Sohaisenpa vielä kerran muurahaispesää...
"Mahdottomien" vaatija: Ovatko vaatimuksesi omasta mielestäsi kohtuullisia? Kuinka hyvin vastaat itse vaatimustasoasi? Uskotko että kyseisen tyyppinen henkilö on olemassa ja kiinnostuisi sinusta? Oletko valmis joustamaan vaatimuksistasi?
Pakit saanut: Syytätkö aina torjutuksi tulemisesta vastakkaisen sukupuolen korkeita vaatimuksia? Näetkö itsessäsi, elämässäsi tai elintavoissasi korjaamisen varaa? Yritätkö aina tietyntyyppisiä ihmisiä? Mihin tarkoitukseen kumppania etsit (pelkkä seksi/seurustelu/avioliitto tms.)?
Saa tietysti kertoa muitakin mietteitä asiaan liittyen...
"Mahdottomien" vaatija: Ovatko vaatimuksesi omasta mielestäsi kohtuullisia? Kuinka hyvin vastaat itse vaatimustasoasi? Uskotko että kyseisen tyyppinen henkilö on olemassa ja kiinnostuisi sinusta? Oletko valmis joustamaan vaatimuksistasi?
Pakit saanut: Syytätkö aina torjutuksi tulemisesta vastakkaisen sukupuolen korkeita vaatimuksia? Näetkö itsessäsi, elämässäsi tai elintavoissasi korjaamisen varaa? Yritätkö aina tietyntyyppisiä ihmisiä? Mihin tarkoitukseen kumppania etsit (pelkkä seksi/seurustelu/avioliitto tms.)?
Saa tietysti kertoa muitakin mietteitä asiaan liittyen...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onko kohtuutonta vaatia että on ns. hyvä perse ja että ei ole ns. yleistyhmä?
Enkä kyllä syyttäisi pakeista muuta kuin itseäni.
No, ennenkuin tänne tulee hirveä määrä sitä vakionarinaa niin lätkäsen oman näkemyksen. Minä en enää paskaakaan nakkaa mistään kenenkään vaatimuksista, kokemus on osoittanut että se lista lähtee kävelemään tasan sillä hetkellä kun kiima voittaa järjen. Omat vaatimukset riippuvat kulloinkin sen hetkisestä tilanteesta, joskus riittää että kunhan lähtee mukaan, joskus tahtoo älykästä juttuseuraa, välillä on pakko päästä elvistelemään botox-blondin vieressä jne.
Pakit nyt tulee jos on tullakseen. En jaksa vaivautua miettimään miksi. Ja jos nyt metsästämässä olen, mikä on nykyään todella harvoin, niin yleensä vakipano - systeemiä yritän viritellä alkuun. Yksittäispainokset eivät kiinnosta, eivätkä sitoutumisvirittelyt. Mitään vakiotyyppiä minulla ei ole, tietynlainen arvomaailma voi toki auttaa alkuun.
Tuo koko vaatimuslänkytys nyt kai on 'se' juttu, mitä voi syyttää kun ei flaksi käy. Aina pitää joku arkkivihollinen olla.
Kiinnostuin tästä aiheesta kovasti henkilökohtaisista syistä, jotka paljastan tuonnenpana. Paremmalla ajalla. :)
Lisäksi odottelen enemmän satoa uteluihini.
Itsestäni paljastan sen verran että olen saanut kerran pakit parin kuukauden tapailun jälkeen. Perusteluiksi äijä sanoi että kiinnostuu aina naisista jotka eivät kiinnostu hänestä.
Pidin perustelua täytenä bullshittinä. Vaikka mies taisikin puhua totta. Myöhemmin, kun pääsin tapauksen yli, hän tuli vonkaamaan takaisin. Ei kiinnostanut enää.
Tapaus oli tarpeellinen sikäli, että minulla ei ollut aiemmin harmainta aavistusta miltä tuntuu saada pakit. Siitä lähtien olen ollut huomattavasti kohteliaampi minua lähestyneitä miehiä (ja naisiakin) kohtaan.
Pakit saatuani en todellakaan ajatellut että "miehet kiinnostuu vain blondeista isotissisistä barbeista." Asiaa ajateltuani tulin siihen lopputulokseen että en ollut valmis suhteeseen, edellinen oli kariutunut vähän aiemmin. Epätoivo haiskahti. Ja että mies teki palveluksen kun ei ryhtynyt parikseni. Nykyään kun joskus hiihtelee ohi, mietin että mitä ihmettä mahdoin hänessä edes nähdä.
Vaikka silloin kyllä porasin. Ja rajusti.
Kertokeehan lissee...
on pakko vastata, kun kerran satuin tähän keskusteluun osallistumaan.
**"Mahdottomien" vaatija: Ovatko vaatimuksesi omasta mielestäsi kohtuullisia?**
Taitaa olla aika hiljaista vastausten kanssa. Kuinkahan moni näistä "mahdottomien" vaatijoista on tietoinen asiasta (tai uskaltaa myöntää olevansa tietoinen).
**Kuinka hyvin vastaat itse vaatimustasoasi?**
Mielestäni tämä on tärkeintä. Pitää osata "tyytyä" sellaiseen jolle kokee pystyvänsä antamaan yhtä paljon takaisin. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että esim. "ruma" ja "kaunis", "tyhmä" ja "älykäs" eivät voisi olla yhdessä, mutta taitaa mennä poikkeuksien piiriin. Älykäs odottaa usein älykkäitä keskusteluja kumppaninsa kanssa ja kaunis odottaa taas urheilullisuutta (samanlaisia elämänarvoja). Joustaminen on tietysti hieno ja usein välttämätönkin asia, mutta kyllä kriteerejäkin pitää olla.
Olen samaa mieltä siinä, että kriteerejä saa ja pitääkin olla. Tietysti niitä on jokaisella, vaikka niitä ei ääneen saisikaan lausua omaavansa.
Kysymys kuuluukin, keiltä te haluatte kieltää kriteerit ja miksi ihmeessä, jos sallitte ne itsellenne tai sille vastakkaiselle sukupuolelle?
Totta T- fox, että itseään on vaikea objektiivisesti tutkia.;) En oikein tiedä, olenko mahdottomien vaatija vai enkö ole.
Vaatimuksistani ehdottomin on varmaan, että miehen pitää hyväksyä mut omana itsenäni just, eikä melkein. Toisen perusluonnetta ei voi muuttaa, vaikka tiettyjä tapoja voikin yrittää hioa. Melko hyvännäköinen mun mieheni pitää myös olla, myönnän.;) Ainakin siis samaa tasoa, kuin tähän astiset mieheni: miel. pitkä, hyväkroppainen ja miehen näköinen, mut ei mikään liian ulkonäkökeskeinen peilin edessä viihtyvä puppelipoika.
Ulkonäkötekijöitä en kyllä ikinä ole eritelly mitenkään erityisemmin, joten jos kokisin sielullista sympatiaa, saattaisin hyvinkin ihastua 170 cm pitkään kaljamahaan. Joskus sen suuntaista on tapahtunutkin.;) Miehen älykkyystason pitää olla sellanen, että voi puhua muustakin, kuin arkiaskareista ja säästä. Kovin mustavalkoisesti ajattelevia ihmisiä en jaksa.
Pakkeja en ole saanu koskaan, joten siitä en tiedä. Tosin, en paljon ole niitä varsinaisia aloitteita miesten kanssa tehnytkään.
tullut... hmm...
Sinähän oletkin varovainen, varman päälle pelaava naiseläjä.
Kyllä mä oon ottanu riskejäkin. Kysymys on kaiketi siitä, että ihastun aika harvoin. Silloin kun se tapahtuu, niin se todella on kyllä sitten tottaalista.;)
aloitus ois syytä poistaa, koska siinä mainititaan sana "seksi"...Palstan logiikan (ja siitä huolehtijan) aiempaa linjaa silmälläpitäen.
monella vaatimukset ovat korkealla vain siksi, että sopivaa miestä/naista ei ole löytynyt. Eli jos löytää jonkun, jonka kanssa synkkaa ja on mukavaa, niin ulkonäkö ja koulutustaso yms. menettävät aika paljon merkitystä.
Oman vaatimuslistani mukaan miehen tulisi olla luotettava, uskollinen, ulkonäöstään perustasoisesti huolehtiva, ei alkoholin suurkuluttaja, muut ihmiset huomioonottava jne. Itse täytän nämä kriteerit myös.
Kaippa joku taas alkaa kohta syytää paskaa pelinaisen/pelimiehen niskaan:D
Luin tota edellistä keskustelua myös, vaivaudun nyt kuitenkin vastaamaan vain tähän.
En voi vastata kysymyksiin, jotka olivat osoitettu "mahdottomien vaatijalle". Koska en tiedä mistään listoista mitään, niin tuskin silloin niistä voi oikein joustaakaan, tai noudattaa. Ihmisten luokittelu joidenkin omien listojen perusteella on kohtuullista ämpäri päässä katselua?
Tietenkään ei ole mitenkään mahdollista kaikkien kanssa alkaa seurustella, joten kai se vaatii vähän sitä tutustumista, ennen sitoutumista seurusteluun, eli deittailua, ja muuta yhteydenpitoa? Ja sitä saa käsitykseni mukaan harrastaa useammankin henkilön kanssa?
Noniin, sitten kysymyksiin joihin pystyn vastata.
"Syytätkö aina torjutuksi tulemisesta vastakkaisen sukupuolen korkeita vaatimuksia?"
-torjutuksi tuleminen aiheuttaa ehkä jonkinmoisen ensireaktion syyttämisen muodossa, riippuen tietenkin paljon siitä, miten asian itse näkee, en kuitenkaan koskaan mitään korkeita vaatimuksia ole ajatellut(nytpä tiedän niidenkin mahdollisen olemassaolon). No, tästä mahdollisesta ensireaktiosta toivuttua, kyllä ne pakit johtaa vain ja ainoastaan peilin eteen:)
"Näetkö itsessäsi, elämässäsi tai elintavoissasi korjaamisen varaa?"
-tottakai näen. Paheita on ihan liikaa:D En todellakaan kuitenkaan kenenkään muun vaatimuksista, tai jonkun ihmekelpaamisen perusteella ala elämääni korjailemaan. Vaan teen ne asiat ihan itseni vuoksi, jos teen. Täytyy kuitenkin muistaa myös toinen pointti. Ihastuminen, tätä kautta mahdollinen deittailu, joka ehkä voi jopa johtaa seukkaamiseen, tekee niitä korjausliikkeitä ihan huomaamatta.
"Yritätkö aina tietyntyyppisiä ihmisiä?"
-saattaahan sitä alitajuisesti yrittää, mutta siitä on kuitenkin syytä pyrkiä eroon, koska samojen virheiden toistaminen on typeryyttä jos mikä. Jos ei kerran edellisen kanssa toiminut, ni miten se voi toimia seuraavan samanlaisen kanssa?
"Mihin tarkoitukseen kumppania etsit (pelkkä seksi/seurustelu/avioliitto tms.)?"
- en etsi koskaan mitään, kuviteellaan nyt että, etsimällä etsisin, niin tarkoitusperät ovat vähintäänkin kyseenalaiset:D Mutta sanotaan näin että, yleensä kuitenkin siihen kiinnostuksen herättävään henkilöön törmääminen herättää ainoastaan fiiliksen ottaa tästä lisää selvää, eli jatkaa tutustumista. Johtaako se sitten mihinkään, edes sinne sänkyyn saakka, ja/tai mihinkään lisätutumiseen riippuu kai sen toisenkin fiiliksistä?
mieheen. Omaan seuraan ei kyllästy. :)
Pakit saatuani tajuan sen, että kyseinen herra ei ollut minua varten. Jokaiselle luulisi löytyvän ottajansa.
Mukavaa että olette ihan asiallisesti vastailleet! :)
Saa nähdä miten käy sen jälkeen kun kerron tarinani... joka on tosi.
Joitakin vuosia sitten olin sinkku ja työkaverini tarjosivat vaikka minkä näköistä hiihtäjää. En tiedä poikkesiko työminäni ja siviiliminäni, mutta ihan vääränlaisia miehiä yrittivät ristikseni tunkea!
Piruuttani väkersin työkavereille kieliposkessa sellaisen 40 kohtaisen vaatimuslistan. Se oli siis vitsi, mutta totuuspohjainen sellainen.
Olen erityisen vaikea siksi, että olen lähtöisin taiteilija/käsityöläisperheestä ja mikään peruspertti ei kelpaa, vaikka olisi kuinka mukava. Viehätyn aina persoonallisesta ulkonäöstä ja luovuudesta, mikään muu ei innosta.
Nuo vaatimukset täytän kyllä myös itse, työskentelen luovalla alalla. Silloin kun en ole työtön. :) Ei siinä vielä mitään, kaikenlaista puoliboheemia on tullut vastaan, mutta kun haluan vielä lisäksi terveet elämäntavat ja koivet maan pinnalle!
Mainittakoon, ettei minulla olisi ollut pokeria vaatia mieheltä pitkää ja hyvää runkoa, ellei itsellänikin olisi. Varallisuutta en myöskään vaatinut, kun sitä ei ole. Ei ole kyllä velkojakaan.
No, väkerrettyäni tuon "mahdottoman listan" meni alle kuukausi ja tapasin yhteisten ystävien kautta (ei-järjestetysti) nykyisen mieheni. Kaikki vaan loksahti molemmin puolin samantien. Muutama vuosi ollaan asuttu saman katon alla ja joka aamu kiitän joulupukkia ja jumalaa tuosta miehestä! Hän itse sanoi ettei olisi ikinä uskonut löytävänsä toivotunlaisella ulkonäöllä ja luonteella varustettua naista, joka kiinnostuisi hänestä. Tulevaisuudestahen ei kukaan tiedä, mutta vieläkin olemme ihan fiiliksissä että löysimme toisemme.
Nyt siivotessani löysin tuon vaatimuslistan ja tajusin että miehen "tulos" on 38/40, eli horoskooppimerkki ei ollut toivomani ja hän ei pidä sinihomejuustosta! :)
Kävikö minulla vain ihan peikkomainen flaksi?! Onko onnistuneita tapauksia vai onko parinvalinta silkkaa tuskaa?
Jep, elämä on siitä merkillistä peliä että joskus rennosti heittäytymällä saa mitä haluaa.
Olen elänyt parhaan nuoruuteni 60- ja 70-luvuilla ja ankaraa kriteeristöä silloinkin likkaporukassa ylläpidimme, kukin oman makumme mukaan. Käytännössä juttu oli niin että meikäläiselläkin oli tummaa, vaaleaa ja siltä väliltä, skrodea ja hoikkaa, suulasta ja ujoa, tangoprinssiä ja rokkijätkää. Povattiin korteista ennen baanalle lähtöä, horoskooppikirjoja ja Kuka kukin on -teosta selattiin kuin koraania ja raamattua.
Oma ukko sattui sitten ulkoisesti olemaan ihanteen mukainen, vaikka älynlahjat hällä oli vähän tyyliin että joskus elokuvien takaumat jäivät tajuamatta (huh-huh). Ei se mitä, saimme lapsosen, jolle tuli isän edullinen ulkomuoto ja äidin nokkelahko pää. Erokin tuli aikanaan, mutta suhteet ovat säilyneet ystävällisinä, koska ihminen jonka varauksetta hyväksyin 30 vee sitten on edelleen sorttia, josta en voi olla pitämättä noin niinkuin ystävänä ja ihmisenä.
Ja sokeriksi pohjalle jäi tämä ainoa lapseni ja elämäni valo: pitkä hoikka vaalee ja viilee jolla leikkaa yläpää kuin partaveitsi. Tuleva miniäni on hänellä katselussa ja Brittein saarilta on esitelty aivan huipputapaus...
Jälkeläinen on omista vaatimuksistaan todennut, että tietyt ulkoiset ominaisuudet kiinnittävät huomion ja vetävät puoleensa, mutta jos lyyli ei ole oikeasti fiksu eikä hauska, ei jaksa kauaa kuunnella.
samaa mieltä jälkeläisesi kanssa. Pakko myöntää että olen sen verran pinnallinen että ulkonäkö merkkaa.
Niinpä minullakin aiemmin kumppanit ovat olleet ulkonäöltään sopivia, mutta ei luonteeltaan, ajatusmaailmaltaan tai elintavoiltaan.
Kuitenkin olen iloinen siitä että pidin korkeat kriteerini.
Mukavaa että näet entisessä miehessäsi kaikesta huolimatta paljon hyvää!