Olen 35vuotias nainen, perheessä kaksoset 8v. Olemme ollee naimisissa n 12v. Mieheni kohtelee minua ku lankamattoa, olen sanonut hänelle asiasta josta hän suuttuu silmtttömästi et mikä mä olen sanomaan mitä hän saa sanoa...Näin on jatkunut vuoden verran.
No en saa käydä missään kauppareissutkin on laskettu tarkkaan ettei aikaa kulu liikaa.
Ruoka jos ei miellytä niin siitä myös nousee julmettu huuto et mitä paskaa yritän hänelle syöttää... tosin syömme kaikki sitä samaa ja kun tämän hänelle mainitsin hän otti puhelimeni pois kaheks päivää. Meillä ei saa myöskään käydä kukaan kun hän on poissa. Hänellä on yritys eli työaika on epäsäännöllinen... änellä jää aikaa minun vahtimiseen. Lapsia kohtaan on ihan ok. Seksiä meillä harrastetaan sillon kun hän haluaa eikä siinä vastaan väittelyt auta. En ole koskaan kapinoinut pahemmin joskus jotainsanonut josta todellakin saan kuulla myöhemmin enemmän kun tarpeeks.Rupeen olemaan tosi väsynyt tähän kaikkeen. Hän sanoo jos lähden niin lapsia en tule koskaan näkemään enää, he ovat ainoat mitä elämässäni enää on.Tiedän että on monia naisia jotka ovat olleet samassa tilanteessa, miten olette siitä selvinnyt?
No en saa käydä missään kauppareissutkin on laskettu tarkkaan ettei aikaa kulu liikaa.
Ruoka jos ei miellytä niin siitä myös nousee julmettu huuto et mitä paskaa yritän hänelle syöttää... tosin syömme kaikki sitä samaa ja kun tämän hänelle mainitsin hän otti puhelimeni pois kaheks päivää. Meillä ei saa myöskään käydä kukaan kun hän on poissa. Hänellä on yritys eli työaika on epäsäännöllinen... änellä jää aikaa minun vahtimiseen. Lapsia kohtaan on ihan ok. Seksiä meillä harrastetaan sillon kun hän haluaa eikä siinä vastaan väittelyt auta. En ole koskaan kapinoinut pahemmin joskus jotainsanonut josta todellakin saan kuulla myöhemmin enemmän kun tarpeeks.Rupeen olemaan tosi väsynyt tähän kaikkeen. Hän sanoo jos lähden niin lapsia en tule koskaan näkemään enää, he ovat ainoat mitä elämässäni enää on.Tiedän että on monia naisia jotka ovat olleet samassa tilanteessa, miten olette siitä selvinnyt?
Vastaukset 12
Vanhimmat
.kun olet antanut hänen näin toimia.
Googlaa:narsistienuhrientuki.info niin löydät paljon samankaltaisia tarinoita, vaikka miehesi ei oikea narsku olisikaan.
Käsität varmaan itsekin ettei suhteenne ole normaali ja lastenne kautta tapahtuva kiristäminen ei ole este sinun pois lähtöösi.
Yleensä narskusuhde alkaa intohimoisesti ja mies vaikuttaa oikealta unelmalta.
Aikaa ja vuosia myöten totuus paljastuu ja silloin lähtö onkin hemmetin vaikeaa.
Narsku syyllistää/hallitsee/alistaa ja manipuloi.
Ei ihme jos olet väsynyt. Narskulla päämäärä on sinun henkinen luhistuminen joten älä missään nimessä kuvittele että liitossanne on rakkautta.
Lue lisää antamastani osoitteesta. Sieltä saat myös vertaistukea saman kokeneilta.
Voimia!
varsinaisnen narskuttelija siinä neuvomassa hehehehhehh kokeilla nielaista kielesi :)
En minä ymmärrä miksi tuollaisissa suhteissa yritetään elää. Mikä ihme saa naiset katsomaan ja sietämään tommoistakin käytöstä. Pistä hanttiin ja puolustaudu. Lähde ja jätä tuollainen hitleri yksin. Varmaan nauttii kun saa kunnolla pomottaa. Ihan itsesi kannalta varmasti parempi elää omaa elämää. Ei hitto täällä kukaan voi ketään pakottaa tekemään omaksi mielikseen. Jos ei ruoka kelpaa niin älä hänelle edes tee, osaa kai aikuinen mies itse ruokansa valmistaa.
Miten niin et tule koskaan enää lapsiasi näkemään jos otat eron? Eihän tuo voi olla mahdollista! Tunnut olevan täysin poljettu, miehesi pitää sinua orjanaan. On ihan kamalaa tuollainen alistaminen. Nyt haluaisin sanoa, että ota ero, mutta se ei varmasti ole helppoa sinulle. Mene vaikka paikkakuntasi sosiaalitoimistoon keskustelemaan tilanteestasi, he neuvovat eteenpäin.
Kiitos kaikille Jotka jaksatte kannustaa.
Olen kovin miettiny j ajoku päivä me lasten kanssa lähdetään jälkiä jättämättä, en tiedä mihin mut se on sit sen ajan murhe. Rahaa on lasten tilillä sen verran et päästään jonkun matkaa.
Kunhan ei vaan ole vielä liian myöhäistä!
Mihin lähdette? Ulkomaille?
Onko tässä nyt tapaus "mies suomalaista syntyperää, sinä jostain muusta maasta kotoisin"? Jos niin on, niin sinulla on ihan samanlaiset oikeudet kuin muillakin tässä maassa. Mene nyt hyvä nainen apua hakemaan ja äkkiä, olet oikeutettu siihen! Me täällä keskustelupalstalla emme voi sinua auttaa muuten kuin kannustamalla parempaan elämään. Vaikka miehesi uhkailisi kuinka paljon tahansa, hän ei voi lapsiasi sinulta riistää.
Täällä on helppo hakea myötätuntoa ja femakkokuoron kannustuksia kun kerrot oman näkemyksesi mutta se toinen puuttuu!
Asioilla on aina kaksi puolta eikä mitään riitaa kukaan yksin saa aikaiseksi.
Mieti rauhassa miten haluat elämäsi elää.Löydät varmasti asioille ratkaisun, kunhan niitä ajatuksella mietit. Älä ajattele, ettet voi tilanteelle mitään.Jos sinulla on joku hyvä ystävä, pyydä hänet tueksesi.
Elin itse pitkään huonossa liitossa, jossa lamaannuin päivä päivältä yhä enemmän. Myös mieheni uhkaili sillä, että menetän lapset, menetän omaisuuden ja tuhoan kaikkien meidän tulevaisuuden, jos eroan hänestä. Riittävän kauan siinä liitossa roikuttuani sain jostain voimia ja muutin pois yhteisestä kodistamme lapsiemme kanssa. Kaikki oli silloin ahdistavaa ja erittäin vaikeaa, mutta nyt puoli vuotta muuttoni jälkeen elän elämääni tyytyväisenä lasteni kanssa.
minäkin olin muutaman vuoden. Minä sain muutaman kerran selkääni kaiken tuon alistamisen ja orjuuttamisen lisäksi. Lapsille mies oli ok.
Ero sujui ongelmitta. Nyt mies on uudelleen avioliitossa itseään vanhemman naisen kanssa ja sama meno jatkuu. Miehellä on todettu skitsofrenia ja siitä kaikki ongelmat.
Älä tuhlaa elämääsi tuollaisessa avioliitossa. Lähde pois lapsiesi kanssa ja jatka elämääsi ilman orjuuttajaa ja alistajaa. Olet vielä nuori ja elämällä on paljon annettavaa sinulle.
Voimia sinulle elämässä eteenpäin.
Miksi kiusaat miestäsi nalkuttamalla jostakin asiasta josta hän ei pidä?
Sehän on henkistä väkivaltaa.
Jos ruokaa yrität tehdä ja et osaa niin sano siitä miehellesi ettet osaa.
Millainen työpäivä SINULLA on ?
Jääkö sinulle työpäivän jälkeen riittävästi aikaa tehdää ruokaa tai opiskella tekemään kunnollista ruokaa?
Jos rahaa on niin tilaa vaikka pitopalvelusta, sitten voi antaa sinne palautetta jos on huonoa.
Niin meilläkin kaupan punaisia viimeisen myyntipäivän lappuja piiilotelllaan ja revitään eineksistä pois vaikka rahaa on.
Siitä on joskus ollut sanomista kun maha ollut kuralla.
Seksiin en ota kantaa kun sen laatu ja määrä vaihtelee niin paljon.
Liika "vahtiminenkaan" ei ole hyväksi. Oletkos antanut aihetta joskus?
Voin kertoa omasta kokemuksestani, että henkisestä väkivallastahan ja alistamisesta tuossa on kysymys. Itse elin raastavan ihmissuhteen 15 vuotta sitten. Aluksi se oli nälvimistä ja sanallista panettelua siitä, miten huono ja epäonnistunut olen joka suhteessa ja sitten tuli huorittelut ja kyttäämiset, vaikka olin aina uskollinen, enkä todellakaan antanut aihetta mustasukkaisuuteen. Lopun varmasti arvaatkin. Fyysiseksi väkivallaksi se lopulta muuttui ja sitten kun jouduin sairaalaan, niin siihen reissuun loppui myös parisuhteemme. Sain apua ja nousin jaloilleni, mutta henkiset arvet olivat syvät ja tuskin koskaan arpeutuvat ihan kokonaan.
Nyt vain kauhulla muistelen niitä aikoja ja nykyään minulla on tasapainoinen elämä ja lämmin ja henkisesti terve kumppani. Sinuna en jäisi enää päiväksikään tuohon suhteeseen, koska se ei johda mihinkään muuhun kuin epäonneen. Minä sain aikoinaan apua sairaalan kautta, mutta toivon, ettei sinun tarvitsisi koskaan kokea yhtä raskasta tietä ja lähde jo nyt ennen kuin suhteeseenne tulee vielä kuvioihin fyysinenkin väkivalta. Selviät aivan varmasti ja lapsesikin saavat elää turvallisemmin. Eroprosessi voi olla todella katkera ja vaikea, mutta sitten helpottaa ja saat hyvän elämän itsellesi ja lapsillesi. Älä usko miehesi mielivaltasiin puheisiin vaan toimi ennen kuin hän on totaalisesti vienyt kaikki voimasi. Ei kukaan ihminen ansaitse elää alistettuna ja jatkuvassa pelossa ja epäonnessa.