Tein pelkkää yötyötä yhteenmenoon noin 4 vuotta.
Alkuun homma oli ihan jees ja ainoa haitta´se, että herättyäni päivällä oli olo hiukan sumuinen ja ikäänkuin pistelevä. En osaa selittää tuota "pistelevää" mutta ehkä yötyötä tekevät tietävät mitä tarkoitan.
Viimeisen vuoden aikana en enää tahtonut saada unta päivisin vaan pienimmätkin äänet pitivät hereillä ja ärsyttivät suunnattomasti. Torkahtelin sitten töissä kun siihen työn luonteesta johtuen oli mahdollisuus. Niinpä koko rytmi meni sekaisin. Nukuin jokusia tunnin parin pätkiä silloin tällöin.
Työtä tein etupäässä yksikseni mutta viimeisen vuoden loppupuolella tuntui, että äänistä ja varjojen liikahduksista, hahmojen häivähdyksistä päätellen siellä oli monia muitakin.
Sitten eräänä yönä menetin tajuntani.
Hipsin herättyäni kotiin.
Otin lopputilin.
Pidin kahden viikon loman.
Hakeuduin säännölliseen päivätyöhön.
Kesti muutamia kuukausia ennen kuin pääsin painajaisista mutta sitten tunsin suunnatonta riemua vakituisesta mutta tylsästä päiväduunista.
Tunnen vieläkin, 20 vuotta yötyöpestini jälkeen kylmiä väreitä ajatellessani, että minun pitäisi ryhtyä tekemään yötyötä.
Että semmosta.
Alkuun homma oli ihan jees ja ainoa haitta´se, että herättyäni päivällä oli olo hiukan sumuinen ja ikäänkuin pistelevä. En osaa selittää tuota "pistelevää" mutta ehkä yötyötä tekevät tietävät mitä tarkoitan.
Viimeisen vuoden aikana en enää tahtonut saada unta päivisin vaan pienimmätkin äänet pitivät hereillä ja ärsyttivät suunnattomasti. Torkahtelin sitten töissä kun siihen työn luonteesta johtuen oli mahdollisuus. Niinpä koko rytmi meni sekaisin. Nukuin jokusia tunnin parin pätkiä silloin tällöin.
Työtä tein etupäässä yksikseni mutta viimeisen vuoden loppupuolella tuntui, että äänistä ja varjojen liikahduksista, hahmojen häivähdyksistä päätellen siellä oli monia muitakin.
Sitten eräänä yönä menetin tajuntani.
Hipsin herättyäni kotiin.
Otin lopputilin.
Pidin kahden viikon loman.
Hakeuduin säännölliseen päivätyöhön.
Kesti muutamia kuukausia ennen kuin pääsin painajaisista mutta sitten tunsin suunnatonta riemua vakituisesta mutta tylsästä päiväduunista.
Tunnen vieläkin, 20 vuotta yötyöpestini jälkeen kylmiä väreitä ajatellessani, että minun pitäisi ryhtyä tekemään yötyötä.
Että semmosta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.