Jäin kolmen alaikäisen lapsen kanssa yksin ja nyt todella pelkään, että yksin saan vanhetakin. Olen nyt 39 ja elämä ois edessä, mutta taittaa olla aika harvassa ne miehet, jotka tämmösestä naisesta innostuu. Kun elämä pyörii kuitenkin niin paljon lasten ehdoilla ja toisen miehen lapset on vaikea hyväksyä vaikka olis minkälaisia. Neuvoja otetaan vastaan jos kellään on asiasta parempaa tietoa?
näinköhän
-67
5934
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tos noit o
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000019077961
varmasti näistä mulle kelpais monikin, en ole turhan kranttu. Kysymys onkin siitä, että mun kanssani tulee koko paketti. Kiitos vastauksesta =)
Jos aika menee jo nyt lasten ehdoilla, miksi sitten tahtoisit siihen miestä heittämään jakoavainta soppaan?
Aloita siitä, että opettelet hyväksymään myös muut lapset kuin omasi. Kokemuksesta väitän, että siinä voi käydä paremmin kuin hyvin. Omine omalaatuisuuksineen uuden kumppanin lapset voivat olla elämää rikastuttava asia, kun ymmärtää vain suhtautua järkevästi ja varsinkin riisua sen kiristävän pipon omasta_päästään.
Seuraavaksi tee se, että heität roskakoriin järjestään nämä näitten palstavakkareitten kitinät yh-äitien mollaamisista, yh-äitien mollaamiset ja sen niin kovin kumman kuvitelman siitä, että joskus ihmissuhteessaan tunaroinut olisi tuomittu tunariksi lopun elämäänsä. Niin ja tietenkin kaikki ne live-elämän mustamaalauskauhutarinat ja muut tylsät ympäristönpainehöpinät. Miten muuten mitään oppisi, jos ei joskus tulisi opettavaista vastoinkäymistä?
Tutustu henkilöön nimeltä SINÄ ITSE. Me kaikki muutumme, kun tulee ikää ja elämänkokemusta ja -näkemystä. Älä mene petkuttamaan itseäsi tai mahdollista seurustelukumppaniasi sillä, että tutustut uuteen elämääsi tuntematta itseäsi. Siinä käy melkoisen varmasti vanhanaikaiset: oho, olemme "kasvaneet erilleen". Toki vuosien mittaan voi niin käydä, mutta tässä aikuisten iässä se vaihtoehto on mielestäni epätodennäköinen, jos lähtökohta on syvän minätuntemuksen tasolta. Molemmilta!
Lasten ehdot eivät ole jumalansanaa. Sinä olet suvereeni yksilö ja sinulla on oikeus omaan elämääsi. Pidä kiinni siitä oikeudesta. Orjuus ei ole nykypäivää. Hyväksy myös se, että et voi elää elämääsi lastesi kautta. He myös ovat suvereeneja itseihmisiä ja heillä on oikeus omaan persoonallisuuteensa. Äitinä voit olla heille se elämää kokeneempi neuvoja ja läheinen ihminen, mutta älä mene siihen ansaan, että luulet olevasi heille jokin elämän jatkumo - tai he sinulle.
Älä vaivu synkkyyteen. Kolme alaikäistä lasta on melkoisen hyvä seula erottelemaan jyvät akanoista. Anna niiden mennä, jotka sinua eivät lapsinesi hyväksy. Tulee joku toinen, joka hyväksyy tai varsin haluaa juuri sen paketin, jonka sinä ja lapset muodostatte.
Kärsivällisyyttä!
Olipa asiallinen ja kannustava viesti. Olet ihan oikeassa siinä, että täytyy tutustua minuun itseeni ja kunnolla. Lainasin kirjastosta kirjan, jossa oli portaat avioerosta selviämisen vaiheista ja hyvä kirja onkin. Jyvät todella seuloutuu akanoista tällä kokoonpanolla, mutta mulla ei kyllä ole kiire. On vain yksinäinen olo ja en kuitenkaan haluaisi yksin vanheta. kiitos vielä vastauksesta.