Jotenkin suhtaudun naisten vaatimuksiin osittain säälien ja huvittuneesti, naiset kun vaativat vaikka mitä. Ja kyllä, sain inspikse kirjoittaa tästä aiheesta katsoessani nelosen dokkarin "Nirppanokkaiset naiset" :D
Ei näytä olevan niin harvinaista että taviksen näköiset naiset kelpuuttavat vain miehet jotka on komeita ja eikä siinä vielä kaikki..pitää olla älykäs, varakas ja huumorintajuinen ja ja.... ! :D En voi itse juuri muuta kun huvittua kun joku naisella on vaikka mitä vaatimuslistoja ja auta armias jos nainen on syntynyt ( ehkä treenannutkin ) itsensä hyvännäköiseksi. Ja entäs ne pullukkanaiset ! :D *oli muuten aivan pakko mainita*
Juujuu, tiedän tiedän, niin naiset kuin miehetkin saavat vaatia mitä tahansa, omapa asiansa on. No niihä se onki ! Mut sääliksi käy vaan siinä mielessä jos vuodet kuluu ja kuluu eikä sitä lukuisten kriteerien täyttävää yksilöä vaan löydy mistään. Ja voipi olla että kuten tuossa dokkarissa sanotaan niin kolmekymmpisten sinkkunaisten voi olla entistä vaikeampaa löytää sitä kriteerien täyttävää vähän vanhempaa miestä joka ois sinkkuna. Tässä dokkarissa kun muutama nainen kovasti esitti kriteerejä miehille ja tyrmäs heti melkein alkuunsa kaikki miesehdokkaat, kun ei syntyny heti kipinää ja ihastusta. Uskon että kriteerejä pitääkin olla ja itsellänikin on naisten suhteen, mutta mielestäni he takertuivat liikaa kriteereihinsä ja pilasivat mahdollisuutensa löytää ketään. Kipinöitä, ihastusta ja romanssin alkua kun ei vaan synny aina heti silmänräpäyksessä.
Ettei vaan jotkut tällaiset ihmiset jotka kriteereillään jo heti alkuunsa tyrmää potentiaaliset kumppanit pelkäisi pettymystä ? Naiset jotka ovat hyvännäköisiä tai taviksen näköisiä ja yleensä ihan tasokkaita leidejä niin saavat hallinnan tunteen tähän seurusteluasiaan, mutta tämä hallinta on mielestäni vain näennäistä.
En voi olla miettimästä naisten shoppailutaipumusta, kun lähinnä katsellaan vaan tarjontaa mutta mitään ( tai ketään :D ) ei oteta, koska jotenkin tässä ilmiössä on sukulaisuutta tähän nirsouteen parinvalinnassa ;)
Ettei vaan nämä nirsot naiset keski-ikäisinä haikeasti katselisi niitä melko tasokkaita miehiä vaimojensa kanssa, niitä miehiä jotka nuorena ohittivat, että "Oih, olisipa minulla tuommoinen, mutta nyt ne kaikki ovat jo varattuja" :D
Ei näytä olevan niin harvinaista että taviksen näköiset naiset kelpuuttavat vain miehet jotka on komeita ja eikä siinä vielä kaikki..pitää olla älykäs, varakas ja huumorintajuinen ja ja.... ! :D En voi itse juuri muuta kun huvittua kun joku naisella on vaikka mitä vaatimuslistoja ja auta armias jos nainen on syntynyt ( ehkä treenannutkin ) itsensä hyvännäköiseksi. Ja entäs ne pullukkanaiset ! :D *oli muuten aivan pakko mainita*
Juujuu, tiedän tiedän, niin naiset kuin miehetkin saavat vaatia mitä tahansa, omapa asiansa on. No niihä se onki ! Mut sääliksi käy vaan siinä mielessä jos vuodet kuluu ja kuluu eikä sitä lukuisten kriteerien täyttävää yksilöä vaan löydy mistään. Ja voipi olla että kuten tuossa dokkarissa sanotaan niin kolmekymmpisten sinkkunaisten voi olla entistä vaikeampaa löytää sitä kriteerien täyttävää vähän vanhempaa miestä joka ois sinkkuna. Tässä dokkarissa kun muutama nainen kovasti esitti kriteerejä miehille ja tyrmäs heti melkein alkuunsa kaikki miesehdokkaat, kun ei syntyny heti kipinää ja ihastusta. Uskon että kriteerejä pitääkin olla ja itsellänikin on naisten suhteen, mutta mielestäni he takertuivat liikaa kriteereihinsä ja pilasivat mahdollisuutensa löytää ketään. Kipinöitä, ihastusta ja romanssin alkua kun ei vaan synny aina heti silmänräpäyksessä.
Ettei vaan jotkut tällaiset ihmiset jotka kriteereillään jo heti alkuunsa tyrmää potentiaaliset kumppanit pelkäisi pettymystä ? Naiset jotka ovat hyvännäköisiä tai taviksen näköisiä ja yleensä ihan tasokkaita leidejä niin saavat hallinnan tunteen tähän seurusteluasiaan, mutta tämä hallinta on mielestäni vain näennäistä.
En voi olla miettimästä naisten shoppailutaipumusta, kun lähinnä katsellaan vaan tarjontaa mutta mitään ( tai ketään :D ) ei oteta, koska jotenkin tässä ilmiössä on sukulaisuutta tähän nirsouteen parinvalinnassa ;)
Ettei vaan nämä nirsot naiset keski-ikäisinä haikeasti katselisi niitä melko tasokkaita miehiä vaimojensa kanssa, niitä miehiä jotka nuorena ohittivat, että "Oih, olisipa minulla tuommoinen, mutta nyt ne kaikki ovat jo varattuja" :D
Vastaukset 42
Vanhimmat
kaikki pullukkanaiset kunnon rähinää foorumin Rehvailijalle, gimme your best shot ! *reps*
PS Pullukkaa en itelleni huoli, joku roti sentään :D Se on mun ainoo kriteerini naisten suhteen :DDDDD
..on rajana se että nainen ei ole yli 180cm, pullukka eli XL, eikä siilitukkainen :D
No toki luonteeltaan pitää olla mukava, ei mikään neurootikko jolla vain oma elämä ja ulkonäkö pyörii oman napansa ympärillä =)
ja tunnistin itsessänikin samantapaista nirsoutta, kuin noissa naisissa. Ja myös minun huomioni kiinnittyi siihen, että kyseessä olivat aivan tavallisen näköiset naiset.
Oma nirsouteni miesten suhteen eroaa dokumentissa esiintyvien naisten nirsoudesta siinä, että olen valmis tinkimään esim. ulkonäkövaatimuksista miesten suhteen. Minulle tärkeintä on löytää mies, joka on sopiva sisäisesti. Ulkoisilla seikoilla ei ole niin väliä.
Jos sellaista luonteeltaan ja arvoiltaan sopivaa miestä ei minulle löydy, niin vietän loppuelämäni mieluummin yksin kuin kärvistelen epäsopivan miehen kanssa epätyydyttävän elämän. Nautin elämästäni ilman miestä, mutta tietysti kaksin olisi kaunihimpi.
Pahempaa olisi haikailla melko tasokkaiden miesten perään keski-iässä silloin, jos oma mies olisi kaikkea muuta kuin se, mitä miehestä etsii. Melko tasokas mies... mitä se oikein edes tarkoittaa? Melkein sopiva, melkein älykäs, melkein mukava jne... olisi siinä sitten päivästä toiseen melkein tyytyväinen elämäänsä... plääh :D
Voidaanko siis päätellä, että vastakkaisen sukupuolen edustaja ei voi "kolahtaa" jos hän ei täytä tiettyjä määritelmiä? Itsestäni on kovin surullista, että jos ihminen määrittelee toisen omien mieltymysten mukaisesti eikä edes yritä tutustua. Voisin veikata, että vaikka parteri ei täyttäisi kaikkia määritelmiä niin hän silti voisi olla kiinnostava,
Itse päätin jo parikymppisenä, että en etsi naisesta tiettyjä piirteitä vaan tutustun ja sen jälkeen keskustelen sydämeni kanssa onko kolahtanut. Kaikki ei kolahtaneet, mutta onnekseni löysin sen, jonka sydämeni haluaa eikä aivojen määritelmät.
Kai ne kolahtamisen määritelmät syntyvät kokemuksesta, eikä niin että ensin päätetään mikä kolahtaa ja sitten odotellaan?
Kolahtaminen määrittää määritelmät? Miksi sitten esitetään mitään määritelmiä jos vain odotellaan? Eli rakastuin sinuun ihmisenä ja sen jälkeen sain tietää, että olet 190cm pitkä, tummat mustat hiukset, itämainen tatuointi oikeassa kädessä jne....
vaan esimerkiksi näin: Tapailin vuonna x urheilullista miestä, joka sai minutkin huolehtimaan kunnostani. Hän ei polttanut eikä isommin viihtynyt baareissa.
Siispä haluan tulevaisuudessakin mieluummin urheilullisen miehen. Kun on tullut kaljasieppoakin kokeiltua.
Näin se ainakin minun kohdalla menee. Tai siis meni. Olen hänet jo löytänyt.
Kertokaa jos olen ymmärtänyt ihan väärin...
siis että eletty elämä, huonot ja hyvät kokemukset ne määritelmät muokkaa. Mitä pahaa siinä on jos tietää mitä haluaa ja mitä ei halua?
vaikkei täytäkään kriteerejä. Monesti juuri ne miehet kolahtavat, joista ei parisuhteeseen oikein edes ole.
Päällepäin miehen olemuksesta ja käytöksestä voi melko paljon päätellä, millainen hän on ihmisenä. Perinpohjaisempi tutustuminen ottaa tietysti enemmän aikaa. Mikäli mies vaikuttaa päällisin puolin kiinnostavalta, häneen haluaa tutustua lisää. Sen jälkeen saattaa "kolahtaa", vaikka huomaisikin, ettei mies ole sopiva itselle. Silloin ei voi muuta kuin heittää hyvästit ja etsiä sopivampaa tapausta.
Mun on sitten pakko suhtautua asiaan romanttisemmin, eihän sitä tiedä vaikka se pullukka löytää juuri itselleen sopivan miehen. Se on riski, jonka he ottavat. Sitäpaitsi, enemmän minua ärsyttäisi se, jos ihmiset, jotka eivät ulkokuoreltaan ole ihan Pamela Andersoneja tai Brad Pittejä pyytelisivät anteeksi olemassaoloaan ja sanoisivat kenen tahansa kelpaavan.
mutta sanonpa tästä ilmiöstä muuten vaan. Onkohan niin, että nirsot eivät ylipäänsä halua löytää ketään, siksi vaatimustaso on hurja? Nykyaikanahan sinkkuuskin voi olla oma valinta molemmille sukupuolille, kumpikaan ei tarvitse välttämättä toisen apua pelkästään elämästä selviytymiseen. Naisten kohdalla on vaan niin, että jossain vaiheessa elämää aina nousee kysymys perheestä, lapsista. Sitovatko vanhat normit sitten kuitenkin vielä niin paljon että perheestä kieltäytymiseen tarvitaan jonkinlainen hämärä kiertotie? Kun ei sopivaa löytynyt. (No ei kai, jos vaatimukset ovat mahdottomat.) Olisiko nainen liian "kylmä ihminen" jos sanoo suoraan ettei haaveile perheestä ja miehestä vaan on mielummin yksin?
haaveilen parisuhteesta ja perheestä.
Muutaman naisen olen kuullut sanovan, etteivät he halua yhteistä elämää miehen kanssa. Tietysti se herättää minussa ihmetystä, mutta en silti pidä noita naisia tunnekylminä ihmisinä, erilaisina vain.
Minua ehkä hämmästytti ehkä yhtä tapausta lukuunottamatta dokumentin naisten tavallisuus. Yksi kommentti jäi mieleeni. Se, että yksi henkilöistä, etsi omankaltaistaan ihmistä. Niin teen minäkin.. Omankaltaista ihmistä heikkouksineen ja vahvuuksineen - siis ei yli-ihmistä. Jos sellaista yksilöä, joka ei kolahda, ei tule vastaan, jatkan mieluummin yksin.
Itse olen riittävän erikoinen, positiivisessa mielessä. Kyllähän hyviä tarjokkaita oli montakin. Muutama luopui leikistä ja valitsi tavallisemman.
Ei pitäisi ulkoisen olemuksen, meriittien yms. antaa vaikuttaa liikaa. Minäkin olen yksityiselämässäni koko lailla ns. tavis, mies arkinen aivan.
Niin, minä vastailin naisten hakuihin. Olihan niitä vaatimiuksia miehelle kaikenlaisia, mutta käytännössä nuo naiset etsivät mukavaa, kunnollista miestä.
... ei ollut kaunis. Ei rumia, mutta täysin tavallisen näköisiä. Siinä kohdassa repesin, missä se nainen oli maaseudulla jossain marssissa ja sanoi, että takanansa seisoo komea mies. Todellakin, mies oli komea, eli paini täysin eri sarjassa naisen kanssa. Nainenhan kadotti kyseisen miehen, mutta oli siis ihan varma, että on ulkonäöllisesti samalla tasolla tuon miehen kanssa, vaikka edusti tavallisen näköisen naisen malliesimerkkiä. Yleensäkin komeita miehiä on paljon enemmän, kuin kauniita naisia ja tää kyllä harmittaa mun asemassa. :)
Kyllä sitä kannattaa nirsoilla niin ei tartte sitten vuosien jälkeen kitistä yhdestä sun toisesta asiasta suhteessa ;)
kauneus on katoavaista ja iän myötä sinäkin opit ymmärtämään elämän perusarvoja.. se vaan tahtoo sunkin kohdalla varmaan olla että niitä arvoja mietiskelet yksin ja katkerana.
kyseisen dokkarin ja siinähän sanottiin että "naiset ovat alkaneet käyttäytyä miesten tavoin ja vaatia paljon kumppaniltaan".
Niin että ei se pelkästään naisten ongelma ole.
Eikä nirsoilu ylipäänsä ole ongelma jos kuitenkin löytää mieleisensä, kuten minä.
Ja äijät, käsi sydämmellä, mitä ihmeellistä teillä olisi ollut tarjottavana sille näyttävälle blondille joka kävi lentotunneilla, osteli asuntoja ja reissasi ympäri maailmaa? Olisiko hänen pitänyt pariutua siksi että äitinsä saisi lastenlapsia?
Senkin olen huomannut että jos ihminen tuntee olevansa vahvoilla ja tyytyväinen elämäänsä, rakastumisen tunnetta ei tule niin helposti. (Tosin sama myös jos ihminen on niin lukossa ettei kykene tunteisiin.)
Minulla on tunne, että ainakin vanhemman sukupolven miehet eivät ole pahemmin naiselta vaatineet mitään. Yllättävän monessa parisuhteessa naiset ovat, sanoisinko, liipasimen vartijoina, mutta negatiivisessa mielessä. Heillä(miehillä) on vanhat tavat kuten mies elättää ja kestää kaiken vastaan tulevan. Pitkät liitot ovat varsin yleisiä, vaikka uskoa ei aina voisi. Nuoremmat miehet taas ovat tasa-arvoistuneet naisten kanssa siinä määrin, että alkavat itsekin määritellä parisuhteitaan, eivätkä ole yhdessä pelkästään miehisistä velvollisuudentunteista johtuen. Pointtina voisin veikata eroa hakevien olevan suuressa määrin naisia. Tietysti syy-seuraukset voivat olla mitä vain.
Jaa ettei vanhemman polven miehet vaatineet naiselta mitään?
Paitsi että elää kotiorjana koko elämänsä, huolehtii lapsista yksin, harrastaa seksiä miehen niin halutessa, kestää miestä kuolemaansa asti vaikka tämä olisi millainen luonnehäiriöinen pettävä juoppo?
Karmiva esimerkki löytyy ihan läheltä...
Nainen joka oli miestään toistakymmentä vuotta nuorempi. Ei saanut edes vaaterahaa itselleen eikä lapsille, vaikka hoiti ison maatilan karjoineen. Lapsia tuli ja osa kuolikin. Äijä pieksi kännipäissään jopa heinäseipäällä ja tätä tapahtui usein. Oli sairaalloisen mustasukkainen. Raiskasi ja pakotti sitten aborttiin. Nainen kuoli ennen kuin täytti 60 sydänkohtaukseen. Ihme että kesti niinkin kauan.
Että niiltä entisaikojen naisilta vasta vaadittiinkin, älkää väittäkö muuta.
Itse tiedän enemmän juuri näitä tilanteita, jossa naista ei ole pakotettu jäämään kotiin seksiorjaksi. Heillä on mahdollisuus töihin siinä missä miehilläkin. Jostakin kumman syystä silti nämä naiset eivät ole hakeutuneet mihinkään. Ja mitä seksiin tulee, niin luulen että selibaatti on kestänyt puolet avioliitosta. Lähin esimerkki on juuri omasta perheestäni. Isäni hoiti työn, perheen, ruuat ja siivoukset ja edesmennyt äitini luki aamusta iltaan reginoita. Isäni tiesi, että jos olisi lähtenyt menemään olisi kolmihenkinen sisaruspari ollut aika kovilla. Tietysti tämä vaikuttaa omiin mielipiteisiini ja perspekteihini.
Tapauksia on varmasti suuntaan jos toiseenkin, en kiellä.
Sinä puhuit ilmeisesti vanhempiesi ikäisistä ihmisistä, minä puolestaan isovanhempieni ikäpolvesta. Eli kaipa asiat on jo siinä ajassa jonkinverran muuttuneet.
Mutta edelleen nykyaikana tiedän monia naisia, jotka hoitavat palkkatyönsä lisäksi kodin siivouksen, lapset ja ruuanlaiton.
Tiedän myös muutamia miehiä, jotka osallistuvat kotitöihin silloin kun myös nainen käy työssä. Omani on luojan kiitos tällainen.
Mä tiedän monta sellaista naista, jotka eivät tiedä ruuanlaitosta muutakuin pizzataxin numeron. Kämppä on kuin kaatopaikka, puhtaita astioita ei löydy, haisevat vaatekasat lojuvat lattioilla, roskia ei saa ulos viedyksi jne. jne.
Ja näitä ei ole vain muutama.
Itsekin olin sellainen. Sittemmin ruokavalio pakotti opettelemaan kokkausta ja itsekuria. Mutta on noita kyllä jätkissäkin... epäsiistejä pizzanjyrsijöitä.
Josta taas pääsen lempiväitteeseeni, erot yksilöiden välillä ovat nykyään suurempia kuin sukupuolten välillä. Jolloin kaikki tämä vääntäminen on turhaa.
Voitaisko kaikki olla vaan ihmisiä?
Kauneus on katsojan silmissä. Ja mistäs sä mun arvojani tiedät, mulla on elämän perusarvot oikein hyvin kohdallaan :)
tai sitten ei, monet keskittyy nykään suortuksiin niin paljon että ihminen niiden takana unohtuu, nirsous tiettyyn rajaan asti suositeltavaa, mutta joka tytölle ei riitä sitä prinssi hurmaavaa joka karauttaa pihaan valkosella bemarila ja kantaa campin sviittiin =D
jos ei kelpaa lada, eikä riitä rahat mersuu, täytyy kävellä ja siinähän tulee jalat kipeeks =)
tuon dokkarin perusteella sitten yleistätte kaikki naiset?!
Olenpa nähnyt dokumentin eläimiin sekaantuvista miehistä... ;)
Nyt puhuttiin nirsoista naisista, EI kaikista naisista. Ja tuo dokkari minkä oot ite kattonu ois multa jääny kattomatta, niitä löytyy kyl naisiiki samanlaisii eläimiisekaantujii, tuntuu et sinä yleistät jotai omia henk.koht juttujas kaikkii miehii =D
tuli 4D-"dokkari" miehistä, jotka haluavat sairaalloisen lihavan naisen partnerikseen. Voimme vetää tästäkin tietyt johtopäätökset...
Dokkarista kyllä näki millaisia tuotoksia sisäsiittoinen luokkayhteiskunta tuottaa parisuhdemarkkinoiden ns. huipulle. Jostain työläispubista olisi taatusti löytynyt hauskempia ja aidompia ihmisiä.
Niin britit taitaa olla jo sisäsiitoinen kansa,
omalla saarivaltiollaan ;D
Heitä on silti maailmassa enemmän kuin suomenkielisiä.
Vai että käy sääliksi.. Itse olen kohta kolmekymppinen mies ja vaatimustaso sen kun nousee! Kun on näin pitkään sinkku ollut, niin ei kai nyt tässä vaiheessa kannata enää vähempään tyytyä - ei kun kovemmat vaatimukset vaan kehiin! Ja ei tarvitse sääliä yhtään, vaikka ei ketään ikinä löytyisi, itse säälin niitä joille kelpaa kuka tahansa.
"itse säälin niitä joille kelpaa kuka tahansa"
Sama täällä. Tässä vaiheessa elämää on jo ehtinyt huomata, ettei se yksinelo mitään hirveää ole. Omassa lähipiirissäkin on esimerkkejä epätoivoisesta yrityksestä.
""Nirppanokkaiset naiset" :D "
Nirsot naiset. Taattua, tieteellisesti tutkittua ja oikeaksi todettua 4D laatua, johon kuuluu mm. koko länsimaisen sivilisaation mullistanut brittidokumentti "Mennään alasti töihin" sekä lukuisat muut friikeistä kertovat dokumentit. Tämän dokumentin esiintyjät olivat päällisin puolin "normaaleja", mikä teki dokumentista vaihteeksi kiinnostavan.
"Ei näytä olevan niin harvinaista että taviksen näköiset naiset kelpuuttavat vain miehet jotka on komeita ja eikä siinä vielä kaikki..pitää olla älykäs, varakas ja huumorintajuinen ja ja.... !"
Ylipäätään nyky-yhteiskunnan "vamma" on se, että nk. "tavikset" tuntuvat tahtovan itsellensä aivan tolkuttoman paljon "tasokkaamman" (= paremman näköisen, huippurikkaan tjsp) puolison. Kun missinnäköinen nainen menee baariin, kaljut kaljamahat käyvät kimppuun kun sika limppuun kun ei ilmeisesti ole peiliin tullut pariinkymmeneen vuoteen vilkaistua. Sama juttu, kun Hunksit menevät viihteelle: voi että, kun Hunksit varmaan nauttivat niistä 50 v naisista, jotka käyvät heti käpälöimään pakaroita jonkun "seksuaalisen vapautuksen" hurmoksessa, vaikka tökerö käytös on tökeröä millaisin sanakääntein tahansa.
"Tässä dokkarissa kun muutama nainen kovasti esitti kriteerejä miehille ja tyrmäs heti melkein alkuunsa kaikki miesehdokkaat, kun ei syntyny heti kipinää ja ihastusta. Uskon että kriteerejä pitääkin olla ja itsellänikin on naisten suhteen, mutta mielestäni he takertuivat liikaa kriteereihinsä ja pilasivat mahdollisuutensa löytää ketään. Kipinöitä, ihastusta ja romanssin alkua kun ei vaan synny aina heti silmänräpäyksessä."
Tämä minuakin ihmetytti. Mitä enemmän vaatii, sitä enemmän pitää kyetä joustamaan saadakseen kumppanin. Pitää miettiä, mikä on oikeasti tärkeää. Jos se on ulkonäkö, mikäs siinä. Jos se on raha, unohda ulkonäkö tai laske kriteerejä siinä etc.
Ikävä juttu sinänsä, että naisilla on nykyään enemmän vapautta ja valinnanvaraa kuin ennen. Ei ole koskaan tullut mieleen, että hekin valitsevat siten, mikä on heille kaikkein parasta?
Ehkä se ei olekaan teidän tarpeidenne tyydyttäminen.
Sen dokkarin naiset oli oikeasti hivenen outoja.
Kuten aiempien dokkareitten miehet, jotka lihottivat naisensa norsun kokoisiksi ja ne miehet jotka harrastivat seksiä eläinten kanssa...
kyseistä dokkaria.
Mutta jos siinä on esitelty pari hivenen outoa tai vieläkin oudompaa ihmistä, luokittelisin sen screwball-komediaksi eli hyväksi mutta mahd. laaduttomaksi(?) viihteeksi.
Sama koskee noita muita dokkariesimerkkejä - kenties tarpeen, jos tuntuu hyvältä kokea itsensä normaaliksi.
on sadellut useammastakin suunnasta tyyliin: "Jos olet liian valikoiva jäät yksin." Johon olen aina vastannut "Entä sitten?". Veikkaan että naimattoman, hyvinpalkatua ansiotyötä tekevän naisen henkinen ja fyysinen terveydentila on sama (ellei jopa parempi) kuin samanikäisen kotirouvan. Toisaalta naimattomat miehet tekevät kaksi kertaan niin paljon itsemurhia kuin naimisissa olevat. Tästä voi sitten päätellä kumpi osapuoli tarvitsee parisuhdetta enemmän ja kummalle se on hyödyllisempi. Silti tuntuu että naimattomilla naisilla on ikiajoista lähtien ollut tarve päästä naimisiin, ei välttämättä miehenkipeyden vuoksi, vaan koska heihin on kohdistunut ankara sosiaalinen paine. Yheteiskunta ei yksinkertaisesti voi hyväksyä sitä että naiset sulkeutuisivat naimarituaalien ulkopuolelle.
En ymmärrä tätä jatkuvaa jankkausta naisten vaatimuksista... Puolet vouhotuksesta alkaa varmasti olla jo pelkkää urbaanilegendaa. Itselleen kun on aina riittänyt se, että tykkään miehestä sillai tietyllä tavalla ja mies tykkää minusta :) Se onkin sitten eri asia, mikä miehessä saa minut tykästymään. On muutamia poikkeustapauksia, joissa pelkkä tykkääminen ei enää riitä, esim. miehen alkoholismi ja epäluotettavuus. Näitä on nähty jo ihan tarpeeksi.
Menin ja katsoin minäkin tuon dokumentin. Päällimmäiseksi jäi mieleen ajatus, että aika epätoivoistahan tuo touhu noilla naisilla loppujen lopuksi oli. Valta ja hallinta ovat tuollaisesta toiminnasta aika kaukana, jos sitä katsotaan vähänkään pintaa syvemmälle.
Itselleen sika kiusaa tekee, kun purtilonsa kaataa... Jos asettuu muiden yläpuolelle ja keskittyy vain etsimään ehdokkaista vikoja, niin yksinäisyydestä saa lopulta syyttää vain itseään.
Tekisi mieli mainita, että nuo dokumentin naiset taisivat kuitenkin olla ääritapauksia, joiden käytöstä ei kannata yleistää kaikkiin naisiin - mutta yleistätte kuitenkin, joten miksi vaivautua...
Tosi fiksua pelata itsensä ulos jo epärealistisilla (ja epäolennaisilla) vaatimuksilla, kun joka tapauksessa se suurin ja vaikein yhteensopivuuden mittaaminen ja kiirastuli on vielä edessä sen jälkeen kun "ehdokas" on valittu ja valinnan hyväksynyt.