En tiedä onko tätä asiaa käsitelty aiemmin tällä palstalla, mutta haluan kertoa oman tarinani. Tarinani koskee kipulääkityksen synnyttämää henkistä riippuvuutta.
Monet vahvat kipulääkkeet (opioidit) aiheuttavat usein pitkäaikaisessa käytössä fyysistä riippuvuutta. Tämä on useilla tiedossa, mutta lääkeiden aiheuttama henkinen riippuvuus on varmasti tuntemattomampi asia. Itse törmäsin asiaan oman iskiaskivun hoidossa.
Alkuun käytin kivun hoitoon opioideihin kuuluvaa Panacodia, mutta myöhemmin kivun helpottaessa siirryttiin Buranan (800mg depot) käyttöön. Vaikka burana on siinä mielessä turvallinen, ettei se aiheuta fyysistä riippuvuutta, huomasin silti pitkään sitä käytettyäni (3kk) että siitä luopuminen ei ollutkaan niin helppoa kuin luulin.
Koska kipu väheni viikkojen ja kuukausien kuluessa, yritin koko ajan vähentää buranan määrää. Aluksi päiväannos oli 2*800mg, ajan kuluessa pienensin annoksen 1,5*800mg päivässä. Myöhemmin söin enää yhden 800mg tabletin päivässä. Tässä vaiheessa huomasin, että lääkkeen vähentäminen aiheutta jonkin asteista riippuvuutta. Yhdestä tabletista vähentäminen puolikkaaseen tai nollaan tablettiin päivässä oli henkisesti erittäin vaikeaa. Aamulla herätessäni mielessä oli: "tänään en ota lääkettä, vaikka sattuisikin". Se, että tiesin etukäteen kivun tulevan jossain vaiheessa, takasi sen, että jossain vaiheessa varmasti koski.
Fyysinen kipu on kuitenkin enemmän tai vähemmän subjektiivista. Ei ole olemassa mittaria tai verikoetta jolla kivun voisi eksaktisti mitata. Tottakai kipua voidaan havainnoida välillisesti mittaamalla esim. verenpainetta, hengitysfrekvenssiä tai syketaajuutta. Useissa tutkimuksissa on todettu koehenkilöillä, että kovan kivun odottaminen saa koetilanteessa aiheutetun kivun tuntumaan suuremmalta kuin niillä koehenkilöillä, jotka odottivat kivun olevan lievää tai lähes mitätöntä. Itse huomasin aivan saman ilmiön; varmasti koski jos odotti kipua. Lääkkeiden pois jättäminen oli yllättävän vaikeaa vaikka kyseessä oli "vain burana". Kipulääke oli kuitenkin ollut monta kuukautta se turva, jolla selvitä normaalissa elämässä.
Lääkkeet pois jättäminen vaati henkistä kuria ja uskoa siihen, että ilman pärjää. Nyt olen kuitenkin ollut jo jonkin aikaa ilman kipulääkitystä ja hyvin on mennyt. En usko jatkossa tarvitsevani lääkitystä uudelleen, jos tilanne ei äkillisesti pahene. Mutta... päivä kerrallaan.
Monet vahvat kipulääkkeet (opioidit) aiheuttavat usein pitkäaikaisessa käytössä fyysistä riippuvuutta. Tämä on useilla tiedossa, mutta lääkeiden aiheuttama henkinen riippuvuus on varmasti tuntemattomampi asia. Itse törmäsin asiaan oman iskiaskivun hoidossa.
Alkuun käytin kivun hoitoon opioideihin kuuluvaa Panacodia, mutta myöhemmin kivun helpottaessa siirryttiin Buranan (800mg depot) käyttöön. Vaikka burana on siinä mielessä turvallinen, ettei se aiheuta fyysistä riippuvuutta, huomasin silti pitkään sitä käytettyäni (3kk) että siitä luopuminen ei ollutkaan niin helppoa kuin luulin.
Koska kipu väheni viikkojen ja kuukausien kuluessa, yritin koko ajan vähentää buranan määrää. Aluksi päiväannos oli 2*800mg, ajan kuluessa pienensin annoksen 1,5*800mg päivässä. Myöhemmin söin enää yhden 800mg tabletin päivässä. Tässä vaiheessa huomasin, että lääkkeen vähentäminen aiheutta jonkin asteista riippuvuutta. Yhdestä tabletista vähentäminen puolikkaaseen tai nollaan tablettiin päivässä oli henkisesti erittäin vaikeaa. Aamulla herätessäni mielessä oli: "tänään en ota lääkettä, vaikka sattuisikin". Se, että tiesin etukäteen kivun tulevan jossain vaiheessa, takasi sen, että jossain vaiheessa varmasti koski.
Fyysinen kipu on kuitenkin enemmän tai vähemmän subjektiivista. Ei ole olemassa mittaria tai verikoetta jolla kivun voisi eksaktisti mitata. Tottakai kipua voidaan havainnoida välillisesti mittaamalla esim. verenpainetta, hengitysfrekvenssiä tai syketaajuutta. Useissa tutkimuksissa on todettu koehenkilöillä, että kovan kivun odottaminen saa koetilanteessa aiheutetun kivun tuntumaan suuremmalta kuin niillä koehenkilöillä, jotka odottivat kivun olevan lievää tai lähes mitätöntä. Itse huomasin aivan saman ilmiön; varmasti koski jos odotti kipua. Lääkkeiden pois jättäminen oli yllättävän vaikeaa vaikka kyseessä oli "vain burana". Kipulääke oli kuitenkin ollut monta kuukautta se turva, jolla selvitä normaalissa elämässä.
Lääkkeet pois jättäminen vaati henkistä kuria ja uskoa siihen, että ilman pärjää. Nyt olen kuitenkin ollut jo jonkin aikaa ilman kipulääkitystä ja hyvin on mennyt. En usko jatkossa tarvitsevani lääkitystä uudelleen, jos tilanne ei äkillisesti pahene. Mutta... päivä kerrallaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.