Haluaisin tuntea..

se onni on tuolla jossakin?

Ei kuule sinulla on onnen avaimet taskussasi, sinun on vain osattava ottaa ne käyttöön.

Kirjoitat hiukan siihen sävyyn, että muutos johtuisi ulkoisista tekijöistä, joita nyt joudut kokemaan, mutta kyllä muutos on tapahtunut juuri sinussa itsessäsi.

Mieti mitä kaipaat, että olisit onnellinen? Veikkaan, että jos kaikki on muuten ok, mutta se ei riitä, niin etsit sitä polttavaa tunnetta ja sen jälkeen olisit onnellinen. Voit toki löytää sen tunteen tuolta jostakin, mutta samalla menettää kasan muita hyviä asioita ja kun aika vierii, niin se tunne taas on hukasa ja samalla kasa muita hyviä asioita. Tuosta etsimisestä tulee helposti kierre ja joka vaihdossa häviää jotakin.

Kyllä te voitte elvyttää omankin liittonne ja ilmeisesti nyt juuri on sen työn aika, jota rakkaus vaatii kestääkseen ja kukoistaakseen.

Kysy itseltäsi, että oletko valmis luovuttamaan ja lähtemään etsijäksi, vai oletko valmis tekemään töitä nykyisessä liitossa. Jos teillä on kaikki muuten ok, niin parempaa työalustaa rakkaudelle et tule löytämään.

Rakkaus ja ihastuminen on tunnetta, rakastaminen tahtoa ja työtä. Omaankin kumppaniin voi rakastua ja ihastua uudellen, mutta mikään ei tule ilmaiseksi, ei edes tuolla jossakin, minne pälyilet tällä hetkellä.

"Ehkä se sitten on suurta itsekkyyttä minulta haluta tuntea rakkautta ja onnellisuutta, ja minun tulisi jatkaa tässä velvollisuudentunnosta ja syyllisyyden ahdistamana..?"
"

Tämä marttyyriasenne on luuserien touhua ja syy asioiden laidasta solutetaan taitavasti muiden harteille.

Kuten otsikossa sanoit "Haluan tuntea intohimoista rakkautta"! Tee sen eteen jotain, ei mitään tarjota valmiina tarjottimelta tässä maailmassa. Sinä näet, että ainut asia, mitä voit tehdä asian eteen on lähteä etsimään, mutta et liene osaa pohtia kaikkia vaihtoehtoja loppuun asti ja nähdä asioiden yli vuosia eteen päin.

Mielestäni teidän ei kannata luovuttaa vielä ja yhdyn edellisen kirjoittajan näkemykseen, että rakkaus on myös paljon tahtoa ja työtä. Jokaiseen pitkään parisuhteeseen sisältyy arkipäiväistä kumppanuutta ja tunteet vaihtelevat kausittain ja vuosien myötä tulee niitä kyllästymisen tunteitakin.

Intohimoista rakkautta ei kannata lähteä etsimään ainakaan ulkopuolisista suhteista ja jos vaihtaa kumppania intohimoisen rakkauden kaipauksen vuoksi, on sama arkipäiväistyminen edessä jossakin vaiheessa joka tapauksessa, jos suhteen eteen ei osata nähdä vaivaa. Ei mikään suhde pysy elinvoimaisena ihan itsestään.

Yhteiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet lähentävät ja hauskat kahdenkeskiset matkat ja lepohetket piristävät kummasti suhdetta ja seksielämäkin piristyy, kun välillä ottaa kunnollisen irtioton arjesta kumppanin kanssa.

Jos suhteenne tuntuu etäiseltä, kannattaisi yhdessä keskustella tilanteesta. Todennäköisesti miehelläsi on ajoittain ihan samanlaisia tuntemuksia kuin sinullakin ja se on pitkässä parisuhteessa ihan normaalia.

Onni ei tule etsin vaan eläen ja parisuhdetta voi todellakin elävöittää. Vaivannäköä se vain vaatii. Sinuna keskustelisin miehesi kanssa tuntemuksistasi ja jo se saattaa helpottaa ja voitte yhdessä miettiä ja keskustella siitä, miten voisitte saada jälleen eloa parisuhteeseenne.

myös tahdon asia. Rakastumisen huuma menee aina ohi, se ei koskaan kestä, ei kenenkään kanssa, jos päästään arjen yhteiselämä vaiheeseen. Rakastaminen astuu tilalle ja se elää ylä- ja alamäkiä. Tärkeää on halu tehdä töitä suhteen eteen. Silloin siitä voi kehittyä nautinnollisen tyydyttävä ilmankin sitä rakastumisen huumaavaa tunnetta. Nykyihimisen elämässä taitaa olla liian vähän 'oikeita' ponnistelun aiheita, koska niin monet tarvitsevat näitä äärielämyksiä, joihin rakastuminen kuuluu, toituvasti voidakseen kokea elävänsä. Tärkeää elämässä on tietää mitä haluaa ja sitten selvittää miten sen voi saavuttaa. Ja sitten vain tekemään unelmasta totta.

Parisuhteen hoitaminen vaatii työtä. Jos hoidetaan vain kotia, kaverisuhteita, työtä jne, parisuhde lähtee vääjäämättä ja huomaamatta lievään alamäkeen, jossa yhteenkuuluvaisuuden tunne, intohimo ja rakkaus alkavat väljehtyä.

Tärkeintä parisuhteessa on keskustelutaito. Pitää jutella, jotta pysyy selvillä toisen ajatuksista ja jottei pääse kasvamaan liiaksi eroon toisesta. Voisit myös kysyä mieheltäsi, että onko hän tyytyväinen suhteeseenne, sillä sinun mielestäsi suhteenne on vähän laimea ja väljähtynyt.

Parisuhde tulee helposti itsestäänselväksi. Se, mikä on toiminut hyvin 10 v sitten, ei välttämättä toimikaan enää. Ainakin siitä on uutuudenviehätys ja into kadonnut. Se koskee tietysti erityisesti seksielämää.

Nykyään on tarjolla terapeutteja ja muuta ammattiapua yllinkyllin. Tuntuu vain siltä, että vaikka hyvä suhde olisi pelastettavissa, moni kokee avun hakemisen nolona päätyen mieluummin eroon, kun ei ominvoimin kykene suhdetta pelastamaan.

Hyviä keinoja miettiä asioita on esim. se, että mieti, mitä menetät ja vastaavasti mitä saat eron myötä? Mieti myös sitä, mitä SINÄ voisit tehdä aloitteellisesti, jotta suhde paranisi. Jos mies on tyytyväinen ja sinä et, SINUN tehtävänä on ottaa "kissa pöydälle".

Oma noin 15 v kestänyt suhteeni päätyi eroon juuri yllämainituista syistä: arkipäiväistyminen ja joka päiväisen elämän tylsyys, intohimottomuus, miehen haluttomuus yrittää nähdä asioita minun kannaltani, miehen ylimielisyys ja kunnioituksen puute.

Lopulta havahduin, kun tajusin, että en enää edes halua yrittää suhteen parantamista. Olin odottanut liian monta vuotta tyytymättömänä. Mies ei tajunnut puheistani vuosien varrella, että olin oikeasti tyytymätön ja se vain kasvoi vuosien varrella.

Eromme tuli järkytyksenä läheisille. Minulle ratkaisu oli ehdottomasti oikea ratkaisu, vaikkakin tietysti tuntui itsekkäältä erota ns. kunnon miehestä, jossa ei ollut mitään pahaa vikaa (esim. alkoholismi, väkivalta tms).

Omasta ratkaisustani tiedän nyt, että epäkohtiin pitää puuttua heti eikä jäädä odottamaan, että ikävät tunteet kehittyvät sellaiseksi, joka tukehduttaa suhteen.

Olen ottanut opikseni ja olen opetellut puhumaan negatiivisistakin asioista. Kerron suoraan mitä haluan enkä pelkää näyttää tunteitani. Teen työtä intohimon ja rakkauden ylläpidon eteen, sillä arki on niin tylsää, että juhlan aihetta teen vaikka väkisin keksimällä, jotta ilo ja onni säilyy. Kun arki sujuu hyvin, sen pohjalle on hyvä rakentaa niitä kivoja asioita.

Jos lohduttaa on varmasti muitakin jotka miettivät samoja asioita.Meidän liitto on kestänyt 12-vuotta. Alussa olimme rakastuneita, meillä on kaksi lasta ja taakkana 7 vuotta raskas remontti. Useita vuosia on ollut samanlainen tunne. Ei kai siitä voi toista syyttää. Haluaisin enemmän "kahdenkeskeistä" mieheni kanssa jolle riittää vain remontti ja kotitouhut. Kaipaan keskustelua, läheisyyttä.
Olen itsekin miettinyt että ihmiset ovat erilaisia, esim. läheisyyden tarve eri ihmisillä on eri. Taannoin mieheni sanoi minulle että jos suhde on kunonssa niin ei tarvitse soitella ja kysellä mitä kuuluu (on 24h kerrallaan työssä)...