Kommentteja! Kiva jos joku jaksaa sepustukseni lukea.. Olenko mahdoton ja kauhea ja hoidon tarpeessa kuten mieheni väittää..?
Naapurissamme asuu perhe (vanhemmat ja 2 lasta), jonka äidin kanssa olin tullut todella läheiseksi ystäväksi parin viime vuoden mittaan. Alle 10-v lapsemmekin ovat kavereita keskenään. Mieheni oli tuskin jutellut naapurin rouvan kanssa aiemmin, mutta kesälomallaan minun ollessani töissä ystävystyi tämän kanssa ennätysajassa. Heistä tuli toistensa läheisimmät ystävät parissa viikossa. Minä tunsin olevani mustasukkainen heistä molemmista. Aluksi koetin pitää tunteeni omana tietonani, mutta sitten kerroin heille molemmille, koska olin ollut myös tälle ystävälleni aina hyvin rehellinen. En ajatellut että siitä seuraisi mitään sen kummempaa.
Tämän seurauksena mieheni alkoi viestitellä naapurin rouvan kanssa eri tavoin (chat, sähköposti, tekstiviestit, puhelut) ja kai vatvoa ongelmaani (eli mustasukkaisuutta). Olin pitkään sitä mieltä että mustasukkaisuuteni oli aiheeton ja häpesin sitä kovasti. Tämän jälkeen 'ystävykset' ovat pari kertaa jatkaneet naapuruston grillijuhlia aamuun saakka kahdestaan ryypäten, toisella kertaa kadoten teille tietymättömille aamun varhaisina tunteina (naapurin mies oli etsinyt). Naapurin mies on myös mustis, vakoilee sähköposteja (joiden sisältöä pitää törkeänä, mutta ne on kuulemma kirjoitettu tahallaan miestä ärsyttämään koska mieheni on aavistanut sähköpostien vakoilun) ja on alkanut hakata vaimoaan. Naapurit ovat hakeneet avioeroa.
Olin viime päiviin saakka sitä mieltä että minun pitäisi vain yrittää sopeutua mieheni ystävyyteen naapurin kanssa (toisaalta kuitenkin salaa toivoin että he ottaisivat minun tunteeni huomioon ja yrittäisivät pitää vähän välimatkaa). En pysty enää olemaan ystävä naapurin kanssa.
Mieheni sai ahdistuskohtauksen pari viikkoa sitten eikä pystynyt liikkumaan. Lisäksi hän yritti viikko sitten hakeutua mielisairaalaan ettei olisi tappanut itseään sen jälkeen kun olimme puhuneet mahdollisesta avioerosta. Tällä viikolla hän ehdotti ensin että ottaisimme virallisen avioeron mutta asuisimme kuitenkin kämppiksinä, jotta lapsilla olisi kotona sekä isä että äiti. Sitten olemme kuitenkin päättäneet yrittää vielä jatkaa ilman eroa. Mieheni ei kuitenkaan suostu lopettamaan viestittelyä naapurin rouvan kanssa, eikä tämä mieheni kanssa. Naapuri on tunnustanut sekä minulle että miehelleen että hän oli ihastunut mieheeni mutta että se oli ohimenevää. He ovat kai toistensa parhaat ystävät tällä hetkellä, eikä muita sydänystäviä heillä juuri ole.
Mustasukkaisuuteni taustalla on se, että miehelläni on ollut 16-vuotisen taipaleemme kuuden viime vuoden aikana ainakin 6 toista naista, joista yksi 2-vuotinen rinnakkaissuhde. Hän on myös uskomattoman hyvä valehtelija joten en voi luottaa häneen ollenkaan. Olen kerran hakenut avioeroa mutta päätimme jatkaa yhdessä, etupäässä lasten tähden.
Lähdin tänään karkuun kotoa työpaikalleni koska en kestänyt mieheni vihaa. Hän nyhti minulta esiin mikä mietityttää, ja kun yksi niistä asioista oli se montako viestiä hän on saanut tänään naapurin rouvalta, hän räjähti!! (Itse en olisi mitään puhunut, koska hän suuttuu siitä niin kovasti.) Naapurin miestäkään ei kuulemma enää hänen vaimonsa yhteydenpito mieheni kanssa vaivaa, mutta minä vaan aiheutan ikävyyksiä kaikille ihmisille, hänelle ja naapureille :(
On rakkaus vähissä meidän perheessä. Olen kolmen vuoden ajan toivonut ja odottanut että meillä kääntyisi parempaan päin, mutta taitaa olla turha odottaa.
Naapurissamme asuu perhe (vanhemmat ja 2 lasta), jonka äidin kanssa olin tullut todella läheiseksi ystäväksi parin viime vuoden mittaan. Alle 10-v lapsemmekin ovat kavereita keskenään. Mieheni oli tuskin jutellut naapurin rouvan kanssa aiemmin, mutta kesälomallaan minun ollessani töissä ystävystyi tämän kanssa ennätysajassa. Heistä tuli toistensa läheisimmät ystävät parissa viikossa. Minä tunsin olevani mustasukkainen heistä molemmista. Aluksi koetin pitää tunteeni omana tietonani, mutta sitten kerroin heille molemmille, koska olin ollut myös tälle ystävälleni aina hyvin rehellinen. En ajatellut että siitä seuraisi mitään sen kummempaa.
Tämän seurauksena mieheni alkoi viestitellä naapurin rouvan kanssa eri tavoin (chat, sähköposti, tekstiviestit, puhelut) ja kai vatvoa ongelmaani (eli mustasukkaisuutta). Olin pitkään sitä mieltä että mustasukkaisuuteni oli aiheeton ja häpesin sitä kovasti. Tämän jälkeen 'ystävykset' ovat pari kertaa jatkaneet naapuruston grillijuhlia aamuun saakka kahdestaan ryypäten, toisella kertaa kadoten teille tietymättömille aamun varhaisina tunteina (naapurin mies oli etsinyt). Naapurin mies on myös mustis, vakoilee sähköposteja (joiden sisältöä pitää törkeänä, mutta ne on kuulemma kirjoitettu tahallaan miestä ärsyttämään koska mieheni on aavistanut sähköpostien vakoilun) ja on alkanut hakata vaimoaan. Naapurit ovat hakeneet avioeroa.
Olin viime päiviin saakka sitä mieltä että minun pitäisi vain yrittää sopeutua mieheni ystävyyteen naapurin kanssa (toisaalta kuitenkin salaa toivoin että he ottaisivat minun tunteeni huomioon ja yrittäisivät pitää vähän välimatkaa). En pysty enää olemaan ystävä naapurin kanssa.
Mieheni sai ahdistuskohtauksen pari viikkoa sitten eikä pystynyt liikkumaan. Lisäksi hän yritti viikko sitten hakeutua mielisairaalaan ettei olisi tappanut itseään sen jälkeen kun olimme puhuneet mahdollisesta avioerosta. Tällä viikolla hän ehdotti ensin että ottaisimme virallisen avioeron mutta asuisimme kuitenkin kämppiksinä, jotta lapsilla olisi kotona sekä isä että äiti. Sitten olemme kuitenkin päättäneet yrittää vielä jatkaa ilman eroa. Mieheni ei kuitenkaan suostu lopettamaan viestittelyä naapurin rouvan kanssa, eikä tämä mieheni kanssa. Naapuri on tunnustanut sekä minulle että miehelleen että hän oli ihastunut mieheeni mutta että se oli ohimenevää. He ovat kai toistensa parhaat ystävät tällä hetkellä, eikä muita sydänystäviä heillä juuri ole.
Mustasukkaisuuteni taustalla on se, että miehelläni on ollut 16-vuotisen taipaleemme kuuden viime vuoden aikana ainakin 6 toista naista, joista yksi 2-vuotinen rinnakkaissuhde. Hän on myös uskomattoman hyvä valehtelija joten en voi luottaa häneen ollenkaan. Olen kerran hakenut avioeroa mutta päätimme jatkaa yhdessä, etupäässä lasten tähden.
Lähdin tänään karkuun kotoa työpaikalleni koska en kestänyt mieheni vihaa. Hän nyhti minulta esiin mikä mietityttää, ja kun yksi niistä asioista oli se montako viestiä hän on saanut tänään naapurin rouvalta, hän räjähti!! (Itse en olisi mitään puhunut, koska hän suuttuu siitä niin kovasti.) Naapurin miestäkään ei kuulemma enää hänen vaimonsa yhteydenpito mieheni kanssa vaivaa, mutta minä vaan aiheutan ikävyyksiä kaikille ihmisille, hänelle ja naapureille :(
On rakkaus vähissä meidän perheessä. Olen kolmen vuoden ajan toivonut ja odottanut että meillä kääntyisi parempaan päin, mutta taitaa olla turha odottaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Voin sanoa, että et ole hoidon tarpeessa. Kuitenkin tilanteenne on tosi vaikea, koska miehesi ei ymmärrä, että sinulla on paha olla liitossasi, koska hän ei kunnioita toivomuksiasi.
Tiedän tunteen, kun joutuu epäilemään toista. Ei ole helppoa työntää epäilyjä pois, koska teidän tapauksessa miehesi on jo aikaisemmin osoittanut sinulle olevansa uskoton. Luultavasti et yhtään epäile häntä aiheetta. Valitettavasti vain et tule saamaan häneltä koskaan totuutta, vaikka haluaisitkin, et ainakaan kysymällä häneltä suoraan. Tiedän sen myös omasta kokemuksestani,että mikäli miehesi valehtelee, niin sen hän myös tekee kunnolla ja ettet koskaan voi olla varma hänestä.
Sinun pitää miettiä nyt mitä haluat jatkossa. Voit ehkä jäädä vielä ja seurata miehesi touhuja ja vasta myöhemmin päättää lähdetkö pois. Tiedän, että tämä on vaikeaa, mutta luultavasti sinun kannaltasi kaikista paras tapa, koska silloin sinä voit ehkä saada selville, onko hänellä säpinää naapurin naisen kanssa. Siinä tapauksessa, että miehesi on tämän naisen kanssa, niin sinun ei ainakaan tarvitse jossitella jälkeen päin, että teit väärän päätöksen.
Kuitenkin jos päätät jäädä, niin muistutan, että tämä vaatii sinulta tosi paljon. Silloin sinun kannattaa pitää kaikki mitä todisteita saatkin tästä pariskunnan toimista omana tietonasi, ennen kuin lähdet pois. Vasta kun olet muuttanut, niin lataa kaikki tiedot heille ja kerro syyt. Näin pääset helpommin eroon pettäjästä.
Helppoa sinulla ei tule olemaan oli päätöksesi mikä vain. Kestää pitkään saada luotto takaisin, mutta toivottavasti tämä tulee kuitenkin onnistumaan tapauksessasi.
Nyt teidän pitäisi kaikkien neljän kokoontua yhteen ja keskustella tästä tilanteesta perusteellisesti.
Lapset tietenkin pois paikalta siksi aikaa.
Noin ei voi enää jatkua.
Vaikuttaa kyllä to´si hutsahtavalta tämä naaprin rouva, siis aivan uskomaton. Ystävän mies ja ei paljon paina, uskomatonta. Jos on pakko jakaa itseään sitä hän voisi tehdä ihan hyvin jossain kantabaareissa. Ainakin yhdeksi illaksi voi joku tursake löytyä..;)
Siis miehesi ei ole todellakaan ansainnut sinua ja jos vain mahdollista (ja sinua ei haittaa) tee asia mahdolllisimman julkiseksi ja nolaa tämä lortto (joka esiintyi ystävänäsikin!) jossain tilanteessa..Siis aivan hävytyöntä (vieläkin tuohduksissaan..)
Vallitsevassa tilanteessa on vain yksi vaihtoehto; Lusikat jakoon ja nopeasti.
eipä vihollisia tarvikkaan.
Hoituisi luontevasti tuo ongelma, mikäli jompi kumpi muuttaisi muualle. Meilailut ja chatit ovat aika harmittomia uskottomuuden muotoja. Ei kivoja kuitenkaan.
Jos ei miehesi salli sinun olla mukana kaikessa touhuiluissaan, niin hommahan on selvä. Tilaa kiinteistönvälittäjä arvioimaan talonne. Viimeinen mahdollisuus ukollesi lopettaa sekoilunsa.
Ei miehesi ihan terve eikä tasapainoinen ole. Keskusteluyhteys välillänne on huono, mutta kyllä se suurempi ongelma on miehesi korvien välissä. Naapuripariskunta on myös hajalla.
Sinun tulee hankkia asiantuntija-apua, lähinnä miehellesi, Sinä olet teistä kaikista se selväjärkisin.
Lukekaa Egoistin käsikirja tai Selibaattipäiväkirja. Kummastakin kirjasta tulee esille, että jos suhde on huono: hankkiudu siitä eroon. Itse olen eronnut miehestä, joka petti minua monta vuotta. Alussa koko asia hirvitti eroineen päivïneen, ja kriisiä kesti pitkään. Mutta nykyään minulla ei ole enää surtavana yhtään pettävää miestä enkä sellaista enäa¨koskaan huoli edes.. tunnen, että olen vapaa ja iloinen. Ja kyllä niitä kolkuttelijoita riittää. Eli ei muuta kuin perheneuvolaan puhumaan asioista ja jos ei auta, niin lapsetkin kyllä aistii ettei kotona ole kaikki hyvin. Onko silloin parempi vaan tosiaan erota? Itselläni meni arvot kaikesta ihan uusiksi, ja nykyään en pidä eroa enää niin pahana kuin ennen eroa.
kenellekään antaa vastentahtoisesti. Alkuperäisen kirjoittajan kannattaisi mennä hakemaan itselleen tukea ja vahvistusta asiantuntijalta, mielenterveystoimistosta tai perheneuvolasta. Tuollaisen miehen kanssa elämiseen sinun ei tarvitse alistua.
Taa nyt tulee ehka hieman "vinoutuneesta" vinkkelista, nimittain sellaisesta, jossa mies on KUUDEN KUUKAUDEN AJAN PETTANYT TOISEN NAISEN KANSSA, ja joka ei sita kuitenkaan missaan vaiheessa tunnustanut, vaan sai itse asiassa tuntemaan itseni mustasukkaiseksi luuseriksi, kun kehtasin muutaman kerran edes nostaa asian esille.
SIIS: oma luottamukseni miehiin on mennyt taysin. Oman kokemukseni pohjalta en uskoisi tata sinunkaan miesta. Ala anna miehesi saada sinut uskomaan, etta olet liian mustasukkainen, silla ET ole!
Tuo mies on jäänyt pikkupojaksi. Hänelle kaikki on sallittua, mutta ei muille. Hän taitaa olla myös seksi ädikti. Näitähän on. muista ei tarvitse piitata mitään.
Eilen illalla pohdin asioita ja tulin siihen tulokseen että kolme vuotta sitten selvinneiden naisjuttujen jälkeen suhteemme on ollut rikki eikä siitä ole korjaantunut. Sanoin miehelleni haluavani eron.
Törkeää tekstiä on tullut sen jälkeen häneltä... Aikoo soittaa äidilleni ja käskeä häntä hommaamaan hullu tyttärensä hoitoon mitä pikimmin. Aikoi kertoa lapsillemme kuinka hullu ja sairas äiti heillä on. Sanoi että hän on ollut hullun kanssa naimisissa 13 vuotta ja paljon törkeämpääkin tekstiä tuli, mutta enpä viitsi kaikkea p**kaa tähän kirjoittaa. Pyysin että ei aiheuttaisi lapsille vahinkoa panettelemalla äitiä, ja että minäkään en aio häntä panetella. Aikoo olla minun kanssani riidoissa koko loppuelämänsä. Ihana, kypsä, aikuinen mies!
Äsken allekirjoitettiin avioerohakemus. Toivottavasti jaksan pysyä päätöksessäni!!
... anna nyt periksi vaan toimit. Anna vaan soitella ympäri sukua ja paljastaa tyhmyytensä. Näkevätpähän muutkin millaisesta "ihanuudesta" olet eroon pyrkimässä. Voimia sinulle.
Näiden juttujen perusteella ainoa oikea ratkaisu on erota tuollaisesta miehestä. Olet jo haaskannut riittävän monta vuotta elämästäsi tämän miehen kanssa, ole luja ja pysy päätöksessäsi nyt, älä haaskaa koko loppuelämääsi nänen kanssaan.
Toivotan onnea matkaan, sitä tarvitset.
"Mustasukkaisuuteni taustalla on se, että miehelläni on ollut 16-vuotisen taipaleemme kuuden viime vuoden aikana ainakin 6 toista naista, joista yksi 2-vuotinen rinnakkaissuhde."
Ja sinä vaan kattelet päältä ja ihmettelet mitä pitäisi tehdä? Mikä sua vaivaa, ala nyt lähtee hyvän sään aikana!! Missä sinun itsetuntosi oikein on? Lapset mukaan ja elämään omaa elämää!
Mitä tuommoista miestä vuosia katsomaan ja olemaan mustasukkainen . Epäkypsä tuntuu olevan. Hankkiudu hänestä eroon ja löydät sitäkautta elämääsi tasoa. Mitä tahansa ei naisen eikä miehenkään puolisonsa taholta tarvitse sietää. Kuvailemasi miehesi käytös oli jotensakin kuvottava ja itsekeskeinen: niitähän maailmasta löytyy. Mutta onneksi avioliitto ei ole pakollinen. ÄLÄ JÄÄ TULEEN MAKAAMAAN.