Lyhyesti, olin melkein pari vuotta miehen kanss, vaihtelevalla menestyksellä. Vuoden alussa tuli ero, otin takaisin kun hän niin tajussi rakastavansa minua jne. Kesti sitä sitten, vaihtelevalla menestyksellä edelleen tuohon heinäkuun paikkeille asti.
Tuli taas uusi, houkutteleva työpaikka, mies otti ja lähti ja jätti. Muutenkin kun meillä ei kuulema mennyt niin hyvin, aikani itkin perään kunnes luovutin ja aloin tajuamaan, että ehkä näin onkin paras.
Nyt sitten perkele hän pyytää taas ottamaan takaisin! Ja minä ihastunut jo toiseen jonku kanssa viettänyt välillä aikaa, elämä muutenkin ok. Nyt tämä alkaa sitten vanhoja tunteita herätteleen :( Voi helvetti sentään...
Nyt kun hän tulee käymäään täällä, meidän pitäis muka keskustella, tai siihen se menee että hän puhuu kuinka kaipaa ja ei halua elää ilman minua. Saman olen kuullut NIIN monesti!
Sanokaa ettei mun kannata TAAS uskoa ja kokeilla. Vaikka hän kuinka väittää, että nyt on tosissaan niin MITEN voin uskoa??
Kokemuksia?
Tuli taas uusi, houkutteleva työpaikka, mies otti ja lähti ja jätti. Muutenkin kun meillä ei kuulema mennyt niin hyvin, aikani itkin perään kunnes luovutin ja aloin tajuamaan, että ehkä näin onkin paras.
Nyt sitten perkele hän pyytää taas ottamaan takaisin! Ja minä ihastunut jo toiseen jonku kanssa viettänyt välillä aikaa, elämä muutenkin ok. Nyt tämä alkaa sitten vanhoja tunteita herätteleen :( Voi helvetti sentään...
Nyt kun hän tulee käymäään täällä, meidän pitäis muka keskustella, tai siihen se menee että hän puhuu kuinka kaipaa ja ei halua elää ilman minua. Saman olen kuullut NIIN monesti!
Sanokaa ettei mun kannata TAAS uskoa ja kokeilla. Vaikka hän kuinka väittää, että nyt on tosissaan niin MITEN voin uskoa??
Kokemuksia?
Vastaukset 9
Vanhimmat
no ei varmasti voi olla tosissaan. Hän on huomannut että sinua voi pompottaa miten haluaa. Ei missään nimessä kannata edes koko paskapersettä tavata. Sillä tuskin on sinulle enää mitään annettavaa!
Hän ei rakasta kuin itseään, ansaitset parempaa kuin juupas-eipäs-suhteen..
vedätystä ja sitä tulee jatkumaan tasan niin kauan, kuin annat sen jatkua.
Anna hänen kaivata, et ole mikään velvollinen pomppimaan sen mukaan, mitä hän haluaa nyt ja ei halua huomenna ja taas ylihuomenna haluaa.
Mennyt ennustaa tulevaa, joten vilkaise peiliin, niin näet tulevaisuuteen.
Minusta sillä ei ole merkitystä uskotko vai etkö, vaan sillä, että haluatko elää sellaista elämää, ja sellaisen kanssa, joka voi kohdella sinua noin? ja varmasti hän on taas "tosissaan", mutta kuinka kauan? Ja miksi haluaisit edes kokeilla, kun tiedät historianne? Mieti miten neuvoisit samassa tilanteessa olevaa ystävääsi..
sinä haluat? Vastaus tähän ratkaisee kaiken.
Rakkaus ei koskaan kerennyt loppua kun ero tuli niin yllättäen. Nyt mieski sanoo, että teki virheen. Sepä se, olenhan sen aikaisemminkin kuullut. MITEN voi siis uskoa, että nyt se kestää? :/
enään takaisin, sanot vain että sinulla oli tilaisuutesi ja hukkasit sen, joten heihei vaan
tainnut kuulla et sulla on uusi,silloin ne vanhat tunteet herää kun omistus vietti kuulemma ex iin säilyy 2vuotta.Kun on saanut sut siltä uudelta et tunnu enää miltää ja heittää sut pois.Kunhan vain testasi voimaansa.Tunteet ne on varmaan hänelläkin todellisia vaan eivät ole rakkautta vaan oman egon pönkittämistä,se on eri asia.
Minä olen kokenut tuon tilanteen, mutta olin se kusipää, joka jätti, pyysi takaisin, jätti ja pyysi takaisin monta kertaa. En ole ylpeä itsestäni, vihaan ja inhoan itseäni ja heikkouttani. Olin lapsi, jonka piti saada kaikki ja heittää hyvä pois mielialojeni ja -halujeni mukaan. Neuvoni on; älä ota takaisin, vaikka kuinka toinen anelisi. On helpompaa pidemmän päälle molemmille, että tuo ottamisen ja jättämisen kierre katkeaa.
Olen myös kokenut asian toisinpäin. Minut jätettiin ja otettiin taas takaisin, kunnes taas jätettiin. Karman lakia?
Saatte haukkua minua niin paljon, kuin haluatte. Olen kaiken paskan ansainnut. Itseinhoni on niin suuri, että en välitä enää mistään, vähiten itsestäni. Olen erakoitumassa pikkuhiljaa täydellisesti, enkä usko, että minulla olisi mitään annettavaa kenellekään. Tänne silti kirjoitan, olen varoittava esimerkki kaikille!
Itselläni on takana samankaltainen seurustelusuhde, jossa neljän vuoden aikana palasimme yhteen kolme kertaa. Ensimmäinen kerta ei ollut virallisesti "ero" vaan surullisenkuuluista "tauko". Sen jälkeen tuli kyllä jo parin kuukauden jälkeen ero, joka kesti vain vajaan kuukauden. Viimeisellä kerralla olimme erossa lähes puoli vuotta.
Jokaisella kerralla mies oli se, joka halusi erota, ja myös se, joka halusi palata yhteen. Tuolloin mietin aina, että sillä ei oikeastaan olisi enää oikeutta haluta erota minusta, koska on pyytänyt niin monesti takaisin. Mietin kyllä aina, onko mitään järkeä. Mutta koska jokin edelleen veti puoleensa, ja tavallaan viihdyimmekin yhdessä, ajattelin että saattaisin katua, jos en palaisi.
Viimeisellä ja lopullisella kerralla tein sitten itse päätöksen, ja jätin miehen pöytään istumaan. Ei siinä tarvinnut oikein kummankaan mitään sanoa, vaikkei se helppoa tälläkään kertaa ollut. Kun sain vain itseni tekemään päätöksen, on se ollut helpompi pitää. Aikaisemmin on ollut tunne, etten olisi ollut vielä valmis eroon, ja sen takia kai palannut aina yhteenkin.
Jälkeenpäin, en kadu yhtäkään niistä kerroista, kun palasimme yhteen. Sain viettää ihania hetkiä, ja viimeisestä vuodesta, jonka olimme yhdessä, ensimmäiset puoli vuotta olivat ehkä elämäni siihen asti onnellisinta aikaa. Uskon, että olisin menettänyt paljon jos juttu olisi loppunut aikaisemmin.
Neuvoa en osaa, mutta kannattaa miettiä, mitä itse tahdot. Ei sitä, mitä mies haluaa. Jos tunnet, että juttu on vielä kesken tai et ollut valmis eroon silloin kun se tuli, niin ehkä kannattaa vielä kokeilla. Itse huomasin, että vaikka taukomme aikana tapailin muita, he eivät taas kyseisen miehen tavatessani tuntuneetkaan yhtään miltään. En usko, että olisi mahdotonta että olette vielä onnellisia, mutta itselleen (ja toiselle) pitää olla rehellinen. Jos et usko tulevaisuuteen, älä rupea sitä rakentamaan. Sillä suhde perustuu aina tulevaisuuteen, ei siihen, mitä takana jo on. Ja jos tulevaisuutta ei näe edessään, on merkityksetöntä olla yhdessä.
Muistele, millaista teillä oli ennen eroa. Itse olen vasta myöhemmin tajunnut, että ennen eroamme luulin, että on normaalia itkeä joka päivä. Niin ei ole. Sillä, miltä tuntuu eron jälkeen ei mun mielestä ole niinkään merkitystä; se on vaikeaa aina, rakasti tai ei, sillä silloin menettää tulevaisuuden jota on yhdessä rakennettu ja arjen kiinteimmän ja olennaisimman ihmisen ja kaiken tuttuuden.
Tsemppiä ja mitä tahansa päätätkin, päätä sydämellä. Sillä, mitä muut ajattelevat, ei ole merkitystä.