Eli, olemme avokkini kanssa asuneet nyt yhdessä vuoden verran ja oltu yhdessä parisen vuotta. Suhteen alussa me ei nähty niin paljoa koska työ vuoromme menivät ristiin, eli nähtiin viikonloppuisin ja hyvin myöhää iltaisin hetken ajan. Tilanne oli silloin ihan hirveä, kun oltiin vastarakastuneita. vaihdoin työpaikkaa ja olemme nyt saaneet olla toistemme kanssa paljon enmmän. Nyt pääsin kouluun töitten ohella ja päivät venyvät pitkiksi. Näämme erittäin vähän, ainoastaan vain viikonloppuisin. Olemme edelleen erittäin rakastuneita molemmat ja ahistaa ajatuskin että näkisimme niin vähän.
On pareja jotka näkevät harvoin... Miten te selviätte? Minua alkoi ahistamaan älyttömästi kun huomasin asian vaivaavan miestäni paljonkin... Olemme molemmat varmaankin riippuvaisia toisistamme :) Mietin tässä että entä jos pilaan hyvän suhteen lähtemällä kouluun?!
On pareja jotka näkevät harvoin... Miten te selviätte? Minua alkoi ahistamaan älyttömästi kun huomasin asian vaivaavan miestäni paljonkin... Olemme molemmat varmaankin riippuvaisia toisistamme :) Mietin tässä että entä jos pilaan hyvän suhteen lähtemällä kouluun?!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvää liittoa et pilaa kouluun menemällä. Ole onnellinen ihanasta suhteestanne, mitä vähemmän olette tekemisissä, sitä kauemmin tuo rakastumisen tunne kestää. Kyllä te vielä saatte toistenne kanssa olla kyllästymiseen asti, usko vaan. Silloin muistakaa tämänhetkinen tunteenne ja yrittäkää rakentaa yhteinen elämä rakkauden(ei siis rakastumisen tunteen...), kunnioituksen ja tahdon voimalla. Onnea ja hyvää yhteistä tulevaisuutta teille!
Yhdyn täysin mielipiteeseesi.
Lisään vielä aloittajalle, että keskittykää tukemaan toisianne, tämä on nyt niitä "vastamäkiä", joista te selviätte kun pidätte yhtä, älkää antako erossaolon muodostua ylipääsemättömäksi ongelmaksi vaan ymmärtäkää todellakin, että tämä elämäntilanne on hetkellinen.
Tsemppiä ja pitkäjänteisyyttä!