Olemme olleet naimisissa neljä vuotta. Meillä on yksi lapsi, joka on nyt kolmen vanha. Seksiä lapsen syntymän jälkeen on ollut 4 kertaa, kaikki minun aloitteestani. Pitkään toivoin että mieheni olisi aktiivisempi ja saisi minut tuntemaan itseni naiseksi, ei vain äidiksi. Nyt hän on muutaman viikon aikana alkanut koskemaan minua puoli huolimattomasta vyötärölle tms. ja yllätyksekseni olen huomannut kavahtavani kosketusta. Hän ei enää kiinnosta minua. Lisäksi vuoden selibaatin jälkeen mokasin, ja menin toisen miehen mukaan. Seksi sujui, ja tunnen itseni taas ihmiseksi, ja naiseksi. Tuolle toiselle miehelle nyt ei ole niin väliä. Tai siis ok tyyppi, mutta en ole siinä tilassa, että hän herättäisi minussa kummempia tuntemuksia. JOtenkin vuosia kestänyt pohdinta jatkaako ja yrittääkö aina vaan ja uudelleen, on saanut nyt päässäni päätöksen. Tänään, illalla, kun lapsi nukkuu, kerron miehelleni, että haluan erota. Edellisten keskustelujen lailla kuulen olevani luovuttaja, kun en jaksa yrittää jne. Mutta nyt tunnenkin olevani vapaa, kun voin sanoa, että varmaan jaksaisin, mutta en enää halua. Iso kivi, velvollisuuden tunto, on nyt jossain muualla kuin minun riippanani. Olen nuori, ja haluan taas elää.
Minne tie vie
uskallanko elää
91334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tai outoa on...Oliko teillä ennen lapsen syntymää seksiä enemmän? Miten seurusteluaikana?
Mieheltä outoa, ettei halua seksiä...vai tuliko sinun syrjähypystä hänelle pysyvä "vamma"...tulee mieleen olisko pohjimmiltaan jopa gay...?
meidän suhteessa selibaattia kesti miehen osalta 7 vuotta ennen kuin kyllästyin ja lähdin lätkimään. Nyt 5 vuotta erosta, mies sanonut ettei vain voinut koskea minuun viimeisen lapsen syntymän jälkeen (meillä yhteensä 4 lasta)toista naista / irtosuhteita mies ei tunnustanut,eikä tee sitä vieläkään.
Ennen lapsen syntymää seksiä oli "normaalisti". Ei tiedä minun syrjähypystä, enkä aio kertoa, koska se oli vain seksiä, jota minä tarvitsin. En myöskään halua häntä loukata, sillä on todella hyvä isä ja jollekkin muulle varmasti kumppanikin. Olen miettinyt minäkin, olisiko hän homo. Ei naurata yhtään muuteen. Olisikin, ja sanoisi sen, voisimme elää kumpikin eteenpäin. Tunnen tekeväni niin väärin, kun asetan oman onnen tavallaan lapsen onnen edelle. Vaan jaksaisin varmaan paremmin lapsen kanssa jos ois jotain vipinääkin...
mullekkin kävi että hairahduin ja eksyin toisen miehen syliin,enkä voinut syyllisyyden tunnoltani enää jatkaa suhdettani mieheeni. lapset kärsivät,me kärsimme,mutta elämä jatkui ja parempana kuin koskaan eron ja vaikean ensimmäisen vuoden jälkeen. mieheni ei ollut/ole homo vaan hänellä vilkas seksielämä nykyään ( näin hän kertoo ja olen lapsilta kuullut naisystävistä) olen itse uudelleen naimisissa,kaikki hyötyivät loppujen lopuksi,mutta ikinä en taida saada tietää miksi näin kävi meille? naisillako vain raskauden jälkeinen masennus?
Kiitos ymmärtämyksestä että kaikilla meillä on oikeus elämään. Tarvitsen kaiken vahvuuden ottaakseni asian puheeksi miehen kanssa. Pelkään että hän sulkeutuu, jättää kaiken minun hoidettavakseni, ja haluaa kaiken epäonnen seuraavan minua iäisesti rikottuani hänen perhe harmoniansa, jossa ei tunnusta olevan mitään vikaa.
pöydälle ja kysy suoraan miksi seksi ei maistu?
Voit hienovaraisesti tiedustella onko kenties kiinnostunut enemmän miehistä...normaalia ei ole, ei mitenkään, että nuorella miehellä ei ole seksitarpeita.Tsemppiä!
...jo viime talvena. Ei osannut vastata mitään syytä. Nyt en enää aio odottaa että jonkin syyn keksii.
Se on jännä se, että miten se pienikin lapsi vaistoaa, jos ei ole kaikki ok. Tavallaan joo asettaa oman onnen lapsen onnen edelle, mutta tavallaan taas ei, koska.. Kun ei tarvitse elää huonossa suhteessa, eikä tarvitse murehtia, niin jaksaa paremmin omistautua lapselle.
Meillä lapsi oli vuoden kun erottiin ja voin sanoa, että se oli minulle ainut oikea vaihtoehto. Hymyilevä ja onnellinen äiti on lapselleen parempi äiti kuin kiukkuinen ja väsynyt.
Kiitos kaikesta kommentoinnista mitä olen täällä saanut. Varsinkin tämä viimeinen loi uskoa tulevaisuuteen. Kiitos :)