Kauanko miehillä menee yleensä eron ylipääsemisestä tai naisilla? erostamme on kohta 3,5kk voinko toivoa vielä että ex ajattelisi minua ja toivoisi palaavamme yhteen?
unohdus
milloin?
81192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
muistaa sinua vielä, mikäli suhteessanne ehti olla jo rakkautta. Ei rakkaus noin vain lopu, tai kokonaan unohdu, aikaa ylipääsemiseen menee....
Toki on aina mahdollisuus että palaatte. Muta jos vain sinä haluat sitä ja puolisosi ei innostu asiasta, olisi varmasti järkrvämpää vain asennoitua siihen ettette välttis palaa enää. Se on tuskallista ja aikaa vievää, mutta tosiasioille ei aina voi mitään... Mutta voihan olla että palaatte. Enhän tunne tai tiedä teistä yhtään mitään.
riippuu paljon suhteen pituudesta ja voimakkuudesta. Toiset pääsevät yli muutamassa kk ja toisilla se vie vuosia.
Tiedän että tulen aina muistamaan 2 exääni. Molempien kanssa suhde sisälsi paljon ystävyyttä ja rakkautta. Ikävä kyllä en kummankaan exän kanssa ole missään tekemisissä enää. Suhteen päättyessä päättyi ystävyyskin ja yhteydenpito.
Neuvoisin sinua joka tapauksessa elämään elämääsi eteenpäin avoimin mielin. Mene ja tiedä, palaatteko yhteen. Kenties tulet kohtaamaan uuden rakkaan.
Itse tuskin unohdan koskaan (erosta vähän aikaa). Ex unohti varmaan heti...
Toiveita yhteenpalaamisesta elää vieläkin, mutta vaatisi isoja muutoksia exän elämässä...
syy. Omakin eroni vasta reilut kolme kuukautta tuore juttu. Välillä ehdin jo katua ja miettiä olisiko sittenkin pitänyt tehdä töitä suhteen eteen. Mutta se vaihe meni, ja nyt taas muistan ne syyt, ainakin oma eroni oli ainoa oikea ratkaisu.
Ex-avokkaani etsi heti eromme jälkeen tai oikeastaan jo ennen sitä, kun erosta oli vasta puhuttu itselleen naikkosen, kai näyttääkseen että kelpaa muillekin - tiedä sitten millaista olisi hypätä uuteen suhdesotkuun heti entisestä päästyä.
Sen kyllä jo tämän kolmen kuukauden kokemuksella tiedän, että helppoa ei varmaan ole ikinä. Vaikka miten olisi asian valmiiksi mielessään puinut ja eroa jo oikein odottanut niin silti vaan tuntuu helvetin pahalta. Välillä hurjan hyvältä ja oikealta. Mutta kun pudotus vaikka jonkun ulkopuolisen kommentista lähtee, niin se on sitten jyrkkä ja sattuu.
Mutta usko vaan, kyllä sieltä aina noustaan ja tulee se päivä kun ei enää oikeastaan satu, eikä jää sitä kamalaa jomotusta jonnekin sisuskaluihin. Ehkä hitusen vain kirpaisee.
Tarkoitatko että olit tehnyt mielessäsi eroprosessia jo ennen eroanne ja vielä sinulla on vaikeata vaikka on jo mennyt 3,5 kk?
Miten minä pärjään kun ero oli yllätys ja 2 viikkoa tuskallista aikaa vasta mennyt?
Mitenhän kauan tämä kestää?
Elän toivossa että saisin hänet takaisin vielä joskus mutta epätoivossa on vaikeata elää.
Rakastan häntä ihan tajuttomasti.Mitä minun pitää tehdä jotta aika kuluisi nopeammin?
Oma eroni 5 vuoden suhteesta tuli jokseenkin yllätyksenä n. 4 kk sitten. Suhteessa oli menossa laimea kausi, jolloin yhteiset tekemiset eivät hirveästi kiinnostaneet. Mutta toisen osapuolen todelliset tunteet järkyttivät saadessani ne selville.
Ensimmäiset 2 kuukautta oli tasaista tuskaa päivästä toiseen. Itkin jatkuvasti, paruin raivoisasti ja teki mieli vahingoittaa itseään. En pystynyt syömään enkä nukkumaan. Samaan aikaan exäni takertui uuteen naiseen ja katselin vierestä exäni rakastumisen huumaa. Tiesin exäni kuitenkin olevan jollain tapaa pahoillaan puolestani mutta ei voinut tunteilleen mitään.
2,5 kk jälkeen alkoi helpottaa. Jostain syystä...aika yllättäen. En saanutkaan enää raivoisaa itkua päivittäin aikaiseksi. Muutin kauemmas exästä ja yritän olla kohtaamatta häntä.
Yhä mietin häntä vähän väliä ja haikea olo ja kaipaus valtaa mielen. Tällä hetkellä taas hieman useammin. Ilmeisesti olen mennyt taas takapakkia.
Jotenkin tuntuu, että kyyneleet pyrkivät nyttenkin silmiini kun ajattelen koko asiaa.
Minulla on tällä hetkellä mahdollisuus uuteenkin suhteeseen, mutta entisesteni en ole vielä tarpeeksi yli.
aika toipua erosta, kun on ollut toisen kanssa yhdessä vuosia. Siinä on tullut yhteisiä muistoja ja yhteistä elämää niin pitkästi, kun katsoo vaikka niitä valokuva-albumeita hyllyssä. Ja lasten takia on pakko olla edelleen tekemisissä ja väleissä.
Minä en ottaisi ex-miestäni takaisin mistään hinnasta, mutta silti on välillä haikea mieli ja ahdistava olo kun on poissa viereltä se tuttu ihminen, jonka ajatuksetkin tiesi.
Erosimme keväällä, vuoristorataa olen ajellut koko kesän, välillä päiviä syömättä, öitä nukkumatta, välillä on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, välillä tekisi mieli vain itkeä ja huutaa ja häipyä jonnekin, välillä ei halua nähdä ketään eikä puhua kenellekään, välillä haluaisia vain puhua ja purkaa tunteitaan vaikka ensimmäiselle vastaan tulijalle. Ja välillä taas unohtuu koko juttu.
Silti ero oli meille oikea ratkaisu. Luulen, että jonkunlainen haikeus ja pettymys kulkee mukana koko loppuelämän, eihän näin ollut tarkoitus käydä silloin kun perhe perustettiin.
Tutkimustenkin mukaan erosta toipumiseen menee keskimäärin 2 vuotta. Toki olo päivä päivältä helpottaa, mutta ei kai kukaan muutamassa kuukaudessa voi noin vain unohtaa elämäänsä vaikuttanutta ihmistä.