Nyt kun takana on pitempi aika seurustelua, niin tulevaisuus on alkanut mietittymään, koska elämähän ei tunnetusti ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Itse olen käynyt korkeakoulut ja tienaan ihan mukavasti työssäni, mutta miehelläni on pohjana pelkkä peruskoulu eikä ollenkaan työkokemusta.. ja ikää on 26 vuotta. Hänellä on bändi eikä hän halua tehdä elämässään mitään muuta kuin musiikkia. Näin hän siis kommentoi yhtenä päivänä kuulostaen siltä, että on turha toivo saada hänet tekemään "normaalia" työtä. Tällä hetkellä hän elelee erilaisilla tuilla ja vanhempien avustuksilla.
Asumme siis vielä erillämme ja olemme puhuneet yhteenmuuttamisesta, mutta en enää näe sitä hyvänä ideana. En halua ryhtyä kenenkään elättäjäksi. Rakastan häntä paljon, mutta jos pieni, ihan toteutettavissa oleva unelmani on omakotitalo, pari lasta ja ulkomaanmatka kerran vuodessa, niin ei tuota kaikkea voi toteuttaa pelkästään minun tuloillani.
Jaksanko sitten, jos hän tajuaa elämän raadollisuuden ja sen, että kaikki eivät voi menestyä vaikka lahjoja olisi, koska menestyminen musiikkibisneksessä on pitkälti kiinni hyvästä tuurista? Ymmärtääkö hän joskus, että pitää joskus pärjätä itsekseen eikä elellä muiden siivellä? Voiko tuollainen ihminen ylipäätänsä ikinä aikuistua?
En tiedä missä kulkevat realistisuuden ja rakkauden rajat, mies on kuitenkin maailman rakkain ja tärkein minulle, mutta en tiedä kestääkö suhde kovan maailman. Voiko ihanan ihmisen jättää pelkästään tällaisen ihmisen takia? Järki ja sydän tappelevat koko ajan.
Mitä sanotte tällaisesta tilanteesta?
Asumme siis vielä erillämme ja olemme puhuneet yhteenmuuttamisesta, mutta en enää näe sitä hyvänä ideana. En halua ryhtyä kenenkään elättäjäksi. Rakastan häntä paljon, mutta jos pieni, ihan toteutettavissa oleva unelmani on omakotitalo, pari lasta ja ulkomaanmatka kerran vuodessa, niin ei tuota kaikkea voi toteuttaa pelkästään minun tuloillani.
Jaksanko sitten, jos hän tajuaa elämän raadollisuuden ja sen, että kaikki eivät voi menestyä vaikka lahjoja olisi, koska menestyminen musiikkibisneksessä on pitkälti kiinni hyvästä tuurista? Ymmärtääkö hän joskus, että pitää joskus pärjätä itsekseen eikä elellä muiden siivellä? Voiko tuollainen ihminen ylipäätänsä ikinä aikuistua?
En tiedä missä kulkevat realistisuuden ja rakkauden rajat, mies on kuitenkin maailman rakkain ja tärkein minulle, mutta en tiedä kestääkö suhde kovan maailman. Voiko ihanan ihmisen jättää pelkästään tällaisen ihmisen takia? Järki ja sydän tappelevat koko ajan.
Mitä sanotte tällaisesta tilanteesta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitäs jos puhuisit asiasta tälle miehelles, etkä meille vinkuisi? Oma päätöshän se loppupeleissä on, eikä siihen saa antaa vaikuttaa parin tuntemattoman kommentit. Sä teet miten parhaaksi näet. Mutta älä ainakaan saman katon alle muuta sen kanssa asumaan. Jos sulle kelpaa siivellä elelevä, rokkitähteydestä haaveileva hippi, niin sitten jatkat sen kanssa. Mutta jos fiilikset tuntuu ihan muulta, niin ei kun vaan jätät sen.
ikää minulla on kuitenkin niin vähän eikä paljoakaan kokemusta parisuhteista, niin kysyisin muiden näkemystä asiasta, että kestääkö rakkaus arjen harmauden ja kumpaan kannattaa luottaa elämässään, siihen järjen vaiko sydämen ääneen.
Tuossahan on kyse siitä, mitä elämältäsi haluat vastaisuudessa. Jos olet valmis hyväksymään sen, että mies ei juuri tienaa ennen kuin oppii soittamaan musiikkia josta edes baarit ovat valmiita maksamaan, ja ettei miehesi tule todennäköisesti koskaan päätymään valkokaulustyöntekijäksi jos joskus luopuisikin haaveestaan rokkistaran elämästä.
Jos mies kykenee elättämään itsensä, on hyvä sinulle ja perinpohjaisenkni keskustelun jälkeen olet sitä mieltä että miehesi haluaa myös lapsia ja omakotitalon, niin eipä tuossa mitään ongelmia ole - pohjattomalla optimismilla ja hyvällä asenteella selviää kunnes kuolema korjaa.
Jos taas kuvittelet, että tuo elämä olisi jotenkin helppoa, tai että pääsisit ikinä elämään musisoivan hipin kanssa yhdeksästä viiteen töissä käyvän pariskunnan elämää, jossa käydään kerran vuodessa lomalla kun työnantaja armahtaa, niin kuulostaa siltä että saat odottaa sellaista turhaan.
Parasta mitä voisit tehdä teille molemmille olisi passittaa rokkistaraudesta haaveileva miehesi tosissaan opiskelemaan musiikkia, jotta siihen hommaan olisi rautainen osaaminen, jonka pohjalta sitä tähteyttä voi lähteä etsimään. Suomi on täynnä surkeita koulunsa keskeyttäneitä wannabe-rokkareita jotka kuulostavat juuri niiltä peruskouluaikojen bändeiltä.
Ennen kaikkea: Puhukaa keskenänne noista asioista, ja ota selvää mitä miehesi haluaa elämältään. Ja jos haluat lapsia, niin ota nyt ihmeessä selvää onko mies valmis pitämään niistä huolta - pelkkä "lapsethan on ihania" ei vielä pitkälle kanna jos kavereiden kanssa pitää mennä vielä kolmikymppisenäkin.
Kaikille ei vain sovi keskiluokkaisuus. Ja hyvä niin.
Tuota noin. Itse bändissä soittavan miehen kanssa jo aikoja yhdessä eläneenä voisin ehkä sanoa tähän jotakin.
Kaipa miehesi ymmärtää miten pieni määrä muusikoista Suomessa elättää itsensä musiikilla? Suurin osa melko menestyneidenkin bändien jänistä käy päivätöissä, se on rahallisesti välttämätöntä. Työnteko ja bändi eivät sulje toisiaan pois, oman mieheni porukka tekee vuosittain kiertueita/ keikkoja sekä Suomessa että ulkomailla, he käyttävät esimerkiksi lomiaan näihin reissuihin.
Kysymyshän on siitä, mitä miehesi elämältään haluaa ja mitä hän aikoo sillä tehdä. Jos hän on niitä ihmisiä jotka haluavat vain "taiteilla" sossun rahoilla eläen vailla huolta huomisesta, en näe kuinka sinun unelmasi tämän ihmisen kanssa toteutuisivat. Elättäjäksi älä ala. Teidän täytyy keskustella ja päättää, ovatko suunnitelmanne samalla sivulla. :)
muistaa, että sossusta ei mitään saa, jos puolison tulot normaalit. Samoin on työttömyyskorvauksessakin, eli minimaalista tulee olemaan puolison perustyöttömyyskorvaus, koska siinäkin (käsittääkseni) huomioidaan puolison tulot.
että rakkaus saa voittaa :) ainahan ihminen voi vaikuttaa tuollaisiin maallisiin asioihin kuten koulutus ja työpaikka eli ihminen voi siis muuttaa mielensä, jos tajuaa ettei kaikki ole ilmaista elämässä. Sen sijaan luonnettaan kukaan ei pysty muuttamaan ja jos on siis löytänyt ns. puolikkaansa, niin ehkä siitä kannattaa kuitenkin pitää kiinni ja elää tässä hetkessä paremmin kuin murehtia tulevasta, joka voi vielä muuttua moneen kertaan.