menetin nyt sitten äitinikin.isäni menetin jo 11v sitten.nyt lähden lauantaina viemään äitini ikuiseen lepoon...ei ole helppoa käsittää tätä,mutta on pakko jaksaa...
hautajaiset lauantaina
orpo-81
182723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Voimia sinulle ystäväni.Tiedän tarkalleen olosi.Saatoin oman rakkaan isäni viimeiselle matkalle viikko sitten.
Äitini jo paljon aiemmin.
Suru laantuu siihen menee aikaa, ikävä ei koskaan.
Voimahaleja sinulle!
tuntuu niin pahalta, kun ensin näin isäni kuoleman 11v sitten..kuoli meidän kotiin...näin kun hän kuoli...nyt vajaat 3vk sitten menin äitini asunnolle...siellä oli ambulanssit ja muut..mitään ei ollut tehtävissä enää..äitini oli ollut kuolleena jo arviolta 3pv:ä.pahalta näytti katsoa äitiä siellä lattialla, turvonneena ja kädet jo tummuneena..
Äiti ei kuollut luonnollisesti, tämä oli äidin oma tahto että elämä loppuu tähän...
että anna kaiken tuen sinulle minkä vain voin tätä kautta antaa.. voin vain kuunella sinua
Kukkasen sinulle annan
ja mielläni surusi kannan
Enenmpää auttaa en voi
mutta mutta surusi huomion
Jos jottain tehdä voi
niin kuunnella vain voin
ensin tuli järkytys,nyt meneillään katkeruus ja vihantunne...miksi...???káikenlaisia kysymyksiä päässä...
Otan osaa suureen suruusi!
Itsekin joudun saattamaan tulevana lauantaina äitini viimeiselle matkalle. Helppoahan siitä ei tule, mutta eteenpäin on pakko jaksaa. Pahimmalta asiassa tuntuu näiden vihan, katkeruuden ja ikävän tunteiden sekamelskan keskellä se, että nuorin veljeni (viisi vuotias) joutuu olemaan nyt enemmän yksin.. :/ Itsekin olen vasta 17 vuotias ja äidin kuolema tuli todella yllätyksenä..
miten äitisi kuoli??samanlaisia tuntemuksia minulla täällä...tuntuu pahalta, ajatella elämää ilman äitiä. Minulla on kuitenkin itselläni ns.valmis elämä : olen itsekkin nuori, vasta 25v.mutta minulla on 3 pientä lasta ja avopuoliso jotka auttaa minua jaksamaan.huomenna on hautajaiset. yöt menee valvoessa...
puhua miten se oikein kävi..
Äitini oli polvileikkauksessa ja jäljellä olisi ollut enää puolet ajasta (noin 2 tuntia). Hän oli alkanut valittamaan huonoa oloa, mutta lääkärit olivat ajatelleet, että se johtui puudutuksesta, koska niin oli usein. Yhtäkkiä kaikki laitteet "pysähryivät", aivan kuin johdot olisi leikattu poikki.. Elvytyksestä huolimatta sydän ei lähtenyt enää toimimaan.. Lääkärit epäilevät keuhkoveritulppaa. Leikkauksessa olleet lääkärit oli kuulemani mukaan jouduttu vaihtamaan sinä päivänä toisiin, sillä niin järkyttyneitä hekin olivat..
Menetin myös isäni äskettäin ja on ollut tosi vaikeaa. Ja äitini on aivan surusta sekaisin. Sekin huolettaa (emme asu samalla paikkakunnalla). Sitä on niin käsittämättömän vaikea hyväksyä, ettei isä tule enää takaisin. Olimme erittäin läheisiä ja isäni oli todella ihana ja pidetty ihminen. Vanhempieni avioliitto oli täydellinen vaikka ylä-ja alamäkiä oli niinkuin kaikilla, mutta se kuuluu asiaan.
Toivotan sinulle voimia elämääsi ja toivon sitä myös itselleni!
Osanottosi äitisi poismenon myötä.Tiedän millaiset tunteet sinulla on,menetin äitini heinäkuun alussa.Viime elokuussa isäni.Vanhempieni poismeno väli oli ainoastaan 11kk.Juuri kun selvisin isäni kuolemasta ja elämä alkoi jo tuntumaan paremmalta,niin äitini joutui leikkaukseen ja sille tielle jäi.Onneksi minulla on lapsi,avopuoliso ja veli.Ei tule olemaan helppoa,mutta kyllä se joskus sitten paremmaksi muuttuu.Mutta anna itsellesi aikaa ja äläkä pidä sisälläsi tuskaa,itke kun itkettää.Niin teen minä.Sinulla ja minulla on nyt suojeluenkelit taivaassa ja sieltä he katselevat meitä ja suojelevat.Voimia sinulle lauantaiksi,on raskas päivä.Muistan kun äitini siunatiin,niin minun piti lukea kaunis värssy haudalla,mutta en pystynyt.Mutta kyllä muu saattoväki ymmärsi minua miksen pysty.
minullakin on tukena lapset,kaikki alle kouluikäisiä poikia.ja avopuoliso...isosisko ja pikkuveli ovat myös rinnalla kun on vaikeaa...ei ole helppoa luopua äidistä..äitini alkoholisoitui 11v sitten,kun isäni kuoli yllättäin..kaikki asiat vain pahenivat ajanmyötä..ilman unilääkkeitä ei voinut nukkua, mielialalääkkeitä joutui syömään, rauhoittavia ajoittain..kokolopu elämän olisi varmaan joutunut niitä syömään..yksi kaunis ilta äitini ei jaksanut enää..otti viinaa, ja RUNSAASTI mielialalääkkeitä ja unitabletteja...se ei muuta enää sitten tarvinnut...Äitini kerkesi olla kuolleena asunnossaan kaksi vuorokautta kun hänet löydettiin..ja minä menin vielä äitiä katsomaan viimeisen kerran..oli karmea näky nähdä ihminen turvonneena,pöhöttyneenä lattialla..
lopullista kuolinsyytä emme vielä tiedä, mutta kyllä se aika varmalta näytti tutkijoidenkin mielestä....paljon tulee kysymyksiä mieleeni..miksi äitini teki sen juuri nyt??olisi kertonut,olisin yrittänyt auttaa..vaikka mulla on lapset, eikä ajokorttia, olisin jotenkin saanut autettua häntä...kun olisi vain pyytänyt...
En tiedä, ehkä äitini väsyi tähän elämään...sen ymmärrän kyllä...paljon tuskaa oli elämä äidillä..nyt se ainakin helpotti...ei ole tuskaa, ei mitn...
sinulla aika paljo samanlainen asia meneillään kuin mulla,haluisitko jutella esim sähköpostin kautta kanssani?helpottaisi varmaan molempia puhua tästä.
Olisi ihan kiva lähettää viestiä sulle,mutta mulla pienen pieni ongelma:ei omaa konetta(ostan kohta itselleni koneen) ja avaan sitten sähköpostiosoitteen,niin voin lähettää sen sulle.Olisi ihan kiva vaihtaa viestiä,että miten kaikki sujuu.Kohta alan järjestää perunkirjoitusta ja mieliala on aika surullinen.Kai se tästä sitten joskus helppottuu ajan myötä.Tsemppiä myös sinulle ja jaksamista!!!
nyt oli lauantaina ne hautajaiset.ne oli aivan karmee paikka mulle.meinas tulla totaaliromahdus minulle ja siskolleni...itkeä tursasin koko ajan..ja nyt tuossa aamulla imurointikin meni ns.reisilleen kun itkua pukkaa tulemaan...on niin paha ajatella tätä elämää ilman äitiä..miten kauan sulle menee kun ostat oman koneen..??minullekkin toisi varmasti helpotusta jutella sinun kanssasi tästä..meinaa olla aika vaikeeta tämä ns.luopuminen mulla..ilmoitatko täällä sähköpostiosoitteesi sitten niin voimme jatkaa keskustelua sen kautta sitten???
Mä laitan sulle vaikka tänne viestiä,kunhan saa koneen.Mutta jos lähetät myös tietosi mulle vaikka tänne,niin voin meilailla sulle.Äitini kuolemasta tuli tänään 2kk,on aika surullinen olo ja olen muutenkin nyt juuri kipeänä,kuumetta ja nuhaa.Tuntuu niin ainakin minulla että joka toinen päivä on pahempi,itkettää koko ajan.Suru iskee yhtäkkiä,vaikka kun siivoaa.Kun menen mökille,siellä on vielä äidin vaatteita ja niistä tulee äidin tuoksu,voi kun mä kaipaan äitiä.(jätin osan äidin vaatteista mökille,niin pidän niitä mökkivaatteina)Äidin lähtö täältä tapahtui niin yhtäkkiä,niin ei sitä oikein meinaa tajuta.(äidin ystävättädet sanoivat samoin,esim eilen äiti oli kylässä ja huomenna ei ole enään äitiä eikä hyvää ystävää.Vaikeaa tulee olemaan,mutta kai tää ikävä muuttaa muotoa ja ainakin tiedän ettei äidin täytynyt kauan kärsiä.Nyt mun täytyy lähteä käymään haudalla,viemään kukkia mökiltä äidin ja isän haudalle.Tsemppiä ja jaksamista.
hautajaiset. Isäni nukkui pois. Lisäksi päättyi vähän aikaa sitten 20-vuotinen taival avomieheni kanssa. Hän löysi uuden ja muuttui täysin kylmäksi. Ei minkäänlaista osanottoa eikä apua surussani olen ihan yksin. Rahahuolet painaa..kuinka pärjään ja maksettua kaiken. Olen työttömänä ja suurinpiirtein valvon yöt ja nukun, jos pystyn, päivällä. Syömistä en voi ajatellakaan.
..että ihmiselle annetaan kertakaikkiaan liikaa yhdellä kertaa. Tulee olo, ettei tää VOI olla totta.
Minäkin menetin kuolemalle kaksi perheenjäsentä kahden päivän sisällä, eri syistä ja yllättäin.
Ajattelin silloin, että tästä en enää selviä. Ei ollut ensimmäinen kova kolaus elämässäni.
Nyt, parin vuoden jälkeen, pienin askelin, näköjään punnerran eteenpäin.
En tiedä miten olen selvinnyt, ehkä siksi, että tunnen heidän läsnäolonsa silloin tällöin.
Ja se vanha sanonta, että "elämä kantaa" on kyllä totta.
Sitä toivon teille kaikille surijoille.
Voimia sinulle!
Olen haudannut mieheni,veljeni tyttären ja piakkoin varmaan isänikin...
Koita jaksaa....