ja kurkkua kuristaa...Miehen kanssa sukset ristissä, eikä niitä saa auki. Olisin halunnut mennä hakemaan jostain apua , mutta hän ei. Sanoi että parempaan ei pysty, lähde jos ei kelpaa. En paljoa vaatisi...joskus hellyyttä ja rakkaudentunnuksia, lämpimiä katseita ja tiedon, että hän välittää. En tiedä, taitaa olla liikaa vaadittu. Sanoin hänelle, että jos hän ei halua edes yrittää, niin laittaa sit nimensä eropaperiin, ei laittanut. Laitoin eropaperin niin, että hänen olisi ollut mahd. laittaa nimensä siihen aamullakin. Minun piti viedä tänään asuntohakemuspaperit, mutta en tiedä onko minusta siihen...tunnen olevani pettynyt itseeni ja meihin. En tiedä miten tämä tarina päättyy, joko onnellisesti tai sitten ei... Tuntui vain nyt siltä, että oli pakko kirjoittaa tänne, jos jaksaisin pian lähteä töihin...
ahdistaa!
Nimetön
2663
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mieheni kanssa viimeinen vuosi on ollut henkisesti uuvuttava.Koko ajan mietin ,miten vapautan itseni tästä avosuhteesta.Mikään asioiden esille ottaminen ei tuota tulosta.Olen ehdottanut hänelle,että menisi keskustelemaan jonkun ammattiauttajan kanssa.Parisuhteessamme ei ole mitään.Ei toisen lämpöä eikä seksiä.Telkkari karkkoitti minut hänen läheltään.Olin aina vain tahallaan kuulema vaikeuttamassa hänen tv:n katselua jos kihnasin hänen kainalossaan.En kihnaa enään,olen kääntänyt selkäni.Koski kovin ,mutta loukkasi syvästi hänen käytöksensä.Seksiä ei ole ollut yhdeksään kuukauteen.En millään jaksaisi tälläistä elämää.Kait sitä sitten tekee ratkaisunsa kun oikein mitta täyttyy.Voithan hakea eroa ilman hänen allekirjoitustaankin.Olen niin lukossa etten pysty tällähetkellä taas keskustelemaan asiasta ollenkaan.Ahdistaa vaan ja tuntuu että olen aivan muissa maailmoissa.Päivästä toiseen aina samaa ahdistusta.Yritä ottaa asia vielä puheeksi miehesi kanssa.Helppoa sanoa toiselle,kun en itsekkään pysty.
Suomalaisten avioliittojen suurimmat ongelmat ovat
1. Puhumattomuus
2. Väärinkäsitykset
3. Tunteita ei osoiteta
Olen itse kokenut avioeron. Vaimo oli aloitteellinen ja haki eroa, joka minulle tuli täytenä yllätyksenä.Yritin harkinta-aikana tehdä asialle jotain ja toivoin, ettei lopullista eroa vaimo hakisi.Kävin parisuhdekurssilla yksin,kun ex ei halunnut enää yrittää. Olin kurssilla ainut mies kuuden avioparin kanssa. Opin näkemään että muillakin on ongelmia. Kurssi oli ns. iikonloppukurssi ja yksi aviopari ei osallistunut keskusteluihin ennen kuin viimeisenä päivänä,kun joutuivat muiden edessä kertomaan asioistaan.Näille kursseille kannattaisi mennä, mieluimmin molemmat.
Jos ei molemmilta löydy aitoa halua yrittää vielä
niin on parempi erota kuin elää ahdistavassa suhteessa.
Multa meni puolitoista vuotta ennenkuin tajusin,että ero oli oikea ratkaisu. Nyt voin tehdä, mitä itse haluan. Tajusin lopultakin,että maailma on pullollaan mukavia naisia.
KOETTAKAA JAKSAA!ELÄMÄÄ ON HUOMENNAKIN!!