Exän jäljiltä minulle on jäänyt joku merkillinen katkaisija päälle: en näe ketään naista kauniina. En kyllä rumanakaan, vaan ikäänkuin liian realistisesti. Se että kykenisin johonkin jonkun uuden kanssa vaatisi jonkinlaista viehättymistä toisen ulkonäköön ja persoonallisuuteen. Toisen luonteestakin näen nykyään vähän liian selvästi myös ne huonot puolet.
Ihastumisessa pitäisi realismin kaikota, mutta ei tunnu onnistuvan.
Olen seurannut kaverini reaktioita ja hän menee täydellisen sekaisin ihastuessaan, niinkuin pitääkin.
Miten kummassa tästä pääsisi eroon. Alkaa olla ongelmia kun olisi kiinostuneita, mutta itse en kykene innostumaan (ja ne tuntuvat nykyään olevan aika loukkaantuneita). Aikaakin on jo kulunut useampi vuosi.
Ihastumisessa pitäisi realismin kaikota, mutta ei tunnu onnistuvan.
Olen seurannut kaverini reaktioita ja hän menee täydellisen sekaisin ihastuessaan, niinkuin pitääkin.
Miten kummassa tästä pääsisi eroon. Alkaa olla ongelmia kun olisi kiinostuneita, mutta itse en kykene innostumaan (ja ne tuntuvat nykyään olevan aika loukkaantuneita). Aikaakin on jo kulunut useampi vuosi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
huolissani. Olet näemmä suht "täysillä käyvä" :-) ja ihastut muihin kuin ulkoisiin ominaisuuksiin. Anna jollekin aikaa enemmän ja tutustu hänen persoonallisuuteensa, niin eiköhän jossain vaiheessa kolahda!
T: Joku joka vuosia sporttirunkoisia ihannoituaan rakastui hullun lailla orastavaan kaljavatsaan :-))).
kun arvaan,toi vituilleen mennyt säätö oli joku teiniaikojen ihastuksesta lähtenyt juttu ja nyt mikään eikä kukaan tunnukkaan enää ihan samalta kuin aikanaan,tervetuloa aikuisten ihmisten reaali-maailmaan :-) Sitäpaitsi tollasia sun 'sekaisin meneviä' kavereita ei oo aikuisissa tervejärkisissä miehissä kuin yks sadassatuhannessa ja heidänkin 'tervejärkisyys' on vähän siinä ja siinä hujakoilla :-)
Aika paljon sinua vanhempia tässä ollaan, niin minä kuin kaverinikin.
Jos perehdyt asiaan, niin kategorisesti ihastumiseen liitetään realismin menetys. Potentiaalisen kumppanin valinnassa on suhteenmuodostumisen kannalta välttämätöntä olla näkemättä kumppaniehdokasta sellaisena kuin hän oikeasti on.
Suhteen edetessä realismi palaa ja useat suhteet päättyvät tähän.
Itselleni ei käynyt näin. 14v. yritettiin, mutta ei enää jaksanut aina antaa toiselle periksi.
Ihastumiseen myös liitetään erityisesti juuri tuo selväjärkisyyden menetys.
Toivottavasti ihastut jatkossakin realistiseen henkilöön etkä vain mielikuvaan tai toiveajatukseen henkilöstä.
:-)
Joskus se entisestä eroonpääsy ottaa oman aikansa. Ei kannata huolehtia. Yksi kaunis päivä juuri silloin kun sitä vähiten odotat, käy taas niin, että toteat: "Jaahas tässä sitä taas ollaan".
:-)
"You cant hurry love / No, youll just have to wait / Just trust in a good time / No matter how long it takes"
- Phil Collins
Kiitä onneasi, että olet edes joskus sen yhden ainoan kerran kyennyt ihastumaan. Meitä on sellaisiakin, jotka eivät ole koskaan ihastuneet.
terveisin
Mies, jonka järki on aina ollut liian voimakas voitettavaksi.
Hei, miksi oot huolissasi kyvyttömyydestäsi ihastua. Tee jotain muuta välillä, vaihda vaikka maata ja keksi itsellesi jotain kehittävää tekemistä. Löydä itses uusien asioiden parista, niin sä näät ihmsetkin eri valossa. En sun tartte olla huolissaan, sun elämäs on ehkä vaan vähän jumittunut kaavoihin.
liikaa huomiota tuntemuksiisi ja olet niistä huolissaan, jolloin vapautuneisuus on vaikeampaa?
Ajattele asiaa niin, että tunteesi saavat kehittyä rauhassa ja tuo on jonkinlainen defenssi, joka on varmasti jopa jokseenkin yleinen, kun ihminen on kokenut pieniä vastoinkäymisiä elämässä. Kuuluu myös asioihin, joista harvoin jutellaan. Turha huolehtiminen asiasta on turhaa ja koita vaikka miettiä, mitkä asiat ylipäätän ovat muutoin kivoja. Myös se, että koitat olla stressaamatta siitä, että mitä naiset ovat suhteessa sinuun ja millaisia odotuksia naisilla on voi hiukan helpottaa :)
Totta, analysoin itseäni liikaa ja pidän aivan liian tiukkaa kuria. En kuitenkaan pidä itselleni soveliaana sen kaltaisia toimintatapoja joihin monet sortuvat vakinaisen suhteen puuttuessa. Naisten odotukset kuitenkin haittaavat, sillä en haluaisi tuottaa pettymyksiä ja samalla pitäisi pitää ystävyyssuhteita yllä. Lisäksi asiassa on sekin ongelma että kaksi ystävistäni on aloittanut jonkinlaisen kampituksen toistensa suhteen. En kykene nykyisin olemaan kiinostunut kenestäkään ja silti en haluaisi pahoittaa heidän mieltään kun kuitenkin henkilöt tuntien ottaisivat sen arvosteluksi itseään kohtaan. Eivät kuitenkaan ole ottaneet asiaa aivan suoraan puheeksi, enkä minäkään halua käsitellä asiaa jos ei ole aivan pakko.
Kovin monilla naisilla tuntuu olevan suunnitelmia minun suhteeni. Vaikea asia, kun nyt olisin vain kaveri.
tarkoittaa sitä, että ihmiset pystyvät ymmärtämään mikä on toiselle ihmiselle tärkeätä.
Naisten suhteen näissä asioissa kaiken a ja o on se, kuinka asiat esittää. Voit aivan hyvin sanoa esimerkiksi naiselle, että pidät häntä viehättävänä, vaikka kyseisessä tilanteessa sinulla onkin sellainen olo, että kaveruus on ihmissuhdemuoto, joka tuntuu sinusta luontevalta.
Lisäksi voit kertoa, että suhde tuntuisi sinusta vaikka kyseisessä tilanteessa vieraalta ajatukselta ja tarvitset tilaa itsellesi, sillä suhtaudut parisuhteisiin niin, että haluat oikeasti olla niissä läsnä toiselle ihmiselle ja elää tilanteessa ollessasi niissä yhdessä.
Kukapa sellaista ei ymmärtäisi? :)
Mikäli ihminen ottaa sellaisen liikaa itseensä, että jollain toisella ihmisellä elämässä tarvitsee olla tilaa itselleen, niin silloin oikeastaan kyse on ihmissuhteen tahattomasta torpedoinnista sen sijaan, että alottaisi vaikka hyvän kaveruussuhteen hyvällä pohjalla.
Luulen, että monet ihmiset analysoivat paljon itseään, ja se että esimerkiksi vielä entinen tyttöystäväsi määrittää suhtautumistasi muihin naisiin niin voimakkaasti tarkoittaa, että ehkä on asia, joka sinun pitäisi jotenkin käsitellä. Muutoin helposti otat hänet mukaasi uuteen suhteeseen, ja varmasti vaikka ihmisen sydämeen mahtuisikin monta ihmistä, niin parisuhteessa on ehkä hyvä, että osapuolia on kaksi.
Monta kertaa olen kuullut erityisesti miesten miettivän vaikka, että tein niin ja niin siinä ja siinä suhteessa, joten jatkossa ainakin teen jollain toisella tavalla. On totta, että ihminen voi kehittyä, mutta yhtä totta on myös, että jokainen ihmissuhde, olipa kyse kaveruudesta, ystävyydestä, parisuhteesta mistä tahansa ihmissuhteesta on aina omanlaisensa. Se mikä sopii jollekin ihmiselle ja ihmisille on aina yksilöllistä.
Teemme kaikki joskus oletuksia toisistamme. Hyvin tyypillistä on sellainen juuri ihmissuhteiden ja vastakkaisen sukupuolen osalta. Voihan olla, että vaikka nainen, jolle sinusta tuntuu vaikealta moinen sanoa ajatteleekin, että miten ihana suora ja rehellinen mies. Ja aito kaveruus on vaikka hänen mielestään sillä hetkellä hieno asia sen sijaan, että mies tuntisi olonsa jotenkin epäluontevaksi toisen tyyppisessä suhteessa, vain tehdäkseen naisen oletettavasti tyytyväiseksi :)
Toisten ihmisten kampittaminen on todella typerää, vaikkakin varmasti jokseenkin inhimillistä. Itse josko kaksi miestä kampittelisivat toisiaan vuokseni varmaan vaivaantuisin hiukan tilanteesta, ja tuntuisi ehkä jotenkin vähän nololta sellaisia huomioita edes kyseisille ihmisille ilmaista.
Usein kun on analyyttinen itsensä suhteen unohtuu sellainen asia, että itse asettaa niitä kriteereitä ja standardeja itselleen, kuten myös tunteilleen. Lupa kokea juuri sellaisia tunteita kuin kokee - vaikka välillä olisi juuri jotenkin epämääräisyyttä sen suhteen miltä pitäisi tuntua on ok. Ja vaihtoehtoja on aina olemassa yllättävän paljonkin. Kaikissa asioissa.
Joskus olisi ehkä hyvä myös koittaa enemmän olla sitä mitä on kaikkine tunteineen sen sijaan, mitä ajattelee, että mitä pitäisi olla :)
tähän, ja tarkoitus on siis myös pohdiskella asiaa, joka usein voi olla monellekin ihmiselle ongelma :)
Usein hyvään parisuhteeseen kuuluu myös ystävyyttä. Ystävyyden yksi tärkeä tekijä on se, että haluaa toiselle aina hyviä juttuja ehkä enemmän irrallisesti myös itsestään. Ystävyydessä ehkä myös vähemmän loukkaannutaan ystävän ratkaisuista erilaisssa tilanteissa, sillä niitä peilataan vähemmän itseensä, ja juuri tuohon mihin aiemmin mainitsit, että tietyt ihmiset ottaisivat tietyt asiat itseensä.
Esimerkkinä siis, josko sanoisit jollekin ystävällesi/kaverillesi vaikka että seuraavan kuukauden ajan haluat käyttää vapaa-aikaasi paljon esim. omiin juttuihisi, johonkin taide- / urheiluharrastukseen, koska se on juuri tällä hetkellä tärkeä asia niin kukakapa ystävä sellaisesta loukkaantuisi?
Vastaavaa ymmärrystä olisi mielestäni hyvä olla myös vastakkaiseen sukupuoleen liittyvissä suhteissa. Ja vieläpä ilman, että erityisesti naiset heti hyvin tyypilliseen tapaan ajattelisivat, että tuo mies tuskin tykkää minusta, kun haluaa tehdä kaikkea muuta paljon.
Moinen suhtautuminen, ja sen välittyminen erilaisissa tilenteissa usein varmasti vaikuttaa myös siihen, että miehistä tuntuu jotkut suhteet hiukan rajaavilta, ja naiset puolestaan loukkaantuvat asiasta ihan turhaan.
Rentoja ja hyviä fiiliksiä ongelmaasi :)
että näet, naisista ne huonot puolet heti?
Naisethan osaa pelata hyvin siinä suhteen alussa korttinsa, eli esittää enkeliä, mutta vuoden parin päästä moni mies huomaakin naineensa suden lampaan vaatteissa.
Sulla ei ole sitä pelkoa, realistina, mutta toppuutteles hyvä mies niitä sekaisin menneitä kavereitas, niistähän tässä pitää huolissaan olla.
Kaverini tilanne vähän huolestuttaa, koska joku menee jutussa aina pieleen ja uusi on kohta vuorossa. Vaikuttaa siltä että hän on myös hiukan koukussa ihastumiseen.
Silti oma tilani vaivaa minua.
siihen kulttuuriin liittyvä ole vähän niinkus naisten "harrastus" ? Eiks naiset ole niitä jotka jää siihen ihasteluun ja sen kohteena olemisen koukkuun helpommin ku miehet. No, miksei sitä voi miehetkin harrastaa, mutta joo, mä tiedän sun propleemin, mutta mitäs jos käykin niin että joku kaunis päivä sun tielle sattuukin nainen, jolla niitä huonoja puolia ei ole, ainakaan niin paljoa kun mitä naisissa yleensä? Niinkin nimittäin voi käydä....
Hypoteettisen täydellisen (ja myös tavallisempien tapausten) ilmestyessä analysoin oman persoonallisuuteni huonot puolet ja luultavasti totean etten usko täydellisten tapausten hyväksyvän puutteitani (muutamia ärsyttäviä juttuja).
Asiat voi helposti miettiä liian tarkasti puhki.
aikansa kullakin jos hyvä suhde kariutuu kivikkoon. empä usko että sitä ihan heti on jes jes!! ja uutta ettimään.
ja jos sattuu viellä olemaan luonne joka on niitä että tässä se on ja tässä se pysyy:) eli että ei juuri etsi montaa ihmistä elämäänsä vaan sen yhden tietyn.
itsekkin olen omani kanssa ollut ja tulen olemaankin:) (vaikka helppoa se ei aina ole juu jos itsekkin on vähän niitä että ottaa syyt niskoilleen kaikesta antaa periksi sietää toisen "ikävät puolet" mutta kun niitä hyviä löytyy paljon ei haluaisi antaa periksi:))