. Onko minussa jotain, minkä tuollaiset naiset heti spottaavat, vai mikä vikana?
Kyllä. Ongelmasi on se, että olet liian hyväuskoinen. Sinun on aika alkaa tunnistamaan helmet sioista;)eli heität ne taivaansiniset silmät välillä sinne romukoppaan...jos joku vaikuttaa oudolta ja epäluotettavalta tms. hyvin todennäköisesti se myös on sitä....
Kun ongelma juuri on siinä, että en tunnista. En ole muussa elämässä mitenkään kauhean hyväuskoinen, minua ei ole helppo huijata. Mutta näissä naisjutuissa tapahtuu aina jotain omituista, en pysty sanomaan ainakaan alkuun, että huijataanko minua vai ei.
Ehkäpä sinua kiinnostaa helpot ja aloitteentekevät naiset??????Niin kuin varmasti montaa muutakin miestä;)
Ei ne naiset ole tehneet aloitteita, ehkä kylläkin jotenkin kietoneet minut pikkurillin ympärille. Mutta kyllä minä olen aloitteet tehnyt.
Pari kysymystä:
Onko aloitteenteko sitten kiellettyä mukavilta ja kilteiltä naisilta? Entä miten oppisin erottamaan mukavaa näyttelevän naisen ja oikeasti mukavan toisistaan?
"Ei ne naiset ole tehneet aloitteita, ehkä kylläkin jotenkin kietoneet minut pikkurillin ympärille. Mutta kyllä minä olen aloitteet tehnyt."
Joopa joo. Siis he ovat sinut saaneet tanssimaan oman pillinsä tahtiin....
"Onko aloitteenteko sitten kiellettyä mukavilta ja kilteiltä naisilta? Entä miten oppisin erottamaan mukavaa näyttelevän naisen ja oikeasti mukavan toisistaan?"
No ei tietenkään aloitteenteko ole kielletty niiltä mukavilta ja kilteiltä naisilta. He nyt vaan ehkä sattuvat miettimään enemmän ja pelkäävät ehkä enemmän pakkeja. No ne näyttelijättäret soittelevat yleensä silloin kun he tarvitsevat jotakin. Tai he eivät kuuntele sinua, tai räpläävät kännykkää koko ajan, ja ovat menossa jo paikkaan b kun sinä olet vasta "a asemalla". En oikein osaa sanoa mistä sinä sen voisit tunnistaa. Itsellä kun tuo intuitio toimii niin hyvin;)
En todellakaan luottaisi nettivastaajiin siinä, että he tietäisivät mitä ajattelen. Sinä tiedät muttet ehkä vielä tietoisella tasolla. Sinähän ne naiset valitset ja elät heidän kanssaan, joten... Kun vähän ponnistelet, niin löydät vastauksen. Jo kaavan tunnistaminen on alku, joten hyvässä vauhdissa olet!
Olen tunnistanut kaavan jollain tasolla jo kolme vuotta sitten, mutta sama juttu on tapahtunut pari kertaa sen jälkeenkin.
Kiinnostuppa välillä jostakin naisesta, johon et tunne vastustamatonta vetovoimaa.
Mutta naisethan sitä kemiaa niin kovin hakevat... Miten voin iskeä naisen, joka ei tunne kemiaa minua kohtaan?
mitään kemiaa hyväksikäytettävään mieheen tuntevat. Motiivit ovat varmaankin aivan toiset.
Ei ne naiset ihan niin suunnitelmallisia ole. Kyllä mussa on jotain joka kiehtoo sen tapaisia naisia. Ehkä siinä on yksi syy, että menen niin helposti lankaan, koska kerrankin pystyn ihmisen katseesta huomaamaan, että nainen pitää minua kiinnostavana. Viimeisin juttu oli juuri sellainen, että yhteinen katse löytyi hyvin nopeasti, ja tapailun suht lyhyestä kestosta huolimatta meille kehittyi yhteinen sanaton huumori, samanlainen mitä tulee pitkässä suhteessa. Siitä huolimatta nainen huijasi minua, ja kun alkoi paljastumaan, niin suutuin ja pistin heti poikki. Ei huvita katsella enää yhtään sellaista, että minulla pelataan.
alkukantaiseen puoleen itsessäsi. Jospa oletkin heidän kaltaisensa, loppujen lopuksi.
Ja miksi minä en löydä vauhdikasta miestä, jonka kanssa olisi mukava tehdä kaikkea mukavaa yhdessä ;)?
vastaan tulee, usko pois! Juuri se, joka saa sukat pyörimään ja hyvän olon virtaamaan... :)
mutta olen nainen ja olen törmännyt näihin miehiin jotka tekevät minulle pahaa...enpä aio enää miestä itelleni hankkiakaan!!!pärjää paremmin ilman!!!
Vastaanpa vaikka mies olenkin:
Mulla oli alussa sama juttu: epäilyttävät ja hörhötaustaiset naiset hakeutuivat seuraani.
Muutin tyyliäni välinpitämättömämmäksi ja vaihdoin ajanviettopaikkojani, homma muuttui heti.
Nykyisin lumput kiertävät kaukaa, ja kunnollisia naisia on kaveripiirissä.
Kokeile huviksesi, kyllä se siitä.
Haluatko kertoa tarkemmin muutosprosessistasi ja siitä, miten se onnistui?
Ehkä sinulla on sinisilmäisyyden lisäksi itsearvostus pielessä.
Minä olen pohtinut samankaltaista ongelmaa vuosia. Jotenkin aloitan suhteen semmoisen miehen kanssa, ettei siitä mitään voi tulla. Syitä on ollut yleensä miehen pettäminen tai jotain vielä pahempaa. Aivan kuin eripariset olisi menneet yhteen...
Tässä olen toistanut palstalla näkyvästi jotain teesiä...'parempi ilman kuin huonon kanssa' tai 'itseään ei pidä myydä halvalla'. Nämä johtuvat useista pettymyksistä, joita olen kokenut. Olen myös pettynyt itseeni enkä vain toiseen osapuoleen...
Oma sisäinen läheisyyden, huomion, rakkauden, kiintymyksen jne. tarve pitää saada tasapainoon ennen kuin jotain muutosta kierteeseen voi saada aikaan. Pitää osata olla yksin ja olla tyytyväinen sellaiseenkin olemiseen eikä etsiä täytettä elämäänsä toisesta ihmisestä.
Tärkeintä mielestäni kuitenkin on se, että todella arvostaa itseään, hyväksyy itsensä, kuulee omia tarpeitaan ja hoitaa itseään. Siis rakastaa itseään. Pitää oikeasti olla itsetuntoa korkealla ja apua, apua ILMAN parisuhdetta!!
Hyvä on opetella tuntemaan itsensä, silloin tietää mitä haluaa. Joku on sanonut, että pisin matka on itsensä luokse. Voi joutua kiertämään koko maailman ympäri.
*kaikkea se teettää*
"Pitää oikeasti olla itsetuntoa korkealla ja apua, apua ILMAN parisuhdetta!! "
Oon tässä nyt jo jonkin aikaa ollut ilman parisuhdetta... Itse asiassa viimeiset kolme vuotta olen suurimman osan aikaa ollut ilman parisuhdetta, ja ollut myöskin miettimättä liikaa suhdejuttuja. En kuitenkaan haluaisi viettää vielä seuraavaa kolmeatoista vuotta samaan tahtiin, vaan mieluummin löytäisin sen mukavan naisen vaikka huomenna, jos mahdollista. En usko, että yksinäisyys tästä minua enää ainakaan mihinkään positiiviseen jalostaa.
Niin, minäkin olen aina halunnut ison perheen. Toisin on käynyt...
Ihminen jalostuu=kasvaa koko ajan. Ole riittävän kauan pahoillasi tuommoisista epämieluisista kokemuksista. Katsele naisia riittävän hartaasti ilman, että minkäänlaisia ihastuksen tunteita lähtee liikkeelle. Katsele vaikkapa vuosia...kyllä löytyy se, joka saa sinun tunteet liikkeelle oikeesti. Eihän tämä kohtaaminen helppoa ole, kun vastapuolen oikeat tunteet pitäis herätä kanssa.
Ei ole mitään kiirettä...