Mikä ero on kontrollifriikkeydellä ja kyvyllä huomata asioita, joita ympärillä tapahtuu?
Voisiko joku ystävällisesti valaista?
Näkisin em:n negatiivisena, vm:n positiivisena... tosin jotkin kyvyt voivat muodostua negatiiviseksi, jos ympärillä olevat ihmiset ovat kuin eri planeetalta.
Voisiko joku ystävällisesti valaista?
Näkisin em:n negatiivisena, vm:n positiivisena... tosin jotkin kyvyt voivat muodostua negatiiviseksi, jos ympärillä olevat ihmiset ovat kuin eri planeetalta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mistä olet saanut päähäsi, että näillä kahdella asialla olisi jotain tekemistä toistensa kanssa?
Ihmisessähän voi olla molemmat ominaisuudet, vain toinen tai ei kumpaakaan.
olla niin, että jos on tavallista herkempi huomaamaan, mitä ympärillä tapahtuu, niin siitä seuraakin, että rupeaa käyttäytymään kontrolloivasti muita kohtaan. Eli kyky huomata johtaa kyvyttömyyteen seurata passiivisena ympäristöä ja siten rupeaakin liikaa(?) kontrolloimaan muiden tekemisiä. Niin, että siitä voikin muodostua negaatio...
Huomaaminen on aivan eri asia kuin asioihin suvaitsevasti suhtautuminen. Minäkin huomaan kaikenlaiset porttikongeihin kuseskelijat, sekä metsään paskantajat ja vaikka en itse pidä tavasta, annan heidän jatkaa mielitekojaan.
Eikö kontrollifriikki ylensä pyri kontrolloimaan itseään ja suvaitsematon ihminen myös lähimmäisiään?
perfektionismi on minusta kaukana...
Suomalaiset ylipäätään taitavat muuten olla perfektionisteja...
Kaiken ympärillään huomioiva kontrollifriikki= koko ympäristön kauhu.
välttämättä tarvitse kuuluttaa muille omista huomioistaan! Joten mitäs kauhua siinä on, jos kukaan ympärillä ei edes tajua, että sinä tajuat, kun et sano mitään!
Niin silloin ei ole kontrollifriikki.
Se jolla on pakonomainen tarve kontrolloida ei ihan oikeasti kukene olemaan hiljaa, vaan hänen on pakko ryhtyä johtamaan toimintaa. Erityisen hankalaa tämä on silloin kun asianomainen ei hallitse asiaa millään tavalla, eikä edes tajua sitä.
Ihan omasta kokemuksesta kirjoitan. Kovin oli vaikea ja monimutkainen juttu.
Naisen logiikalla pienesti tähän väliin totean, etten ymmärrä miten nuo kaksi liittyy toisiinsa...Itsessä varmaankin molempia, kontrollifriikkiys ainakin, mut ei ne ole toisistaan kiinniolevia ominaisuuksia. Jep!
Kontrollifriikin kourissa pyristelleenä.
Epäily (sairaalloinen mustasukkaisuus) jatkuvana mörkönä suhteessa. Herkkyydestä, jota selitykseksi yritettiin tarjota, ei todellisuudessa tietoakaan.
Herkkyys oli enemminkin vainoharhaisuutta, joka söi viimeisetkin mahdollisuudet hiljaiselle, herkälle aistimiselle. Kontrollointia käytettiin monin keinoin. Yksityisten kirjoitusten (opiskeluuni liittyvät muistiinpanot ja omat päiväkirjamerkinnät) yöllisiä salalukuja, taskujen penkomisia, kännykän tietojen vakoilemista, soitteluita "muissa asioissa" ystävilleni, sukulaisille mustamaalaamista...jne...jne.
Toiminta sai sellaiset mittasuhteet, että koin olevani jatkuvalla puolustuskannalla ja toisella ei todellakaan ollut kykyä huomata suhteessamme vallinnutta tilannetta: Minä viihdyin kotona kaikesta huolimatta. Sen sijaan friikki juoksi ystäviensä ja sukulaistensa kanssa riennoissa. Usein jopa minun kuljettamana milloin mihinkin tilaisuuteen. Friikillä ja minulla on työmme sellaiselta alalta, että edustustehtäviä ja juhlatilaisuuksia järjestetään kyllästymiseen saakka.
Olen onnellisesti nyt jo toista vuotta eronneena moisesta hallitsemisesta. Mutta tunnustan. ja tämän sanon siksi, että todistaisin, että kykyä huomata ympärillä olevia asioita ei ollut. Kävin viimeisen vuoden aikana lohduttautumassa ja kokeilemassa "kelpoisuuttani" kaksi kertaa ihanien ystävättärien luona.
Sain uskoa elämääni, että kaikki naiset eivät ole yhtä vainoharhaisia. Kaksi kaunista tapahtumaa, jotka jäivät molemmissa tapauksissa vain meidän tietoomme. Siivet sai ilmaa alle, ja nyt olen lyöttäytynyt suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on uskomaton herkkyys ja halu aistia pieniä hiljaisia viestejäni.
Nykyinen sydänkäpyseni ei tosiaankaan ole kumpikaan noista toissavuotisista. Hyvää yötä toivotan, ja onnea irtautumisissanne, koska se silti sattuu...vähän aikaa.
Oma tapaukseni ei onneksi ollut mustasukkainen. Kuitenkin hänen kohdallaan ongelma ilmeni siten että hänellä oli tunne siitä että jotakin hirvittävää tapahtuu jos ei tehdä niinkuin hän sanoo. Se hirvittävä juttu ei koskaan liittynyt suoraan tehtävään asiaan ja oli ikäänkuin kaiken yllä leijuva ja abstrakti päähän putoava taivas. Täysin mahdoton yrittää vaikuttaa asiaan jos kaikki muut toimintavaihtoehdot johtavat johonkin joka muistuttaa jotain keskiaikaista Jumalan kostoa.