Ystävät kalliit. Onko muita saman tilanteen edessä olevia ja miten olette ratkaissut asian. Mieheni, jonka kanssa olemme olleet 8 vuotta yhdessä ei halua matkustaa minnekään ja minä taas haluan. Minulla on ollut siihen mahdollisuus jo aivan nuoresta saakka ja minuun iskee "matkakuume" ainakin kerran vuodessa. Hän suuttuu silmittömästi kun lähden matkalle tyttäreni kanssa. Menemme lähinnä kaupunkilomille ja viinan kanssa ei läträtä tms. Kuitenkin saan kuulla kunniani vaikka omilla rahoillani matkustankin. Olemme jo keski-ikäinen pari emmekä mitään elämää aloittavia.
Muuttuukohan tuo asia muuten kuin miestä vaihtamalla ?
Muuttuukohan tuo asia muuten kuin miestä vaihtamalla ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi suhteen pitäisi olla sellainen, ettei tuota asiaa olisi? Sinä pidät matkustelusta, hän ei, eläkää sen asian kanssa. Käy sinä ulkomailla ja anna hänen jäädä tänne kotimaahan. Siinä ratkaisu. Jos hän mököttää, anna mököttää. Kyllähän sinäkin voit mököttää koska hän ei hyväksy matkailua. Mököttäkää yhdessä aikuiset ihmiset! Irvistelkää toisillenne ja vihatkaa sitä että olette erilaiset! Kyllä se siitä! Ehkä siinä samassa huomaatte että todellakin olette erilaiset ettekä kumpikaan sitä toisissanne hyväksy. Onkos tuo sitten kovin hyvä suhde? en tiedä,...... mutta te varmaan tiedätte.
Sen sinäkin tiedät, ettei ihmisestä saa matkailijaa jos se ei sitä ole, eikä ihmisestä saa ei-matkailijaa jos se on matkailija. Koska ethän ole tuohon ikään vielä itsekään muuttunut!
Elä ole vihainen miehellesi siitä, mitä hän ei tee, jos et itsekään siihen pysty! ELi muuttumaan toiseen suuntaan.
Kerpele!
itse olen ollut 14 vuotta aviossa ja 11 vuotta siitä vaimo matkusteli yksin matkoja, mitä minä siitä suuttumaan, itse kun en saa mitään rantalomalla makaamisesta,tarvitsen aktiiviloman jossa on urheilua paljon. no nyt ollaan löydetty yhteinen matkailuvietti ja tehty pari kolme kaupunkilomaa (yleensä max.4pv) ja olen todella innoissani jo seuraavasta matkasta.
mielestäni parisuhteessakin pitää pystyä molempien tekemään sitä mistä nauttii...joten heiman voisin haukkuakin miestäsi,mutta jätän väliin.....
Itsellä sama tilanne, pienenä jo raahattu matkoille ja edelleen palava halu nähdä, haistaa, aistia jotain erilaista.
Mies käynyt kerran poikien kanssa Rhodoksella ja minä (myöskin toisella kierroksella) raahannut Pariisiin, sehän oli vika tikki, ei löytynyt sopivaa syötävää, ihmiset eivät puhuneet englantia, Eiffel-torni oli liian korkea, yhtenä päivänä jopa satoi ja hotellissakin piti pyytää avainta omaan huoneeseen, huh huh.
Minä ilmoitin, että matkustan kerran vuodessa ulkomaille, on se miellyttävää hänestä tai ei, mukaan saa lähteä, jos haluaa. Meilläkin ollaan martyyria ainakin viikon ennen ja muutama päivä jälkikäteen. Pari vuotta pystyi pilaamaan koko loman, mutta nyt on tullut itsetuntoa olla välittämättä. Ja samoin, ei alkoholia eikä todella mitään seksiseikkailua mielessä, kai se on jotain menettämisen pelkoa, kun "tarkistussoittoja" tulee usein ja minähän rauhoittelen.
Jotenkin tästä törmäyskurssista aina selvitään, minä olen saanut matkailuhaluni tyydytetyksi ja hän uskoo edelleen rakkauteeni. Ei kaupunkiloman takia kannata pistää miestä vaihtoon, jos on muuten kelvollinen, se on viikon mökötys ja kyräily ja siitä selviää avoimmuudella.