Miten nousta suosta kun aina jää kakkoseksi työpaikkaa hakiessa? Hirveä masennus päällä kun melkein sait paikan ja "tosi kova" into lähteä taas etsimään uutta sopivaa paikkaa. Kertokaa hyviä vinkkejä!
Toivotonta
Äippä
10835
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Monesti ollut ykkösenäkin, mutta paikka on jäänyt täyttämättä tai siihen on valittu huonompi hakija.
Tietty voisi ajatella, että joskus ne paremmat loppuu. Mutta kun itsellä lopulta ne paremmat oli edestä palkattu, vei seuraavan paikan tukikelpoinen. Eniten kismittää, että itse harjoittelijana jouduin tälle tukikelpoiselle neuvomaan rautalangasta perusasioita, paikka oli harjoittelupaikkani asiakasyrityksessä.
Noh, itse olen ollut monesti samassa tilanteessa: ollaan käyty yhdessä työhaastattelussa ja vielä päästy toisellekin kierrokselle. On kehuttu, on kerrottu, kuinka hyvin vastaan sitä profiilia, mitä TA on hakemassa, mutta sitten loppujen lopuksi päätös on ollut kielteinen. En muuten ole ainoa, jolla on samanlaisia kokemuksia ja vielä kohtuullisen pitkältä ajanjaksolta...
Koska hakijalla ei ole loppujen lopuksi mitään tietoa valintaprosessista, kuten mitä TA oikeastaan hakee tai millaisia ominaisuuksia/suosituksia muilla hakijoilla on ja paljonko heitä on ylipäätänsä, oletan, että tässä kehuskelussa ja mielistelyssä on loppujen lopuksi kyse vain siitä, että työnhakijasta kiskotaan kaikki kiinnostava irti liehittelyn ja mielistelyn varjolla. Sopii loistavasti siihen kuvaan, mitä suomalaisista TA:sta on jäänyt mieleen - kieroja kuin korkkiruuvit. Eli loppujen lopuksi niitä "melkein sisään päässeitä" saattaa olla loppusuoralla melkoisesti enemmän kuin muutama. Ei kai se ole salaisuus, että työpaikkaan kuin työpaikkaan on satoja pyrkijöitä.
Itse sain sijaisuuksia kun kyselin sijaisuusmahdollisuuksista itse entisieltä työkaverilta ( noin kaksi vuotta sitten olin kyseisessä työpaikassa työllistettynä).
Hän oli kertonut eteenpäin ja minulle soitettiin kotiin. Siis suosittelen keskustelemista suoraan esim. mahdollisilta vuorottelu vapaiden tai osa-aika lisien harkitsijoilta. Siis vuorotteluvapaalle jäävä on itse halukas tietämään kuka sitä työtä tekee sillä aikana.
Omalla kohdallani oli positiivista että olen jo 50v ja hieman kremppanen, koska ilmeisesti se joka jää vapaalle ei haluaisi nuorta pyrkyriä sijaisuuttansa tekemään. Kannattaa siis käyttää psykologiaa ja ystävälliset keskustelut ja kuulumisien yms. vointien kyselyt ennen varsinaista työpaikan tiedustelua voivat auttaa asiaa. Näin kävi minun tapauksessani. Tsemppiä.
Niinpä. Suhteilla saa. Suhteilla tämän maan kaikki oikeat työpaikat yleensä jaetaan.
No jos suhteiksi voi sanoa sitä, että on ystävällinen ja kohtelias entisille työtovereilleen. Minun tapauksessa esim. en tunne heitä kylläkään mitenkään muuten. Minulla ei ole mielestäni suhdetta entisiin työkavereihin. Voi olla jos sitä suhteeksi kutsutaan. Sitten varmaan minulla on suhde sinuunkiin, koska toivon sinulle kaikkea hyvää vaikka ei olla tavattu.
Suhde on mielestäni sellainen, että ollaan tekemisissä usein ja pitkiä aikoja kerrallaan, käydään kylässä toisillaan yms.
Olet hyvässä saumassa, jos olet jo töissä (isossa) firmassa ja haluat vaihtaa uuteen haastavampaan ja parempipalkkaiseen. Olet automaattisesti etusijalla vaikka ulkopuolinen hakija olisi kuinka hyvä sinuun verrattuna. Siinä on sitten ulkopuolisen tosi vaikea jollei mahdotonta vakuuttaa että kyllä minut kannattaa palkata. Ja näin menee valtavasti työpaikkoja ristiin rastiin monen hyvän hakijan vain ihmetellessä vieressä.
Niin se varmaan on ainakin niissä avoimiksi ilmoitetuissa töissä. Ja siksi kannattaa vaan yrittää kysellä työtä, vaikka ei ole ilmoitettu avoimeksi.
Juuri noin!
Minulla on takanani monipuolinen työhistoria.
Näihin entisiin työkavereihin ja esimiehiin ovat minun "suhteeni" perustuneet.
Asiallinen, tuloksellinen toiminta ja lopputilitilanteessakin tyylikäs lähtö ovat kohdallani taanneet sen ettei minun ole tarvinnut etsiä töitä vaan niitä on tarjottu minulle.
Kaksi vakituista työpaikkaa joista kummastakin lähdin mielenkiintoisempien ja palkitsevempien määräaikaisten perään.
Hyvät henkilösuhteet aiemmilla työpaikoilla ja tehokas, kursailematon työskentely ovat kohdallani turvanneet työtarjouksien saannin.
Turhan läheistä "seurustelua" siviilissä työkavereiden kanssa olen välttänyt.
Pari vuotta sitten olin työllistetty, nyt kaksi vuotta tein kehitystyötä siis projektia. Oli paha mieli kun työ loppui ja toiset sai jatkaa kehittämääni työtä, mutta positiivisella asenteella oli ehkä myös merkitystä kohdallani.
Olen korkeammasti koulutettu kuin ne jotka sitä työtä jatkaa ja asennoiduin niin, että minä kehitin sen työn jotta he voi jatkaa ja nyt odottaa uudet projektit. Nyt tämän työn kun sain josta kerroin alkoi senvuoksi myöskin heti uudella tavalla. Minulta kysyttiin onkom ideoita, ja minä kerroin heti avoimesti mitä haluaisin toteuttaa työssäni. Siis pääsen nyt jatkossa uudessa työpaikassakin vaikuttamaan työhöni, enkä joudu käskytettäväksi.
Iloinen mieli, positiivinen asenne ja optimistiset ajatukset ovat varmaan monilla muillakin aloilla tärkeitä työntekijän ominaisuuksia, eikä ainoastaan nyt kun ollaan lasten kanssa tekemisissä, kuten minun ammatissani.