oon ollut nyt kaksi viikkoa perheessa au pairina. mun tyot ei oo varsinaisesti alkanut viela kun aiti on ollut viela lomalla ja muutenkin oon saanut vaan tutustua ymparistoon ja sopeutua. hieman kotitoita oon joutunut tehda ja jotain sellasta. nyt eilen kuitenkin vanhemmat hieman "valittivat" minulle ja sanoivat etta toivoisivat etta olisin enemman lasten kanssa. ymmarran taysin, etta senhan takia olen taalla etta viettaisin lasten kanssa aikaani, mutta...
eiko se nyt ole ihan normaalia etta naa ekat pari viikkoa on hieman hammentavaa aikaa au pairille, ja haluaa enemman olla omissa oloissaan ym. ma oon aika paljon ollut vaan omissa oloissani ja tietokoneella.. tottakai oon ollut lastenkin kanssa ja hoitanut kaikki kotiaskareet huolella, mutta nyt tuntuu jotenkin typeralta et oonko nyt ollut sitten ihan huono au pair noitten vanhempien mielesta, kun en oo joka hetki leikkimassa lasten kanssa ym. ymmarratte varmaan mita tarkoitan? tuskin kukaan au pair heti ekasta paivasta lahtien leikkii lasten kanssa koko paivaa? mulla ainakin on ollut paljon koti-ikavaa ja sekin on vaikuttanut etten aina jaksa olla lasten "leikkikaluna"..ja kyse on kuitenkin jo vahan vanhemmista lapsista eika mistaan 2-vuotiaista. mut toivoisin etta laittaisitte mielipiteitanne ja kertoisitte etta miten ootte ite kayttaytyneet parin ekan viikon aikana. haluaisin vahan sympatiaa ja olis kiva kuulla, etten oo ainut au pair joka on ollut hieman omissa oloissaan alkuajat...
eiko se nyt ole ihan normaalia etta naa ekat pari viikkoa on hieman hammentavaa aikaa au pairille, ja haluaa enemman olla omissa oloissaan ym. ma oon aika paljon ollut vaan omissa oloissani ja tietokoneella.. tottakai oon ollut lastenkin kanssa ja hoitanut kaikki kotiaskareet huolella, mutta nyt tuntuu jotenkin typeralta et oonko nyt ollut sitten ihan huono au pair noitten vanhempien mielesta, kun en oo joka hetki leikkimassa lasten kanssa ym. ymmarratte varmaan mita tarkoitan? tuskin kukaan au pair heti ekasta paivasta lahtien leikkii lasten kanssa koko paivaa? mulla ainakin on ollut paljon koti-ikavaa ja sekin on vaikuttanut etten aina jaksa olla lasten "leikkikaluna"..ja kyse on kuitenkin jo vahan vanhemmista lapsista eika mistaan 2-vuotiaista. mut toivoisin etta laittaisitte mielipiteitanne ja kertoisitte etta miten ootte ite kayttaytyneet parin ekan viikon aikana. haluaisin vahan sympatiaa ja olis kiva kuulla, etten oo ainut au pair joka on ollut hieman omissa oloissaan alkuajat...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse olen lähdössä sunnuntaina au pairiksi ensimmäistä kertaa, joten kiinnostaisi tietää, millaiset ekat viikot on odotettavissa. Toki perheita ja tilanteita voí olla melkokin erilaisia. Itse olen hitusen ujo, joten mielenkiinnolla odotan, mitä on tuleva. Perheelle olen kyllä kertonut mahdollisesti olevani hiljanen etc..
mää kanssa oon lähdössä lauantaina aupairiksi... ja oon kans kertonu niille olevani "rauhallisempaa" sorttia..;) 3 vuotta sitten olin ekan kerran aupairina, 16 v ja sillon perheen äiti kerto mulle aika loppuaikoina että oon huomannu sussa sellasen piirteen että vaikka oot hiljanen ei se tarkoita sitä että olet ujo, tyydyt vaan kuuntelemaan. kyllä huvitti, että siin vaihees huomas..;)
no joo, niin ne eka viikot mulla ainaski oli aika jänskät..sillai ei eka viikolla ollu oikee koti-ikävää ku kaikki oli pelotellu että ne ekat on pahimmat jne. sitä vaa oli uues paikas ja ihmetteli lähinnä.. kotona oli nii vasta ollu ettei tullu ikävää heti.. mutta seuraavan viikon puolessa välissä tuli pahin, ois ollu pakko saaha puhua suomia välillä ja olla muittenkin kuin perheen jäsenten kanssa! just itkuun purskahtamaisillani ovikello soi ja nuoria tyttöjä tuli kysyy lähtisinkö mukaa... suomalaisia! sillon tuntu mahtavalta, ihanaa kun sai puhua suomea ja heti oltiin samalla aaltopituudella..:))
nyt osaan kyllä varautua mahdollisiin eka fiiliksiin (;)) mutta teille haluan vaan sanoo että yrittäkää löytää perheen ulkopuoleltaki seuraa.. ulkomaalaiset aupairitkin on huippuja tyyppejä kun ollaan ihan samassa tilanteessa!! niistäkin tulee monista ikuisia ystäviä...
kotia saa ja pitääki ikävöijä, se on terveellistä, mutta pitää muistaa kuitenkin että ei sairaalloisesti. silloin pitää mennä kotia. ite aattelen aina pitemmän aikaa ulkomailla ollessani että saan olla kotona vielä niin paljon ja kyllästymiseen asti että nyt otetaan kaikesta kaikki irti!:)
tsemppiä!!
Olen itse ollut aupparina ja myöhemmin minulla/meillä on ollut useampikin tyttö. On luonnollista, että alussa väsyttää, mutta koita nyt sen aikaa opiskella ja tutustua lapsiin ja perheen tapoihin kun äiti on kotona. Ettet sitten ole äidille soittamassa viiden minuutin välein, että miten tämä ja tämä tehdään. Mielestäni netissä roikkuminen työajalla ei käy päinsä laisinkaan.
Juttele reippaasti perheen äisdin kanssa ja kysy mitä hän haluaisi sinun tekevän. Vie lapset vaikka puistoon. Siellä ne temmeltävät ja itse voit istuskella penkillä.
Jos vain haluat olla omissa oloissasi, et ehkä ole oikean tyyppinen ihminen auppariksi.
Ymmarran taysin etta sinusta tuntuu etta tahdot olla paljon omissa oloissasi. Itsekin halusin. Myos minulle aupair perheeni heti ensimmaisina paivina sanoi etta tahtovat etta vietan paljon aikaa lasten kanssa, ja niin tein. Vasymys oli kova mutta olin heti alusta lasten kanssa aamusta iltaan suurinpiirtein sen ensimmaiset 2 viikkoa.
Sina olet siella hoitamassa heidan lapsiaan joten on ihan aiheellista etta vanhemmat haluaisivat etta tutustut kunnolla lapsiin. Se etta lapset heti alusta huomaavat etta sina olet mukava ja luotettava on kullan arvoista!
Tiedan etta se on rankkaa, elamantyylista toiseen ei kivuttomasti muuteta, mutta suosittelen silti etta nyt loma-aikaan tutustut lapsiin kunnolla, huomaat jalkeenpain etta siita oli hyotya.
On ihan normaalia etta tuntuu hammentavalta ja haluaa tutustua omaan tahtiin, jos sinua hammentaa niin keskustele isantaperheesi kanssa milta sinusta tuntuu. Voitte ehka tehda jonkinlaisen kompromissin ekoista viikoista.
Onnea matkaan!
olen ollut aupparina (ensimmaista kertaa) nyt kaksi ja puoli viikkoa ja alku on ollut itsellani mielettoman ihana! pari ensimmaista paivaa sain tutustua perheeseen, toimintatapoihin, ymparistoon yms... auttelin silloin kaikessa mahdollisessa pienessa jne. vastuuta ei silloin viela tarvinnut oikein ottaa.. niiden parin ekan paivan jalkeen sitten aloitin "tyot" oikeasti kun perheen lapsella alkoi koulu ja rutiinit palautuivat entiselleen.
itse en ole koti-ikavaa potenut lainkaan joten sekin varmasti helpottaa sopeutumistani tanne, mutta yleisesti voisin sanoa etta nama alkuviikot ovat olleet taynna uuden oppimista tyonteon lomassa. en halua sanoa tata pahalla mutta itse en ainakaan ole osannut olla vain omissa oloissani nain alussa. minulle sattui sitapaitsi uskomattoman hyva perhe joka selkeasti kertoo minulle tulevista hommista ja opastaa uusissa asioissa. sinun kannattaa nyt yrittaa paasta sisalle tyohosi ja yrittaa etsia uusia ystavia jotka helpottaisivat koti-ikavaa.. alku on aina valilla hankala mutta kylla se siita varmasti paranee!!!! lycka till!
ekana paivana perheessa minulle sanottiin etta voin ottaa ensimmaisen viikon ihan rauhallisesti ja kotiutua. Aloin kuitenkin samantien tekemaan toita silla se tuntui paremmalta, paasi heti jonkinnakoiseen rutiiniin eika tullut koti-ikava. Nyt jos kerran aiti ja lapset on kaikki kotona niin sun on hyva tutustua niihin lapsiin kaikessa rauhassa. Tsemppia!
eli mulla oli ihan täys arki ekoista päivistä lähtien ja pari ekaa viikkoo oliki kaikki ok, kaikkeen oltiin tyytyväisiä, olin tarpeeks lasten kans ja hoidin muutki hommani hyvin, sit toi perhe alko valittaan sellasista pikkuasioista vähä kerraallaan aina silloin tällöin ja ny ne jo huomauttelee kaikesta mitä teen, en osaa tehä hommia oikein, on liian vähä lasten kans, omalla vapaa-ajallani oon kuulemma liikaa omissa jutuissani etc..... viimisin kuukauden aikana en oo saanu mitää positiivista palautetta, joten arvata saattaa, että oon lähös..... uuden perheenki oon löytääny, mut en oo viä tälle vanhalle perheelle asiasta saanu kerrottua, ku tuntuu, et ne heittää mut kadulle.....
No tuota, täältä tulee nyt vähän erilainen mielipide. Au pairhan on töissä perheessä. Jos menisit töihin kahvilaan tai hotelliin, montako päivää töiden alkamisesta käyttäisit hengailuun ja nettailuun sen sijaan että tekisit töitä, joista sinulle maksetaan?
Ma olisin aluksi kylla tykannyt, etta olisi ollut vahan aikaa tutustua ymparistoon yms. Oon nyt ollut taalla kolme viikkoa, ja heti tokana paivana alkoi tyot, kun vanhemmat lahti toihin ja lapset oli viela lomalla. Toisaalta, huomenna toinekin lapsista aloittaa koulun, ja ma saan hengahtaa vahan tan tyoputken jalkeen(oltiin kylla viikko lomalla, eli en ihan joka paiva oo ollut toissa!) Ja oon huomannut, etta kun on eka viettanyt 8h/paiva lasten kanssa, on tosi helppoa kun on vaan se 2-3h, ja helppo keksia tekemista lapsille, kun oon oppinut tuntemaan ne ja tiedan mita ne tykkaa tehda. Mutta aluksi olisi ollut kiva saada muutama sopeutumispaiva! Itekin tykkaan olla valilla omissa oloissani ja tehda omia juttuja, joten oli tosi outoa viettaa niin paljon aikaa perheen kanssa!
Eli siis pointti oli, lapsiin kunnolla tutustuminen nyt auttaa sitten kun joudut oleen niitten kansa keskenaan ilman vanhempia.
Tämä nyt taitaa mennä jo vähän ohi aloittajan kysymyksestä, mutta kirjoitanpahan kuitenkin.. :) Mitä itse olen ollut kesätöissä, niin kyllä ne ensimmäiset 2 viikkoa on aina hankalinta ja vaatii opettelemista. Kahden viikon jälkeen alkaa sitten asiat rullaamaan ihan eri lailla. Sitähän sanotaankin, että 2 viikkoa kestää totuttelemiseen asiassa kuin asiassa.
meillä on nyt auppari, ekaa viikkoa ja on ikävissään. Me olemme SE toinen perhe johon vaihtoi, ja olen koittanut olla tosi mukava ja ymmärtäväinen. Vienyt ja luvannut jo 2. päivänä että pääsee poikaystävänsä luo 100km päähän. Mutta tyttö on koko ajan alamaissa. Ymmärän että ikävää ym. Mutta minusta tuntuu pahalta koska olen palkannut energisen ja ulospäin suuntautuneen tytön, joka rakastaa lapsia. Eikä sellaista ole vielä näkynyt. Ja palkka juoksee koko ajan... Eilen joutui katsomaan 2 lasta 3h45min. ja oli aivan poikki, lisäksi esikoinen oli ollut kaverillaan ja kun tulin katsoi dvd:tä...
Itsekkin puhuu ettei ole varma jaksaako tätä. Suomeen on mielestäni hankala saada aupparia, ainakin maalle.
Pitäisikö ettiä uus???
Mä kyllä äitinä odotan, että au pair käy käsiksi perheen elämään ja työrytmiin heti (viimeistään parin päivän kuluttua) täysillä. Silloin sopeutuminen tapahtuu paljon nopeammin ja koti-ikävät unohtuu. Jos istuu päivät tietsikalla tai omassa huoneessa, siitä rytmistä on vaikea päästä jatkossa irti. Ja arvatkaas ottaako se päähän perheen äitiä, joka odotti saavansa apua ja ehkä hieman omaa aikaakin. Maksetaanhan se palkkakin alusta lähtien täytenä.
Odottelen edelleen meidän au pairin aktivoitumista....