mulla on sellanen ongelma et melkeen aina kun haluisin puhuu äidin kanssa jostain minua painavasta asiasta niin aiti rauraa tai vääntää jotain sarkastista vitsiä asiasta enkä haluu puhuu sen kaa mistään vakavasta asiasta jos vaiks sanon et mul on tyttö ystävä niin se vaan nauraa ja alkaa just vääntää tollast ilkee tä vitsii muuten se on ihan kiva enkä voi puhua mummun kaa ku se alkaa puhuu ihan eri asiosta mistä aloin puhuu isää en nää usein en kä edes haluaisi puha sen kaa se on eronnu meidän äidin kaa en tiiä kenelle puhua ja se on jotenkin niin raastavaa ku joutuu miettii kaiken ite vaa vaiks haluis puhuu jollekkin pliis antakaa jotain vinkkejä mitä voisin tehdä tälle ikävälle asialle ja oon 13.w poika ja mulla on tosi arsyttävä pikkuveli joka on 9.w eikä sitäkään voi sietää ylees meen jonnekkin muualle ku se tulee kotii
ärsyttävää
poika 89
4520
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei ole kiva,jos äitisi ei ota vakavasti sinua.Äidille ja yleensä vanhenmille pitäisi pystyy purkaamaa asioita-hyviä ja huonoja.Onko sinulla ketään vaikka harrastuksen parissa-aikuista jolle puhua.Ota yhteys paikkakuntasi kasvatusneuvolaan,sinne voi mennä jutteleen asiasta.Jos se herättäis äitis..ehkä mummusi ja äitisi ovat sellaisia ihmisiä,joiden ei ole helppo puhua ja keskustella.Hienoa,että sinä kuitenkin pyrit puhumaan.Joskus aikuisilla on myös omat murheensa,eivät jaksa/halua/huomaa puhua.Voimia sulle.Toivottavasti asiat kääntyy parhain päin!Jos tuntuu oikein pahalta-voithan kirjoitella myös tänne..
Minäkin luulen, että kyse on siitä, ettei äitisi ja mummusi osaa itse puhua asioista. Monilla vanhemmilla on vielä ollut sellainen oma koti, jossa ei olla kehdattu puhua nuorille tärkeistä asioista, joten hekään eivät ole taitoa oppineet. Arkaluontoiset asiat muka hävettävät, vaikkei siihen olisikaan syytä. Silloin aikuinen herkästi kääntää asian vitsiksi ja yrittää päästä pälkähästä huumorin avulla. Ehkä sinun fiksuna nuorena kannattaa vain yrittää jatkaa juttelua ja laittaa sekaan myös itse huumoria, niin asiat eivät aikuisista vaikuta niin "kuoleman vakavilta". Joskus lapset ja nuoret ovat joissain asioissa viisaampia ja nykyaikaisempia, kuin vanhempansa - isovanhemmista nyt puhumattakaan.
Itselläni on ollut onni omistaa kuunteleva kummi, jolle on ollut helpompi puhua vaikeistakin asioista. Vaikeatkin asiat muuttuvat monasti lopulta nauruksi, kun niitä monelta kantilta käännellään yhdessä.
Mitä jos yrittäisit puhua äidillesi asiasta, ehkä se vaan ei tajua poikia, kun ei itse ole koskaan ollut kaltaisesi nuori miehenalku. Toivottavasti löydät itsellesi jonkun jolle puhua, kaikkim ihmiset tarvitsevat sellaista.
Olen tosin sinua paljon vanhempi, mutta meijän vanhemmat, kummatkin, ovat vähän samanlaisia kuin äitisi. Oma äiti naureskelee juuri tuolla tavalla, vetää typeriä johtopäätöksiä, ja hänen kanssaan on vaikeaa alottaa mitään vakavempaa keskustelua. Kyllä se yritys joskus palkitaan, kun vetää äidin syrjemmälle ja kuiskii ongelmansa. Silloin hän on kyllä mukana niin hyvin kuin pystyy. Isä taas ei ymmärrä mitään: saa joko raivokohtauksen tai ei edes puhu asiasta, oli se sitten mikä hyvänsä.
Asioita ei kauheasti kannata patoa sisälleen. Ainakin omalta osaltani puhuin vaikeuksista kavereiden kanssa, heidän kanssa kun ei tarvitse pelätä, että ompas tää nyt nolo juttu ja aiaiai, kun heillä itsellään on samanlaisia vaikeuksia.