Moi
Olen nyt asunut puolisen vuotta lasten kanssa. Loppujen lopuksi minä tein ratkaisun erota vaikkakin mies oli uhkaillut avioerolla jo tovin.
Lapset käyvät isällä harvoin noin kerran kuussa tai ei sitäkään, muutenkaan isä ei pidä lapsiin yhteyttä eikä osallistu mitenkään lasten kasvatukseen tai yleensäkään elämään. Sanoo vaan, että hoida kakarat, sinähän sen eron halusitkin.
Elatusmaksut on kyllä hoitanut(118 euroa/lapsi), mutta muuten ei osallistu rahallisesti esim. lasten harrastusmenoihin, vaatehankintoihin yms.Kysynkin nyt onko muilla kokemuksia välinpitämättömästä isästä?Muuttuuko tilanne?
Ongelmia meinaan kohta tulee kun vanhin lapsi ei meinaa enään suostua tapaamaan isäänsä koska isäkään ei pidä yhteyttä.
Olen nyt asunut puolisen vuotta lasten kanssa. Loppujen lopuksi minä tein ratkaisun erota vaikkakin mies oli uhkaillut avioerolla jo tovin.
Lapset käyvät isällä harvoin noin kerran kuussa tai ei sitäkään, muutenkaan isä ei pidä lapsiin yhteyttä eikä osallistu mitenkään lasten kasvatukseen tai yleensäkään elämään. Sanoo vaan, että hoida kakarat, sinähän sen eron halusitkin.
Elatusmaksut on kyllä hoitanut(118 euroa/lapsi), mutta muuten ei osallistu rahallisesti esim. lasten harrastusmenoihin, vaatehankintoihin yms.Kysynkin nyt onko muilla kokemuksia välinpitämättömästä isästä?Muuttuuko tilanne?
Ongelmia meinaan kohta tulee kun vanhin lapsi ei meinaa enään suostua tapaamaan isäänsä koska isäkään ei pidä yhteyttä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
minun lasteni kaltainen isä joka on vastuuton ja lapsellinen niin ei tule muuttumaan. 9 vuotta on mennyt eikä tämä isä soita lapsilleen kuin ehkä pari kertaa puolessa vuodessa kännipäissään ja silloinkin asiana on se että uhkaa tappaa itsensä (on suhteessa naiseen jossa nainen on samanlainen).
Toivottavasti sun miehesi ei ihan tätä kastia ole kuin minun exäni.
että miten kummassa sinä (ja moni muu) olette onnistuneet seulomaan miesjoukosta sen huonoimman vaihtoehdon isäksi? Eikö ole kumma?
Kun mennään yhteen pitää varmistella ja valmistella että valinta on oikea. Sama myös toisinpäin, jos äiti ei ole oikeasti äidin mitat täyttävä.
Muunkilaisia.
Meilläpä akka päätti ruveta lutkaksi, ja erohan siinä tulee, Siis syy on akan ja kun sitten mies ahdisteluihin kyllästyneenä lähtee pois yhteisestä kodista niin mitäpä kohdataan.Isähän se hunsvontti on kun jätti lapset ja äidin yksin ja eikä pysty maksaa kun minimi elarit hyvä jos sitäkään. Yritäppä siinä sitten ajatella asian valoisia puolia, elämää rahallisesti alle köyhyysrajan ja jos saatkin jostain vähän enenmän niin elareihin se menee. Ja vain siitä syystä että akkana sattui olemaan yksi suuri kusipää.
... koska lasten isä oli todella "lapsirakas" silloin aluksi. Katsos kun kosto on suloinen, kaikella voi kostaa ja kiristää myös lapsilla :(
Tiesitkö, ihminen vain muuttuu....
... Tai ihmistä ei opi koskaan tuntemaankaan
Eronne on vielä kovasti tuore ja kaikki haavat eivät ole vielä edes auenneet, parantumisesta puhumattakaan. Isälle voi olla vaikeaa olla yhteydessä lapsiinsa, kun lapsista tulee mieleen entinen elämä. Anna ajan kulua, niin asia korjaantuu. Ja pliiiis. älä manipuloi lapsia isävastaisiksi vaikka olisit kuinka katkera, lapsethan siinä vaan kärsivät. Jokainen tuntemani eroisä kyllä auttaa lapsiaan minkä pystyy, kunhan exä ei käyttäisi lapsia kiristysvälineenä.
Kummallisiakin on, jotka ei välitä yhtään mistään. Minun Ex katosi Ruotsiin. Soitteli joskus kännissä. Valehteli kaikki juttunsa hävitti omaisuuden. Jätti lapset puille paljaille. Väärensi vihkitodistuksen ym.
7 isää 10:stä ei juurikaan eron jälkeen tekemisissä lastensa kanssa. Netistä kaiveltu tilasto.
Syitä varmaan monia.
... niin pistäpä linkki myös ko. tilastoon...
Mielenkiintoinen luku... en ihan purematta niele.
Syitä jättää tapaamiset väliin on useita. Kannattaa kuunnella miehiä, jotka kertovat ongelmista. Ymmärrän toki sen, että naiset viittaavat kintaalla moisille ongelmille, sillä heidän tajuntaansa mahtuu vain se oma selitys. No; pyrin listaamaa kuulemiani syitä:
Tapaamishaluttomuuden takana on usein se, että isä on joutunut etävanhemmaksi vasten tahtoaan. Miehet eroavat hyvin harvoin. Sen sijaan naiset hyvin heppoisinkin perustein. Kun isä joutuu pois perheestä, niin hän joutuu samalla vasten tahtoaan rooliin, johon yhteiskunta ei valmista meitä, eikä myös tue isyyttä.
Yhteiskunta tyrmää isän. Eron myötä seuraa valtava määrä rasitteita. Asunto on oltava. Mutta tukea siihen ei saa. Lapsia on tavattava. Mutta tukea ei saa. Lähivanhemman on aivan mahdotonta tajuta niinkin pientä yksityiskohtaa, että lasten kulut ovat säännöllisesti lastaan tapaavalle etävanhemmalle lähes samat kuin ovat lähille. Ei ne ruokalaskut päätä huimaa. Sen sijaan harrastukset, asunto, noudot ja palautukset... itse asiassa etän kulut voivat olla lähiä suuremmat. Yhteiskunta antaa lapsilisät lähille. Yhteiskunta vaatii etää maksamaan elatukset kahteen kertaan. Lähit vollottavat rahan riittävyyttä vaikka nimenomaan keskituloiselta etältä rahat loppuvat.
Yhteiskunta tukee lähivanhemmuutta. Hyvä niin. Mutta samalla me etävanhemmat joudumme vaiettuun marginaaliin. Joudumme anomaan lupaa olla lastemme kanssa. Joka toinen viikonloppu merkitsee kahta täyttä päivää kuussa lasten kanssa. Se on aivan liian vähän tunteen kannalta mutta aivan liikaa talouden näkökulmasta.
Kun omien lasten tapaamiset on anottu kirjallisesti monen byrokratian kautta, tai vahvistettu kalliisti oikeuden istunnossa, seuraa arkisia ongelmia. Lapset asuvan lähiäidin luona, jonka arvomaailma on usein hyvin erilainen kuin on etäisän. Lapset joutuvat seilaamaan jatkuvasti asunnosta toiseen. Jos sen sijaan lapset asuvat puolet/puolet systeemillä molempien vanhempien luona, heidän eheytensä vahvistuu ja isänkin on helppo olla lasten todellinen vanhempi.
Kuukausien sisäisten taitelujen, eroristiriitojen ja taloudellisten ongelmien uuvuttamat isät sitten jossain vaiheessa ärtyvät ja tuiskaisevat vaietut tunteet entiselle vaimolleen asiat suoraan päin naamaa. Tästä lasten äiti päättelee, että isällä on ongelmia ja tapaamisia on syytä rajoittaa. Avioeroon kuuluu monia vaiheita, ja lähes kaikkiin kuuluu se, että mies hermostuu ja nainen käyttää lapsia kilpenään. Tämä on paha tilanne ja usein tapaamiset katkeavat viimeistään siihen. Kyllä tässä raavaankin miehen mielenterveys on kovilla!
Etävanhempien asemasta puhutaan hyvin vähän. On vaikeaa olla perheellinen mutta ilman yhteiskunnan perhetukia. Hyvinvointijärjestelmämme korkeat verot ja elatusmaksut rasittavat meitä, mutta perhe tuet lipuvat lähille. Kokeilkaapa, hyvät lähit, ylläpitää suhteita lapsiinne etävanhemman ehdoilla, se on usein mahdotonta.
Toki on myös ongelmia jotka lähtevät yksinomaan etäisästä. Alkoholi, huumeet, väkivalta ja pedofilia ovat ne puhutuimmat. Aika jännä juttu on se, että etäisän alkoholinkäyttöä seurataan suurennuslasilla ja tapaamiset estetään vaivatta siihen vedoten. Sen sijaan huumeisiin tai alkoholismiin sortunut lähiäiti saa valtavasti yhteiskunnan sosiaalista tukea aina ilmaisesta asunnosta lähtien lastenhoitajiin asti.
Sanoisin suoraan, että yhteiskunta ei ole lainkaan valmistautunut siihen, että etäisän asemaa tuetaan. Lähiäidit kyllä haluavat isän ja lapsen välien säilyvän, mutta se jää sanojen tasolle. Raha kelpaa heille ja se, riittääkö isän rahat tapaamisiin ei kiinnosta. Tekopyhyys loistaa monen poskilla kun vaatimukset ovat ristiriidassa keskenään ja kyyninen itsekkyys on arvoista tärkein.
ettei saisi olla katkera, eikä ainakaan osoittaa sitä lapsille, mutta miksi naisen pitää aina ymmärtää ja tukea miehen isäsuhdetta kun erosta toivutaan. Onhan sillä naisellakin haavansa paranneltavana, vaikka olisi ollutkin se "Jättäjä"(ei erot yleensä ole noin yksinkertasia..) Mitäs se sitten on kun isät viilentävät välinsä lapsiin vain äidin vuoksi? Eikös sekin ole aika kiristystä et toiselta(usein äidiltä) vaaditaan ainaista ymmärrystä ja jos sitä ei saada, ni jätetään yhteydenpito lapsiinkin..valitettavan usein näyttäs näin menevän.
2/3 eroisistä viilentää suhteensä lapsiin ja parin vuoden kuluttua 1/3 ei pidä oikeastaan enää yhteyttä muksuihinsa. haeppa kirjastosta tai netistä tietoa, ni kyllä löydät noi luvut itekkin..
... niin varmaan....
tavata isäänsä...
kaivettu tieto sekin.
Minä tein kyllä lapset hyvän miehen kanssa ja tein silloin jo selväksi kun ekaa odotin (oltiin 5v oltu jo yhdessä)että jos ei aio olla kunnon isä niin ei isä sitten ollenkaan. Niinhän se lupas ja on ollutkin, lapsia on nyt kaks. Ero meille tuli 14 vuoden yhdessäolon jälkeen. Kasvoin yksinkertaisesti irti suhteesta, lapset muuttivat kanssani, riitoja elareista ja muusta ei tullut. sukulaiset ja tutut kihisi kiukusta kun eivät päässeet meidän erolla mälläämään:)
Sitten mulle tuli tilanne jossa pääsin ainutkertaaiseen tilanteeseen, kouluttamaan itseäni ja osittain ulkomailla. Sehän ei lasten kanssa olisi onnistunut joten soitin heidän iskälle ja sanoin että pojat muuttaa nyt sinne ja hän siihen että sopiihan se ja miks ei sopisi kun kerran omia kakaroita ovat. Kaikista näistä muut ihmiset haluaa nähdä vaivaa, mutta ei me olla sen annettu häiritä, meille tärkeintä on, että lapsilla on vanhemmat jotka välittää ja siinä täytyy omat kiukunpuuskat unohtaa. Eksäni oli myös eron jälkeen pistäny piuhat alakerrasta poikki kun päätti että nää kaks saa olla hänen ainoat jälkeläisensä. Niin että vastuuntuntoa sekin osaltaan, tekee varmuudella niitä kakruja vaan niin monta kun pystyy elättämään. Pojat muuttaa mulle takaisin vuoden päästä, kyllä niitä onkin ikävä vaikka kerran kuukaudessa nähdään ja useasti soitellaanh.
Olkaapa naiset tarkkoja ja miehet myös kenen kanssa niitä muksuja väsäätte!
KERRANKIN näkee tällaisen kirjoituksen. Toivottavasti te ette ole poikkeuksia, vaan tänne kirjoitetaan, kun on paha olla ja on kokenut vääryyttä. Kun asiat ovat hyvin, niin mitäpä sitä kehuskelemaan palstalle aloituksena kuinka hyvin asiat ovat meillä ja teillä ei...
Mutta sitten kun niitä ongelmia tulee, niin kyllä täältä löytää ja saa hyviä neuvoja, kunhan pidettäisiin ne yleistykset pois eikä sorruttaisi MuTu-tietoihin.
Olet tehnyt huonon osituksen. Elatumaksujen lisäksi olisi kannattanut sopia,kuka maksaa kännykkäkulut,vakuutukset, harrastukset,vaatteet jne.
Näin minä tein ja homma toimii.
Olet ollut aloitteelinen eroprosessissa ja vielä tunteiden jyllätessä sopinut osituksen ilmeisesti.
Meiltä meni osituksen tekemiseen puolitoista vuotta siitä, kun prosessi startattiin.
Ymmärrätkö sinä lainkaan mitä OSITUS merkitsee??
Siinä eroavat puolisot osittavat ja erottelevt (jakavat) omaisuutensa. Ei liity lapsiin millään tavalla.
Sitten on lapsiin liittyvät ja sovittavat asiat avioerossa. Ne ovat:
- sopimus huoltajuudesta
- sopimus tapaamisista
- sopimus lasten elatuksesta
Puolisoiden ositusta, ja toisaalla heidän lapsiin liittyviä asioita ei ole syytä sekoittaa keskenään.
No,kaikki tietävä M36 viisastelee nyt.Kokonaisuus on sovittava ja ositus on osa sitä. Näin tekevät jrkevät ihmiset vai mitä.
Tunnut tietävän osituksen hyvin,mutta et ilmeisesti kokonaisuudesta,josta kannattaa sopia osituksen yhteydessä. Ei tule epäselvyyksiä jatkossa,jos molemmat vain noudattavat kokonaissopimusta.
joo, semantiikka ja viisastelu on turhaa ja tarpettonta. Koetanolla viljelemättä sitä.
Mutta pointtini on, ettei pidä sekoittaa kahta aivan eri asiaa avioerossa.
a) omaisuutta
b) lapsia
Voin vakuuttaa että tiedän molemmista kohtuullisen paljon.
Puolisot pohtivat ja sopivat kuinka omaisuutensa jakavat, eli... katkovat taloudelliset suhteet toisiinsa. Vapaasti sovittavissa, mutta lakiin voi tukeutua jos tarvis.
Sitten vanhemmat miettivät mikä lapselle parasta, eivätkä katko suhteitaan lapsiin vanhempina tai toisiinsa kasvattajina.
Periaate helppo, toteutus on taitolaji.
että pidän yhteyttä lapsiin. Rahat sille kyllä kelpaa, mutta kun tarjudun hoitamaan ja ottamaan viikonlopuksi, niin ei.
Ihme juttu, silloin kun naimisissa oltiin, niin itse sanoi, että olen todella hyvä isä. Ja nytkö se sitten päättyi.
Viimeks poikani itse soitti minulle eks anopin luota, salaa. Kiva elämä lapsilla.
Noh, äiti haluaa kostaa ja lapset kärsii. Kyllä ottaa pannuun.
Tässä teille toinenkin esimerkki eron jälkeisestä toimivasta isyydestä. Exäni oli aina hyvä isä, joten vaikka hän jätti minut, en sitä ruvennut hänelle kostamaan. Lapsethan siinä vain kärsisivät.
Hän haluaa ja saa tavata lapsia joka toinen viikonloppu pe-su/ma ja joka keskiviikko lapset ovat isillä yökylässä. Näiden lisäksi tulee kaikki lomat (kesä 4 vkoa, talvi 2 vkoa)(auttavat muuten minua ymmärtämään kuinka paljosta exä on kuitenkin joutunut luopumaan lasten suhteen). Jos hän pyytää enemmän nähdä välillä niin olen antanut, koska minultahan se ei ole poissa...
Lapsilla on läheiset ja hyvät suhteet isäänsä ja äiti ei ole stressaantunut kun on omaa aikaa ladata akkuja : ). Kun lapset kasvavat, saattaa olla, että haluavat jossain vaiheessa asua isin luona enemmän ja siihen aion suostua. Ne lapset kun on hankittu yhdessä ja ovat ihan yhtälailla molempien. Elareita exä maksaa laajoista tapaamisoikeuksista johtuen minimit ja en aio enempää pyytääkään, kun sillä on uusikin perhe elätettävänä.
Näinkin homma voi toimia, kun asetetaan lapset etusijalle ja ymmärretään, että molemmat vanhemmat ovat tärkeitä. Valitettavasti taidan olla ainakin ystäväpiirini ja tuttujeni joukossa poikkeus. Isän osallistumista jaksetaan ihmetellä ja ihailla. Valitettavan moni isä ei pidä yhteyttä lapseensa säännöllisesti.
Antaisin eroaville yhden neuvon. Laittakaa lapset etusijalle ja älkää koskaan mollatko toista vanhempaa lapsille. Näin saatte erosta huolimatta tasapainoisia ja onnellisia lapsia, jotka luottavat siihen, että heistä pidetään vanhempina huolta, vaikka erottu onkin. Vaikka joustuisit välistä kiristelemään hampaita pahimman erotuskan aikana niin se on sen arvoista, koska lapsi voi hyvin.
Oletpa tosiaan osannut olla aikuinen ja järkevä sellainen erotilanteessanne. Nostan todellakin hattua teidän kyvylle hoitaa homma noin hyvin. Lapsiahan erossa pitäisi tosiaankin ensisijaisesti ajatella, se vain tuntuu olevan usein niin vaikeaa.
Itsekin pyrin ajattelemaan lasten etua, vaikka oma sisin on hajalla ja miestä voisin syyttää ja olla katkera. Kyllä tämä oma olotila varmasti vielä helpottaa ja silloin varmasti osaan olla kiitollinen maltilliseen toimintaan eron myrskyissä. Kaiken vähiten haluan aihettaa lapsilleni pysyviä vammoja sisinpään omien törppöilyjemme takia.
Moi
Onpa ollut hauska lukea, millaisen reaktion sain kirjoituksellani.Monet puhuvat vanhempien "aikuisuudesta".Voin kertoa,että minä olen ollut se joka on pistänyt lapset soittamaan isälle, vienyt lapsia iskän työpaikalle jotta näkisivät isän.Mutta kun mitään vastakaikua ei ole tullut,ei soittoja ja töissäkään eivät lapset saa enää vierailla isän pyynnöstä.Ja sanaakaan eb ole pahaa heidän isästään puhunut,ja miksi olisin?On vain niin vaikea ymmärtää sitä toista osapuolta....Koska vaikka aikuiset ovat eronneet toisistaan niin ero ei todellakaan tarkoita että lapset erovat isästä.Koska minun puolestani he saisivat tapailla ihan milloin vaan.Joku puhui "osituksesta" joka ei mielestäni kuuluu lapsiin ja meidän osalta ositus on tehty ja mennyt kummankin osapuolen siihen tyytyessä.Mutta jos tarkoitit sossukäyntiä niin enhän minä voi pakottaa isää tapaamaan lapsia niin paljon kun minä haluan. Enkä voi pakottaa lapsiakaan soitteleen tai tapaamaan isää jos he eivät halua.Toki teen sitä että ylipuhun lapset soittamaan kertomalla että isä on iloinen jos pirautatte.Jään odotteleen lisää juttuja!!
tuo nyt on? Meillä jätti eltusmaksut maksamatta, joten ne meni perinnän kautta elatustukena. Pakotin tapaamaan lapsia, jotta oppivat tuntemaan isänsä pienempänä. Nyt kun ovat yli 15v en enää puutu asioihin ja ovat vapaaehtoisesti tekemisissä keskenään. Itse minäkin hankin vehkeet ja välineet kun olivat pienempiä. Mies ilmeisesti pelkää äidin hyötyvän jos antaa lapsille jotain ylimääräistä. MUTTA ei yleistetä meitä on moneen junaan ja syytä varmaan löytyy molemmista. Toinen vaan ottaa päävastuun..Ajan olossa olen tainnut sittenkin tulla exän silmissä arvokkaammaksi kuin kuvittelin. Välit isovanhempiin ja muihin sukulaisiin ovat kunnossa exän puolelta ja nykyään ex auttaa vapaaehtoisesti nuoria rahallisesti vaikka ei se menetettyä aikaa korvaa.
On siinä kanssa naisella ongelmat.
Päinvastoin kuin mulla. Jouduin käräjäoikeudessa
tappelemaan siitä, että minä tapaan lapsia ja lapset minua. Maksan huomattavasti isompaa elatusmaksua kuin miehesi. Kiitos Espoon käräjäoikeuden. Silti minä kustannan lapsille tämän lisäksi kaikenlaista harrastuksiin ja elämänmenoon liittyvää.
Ex-vaimoni on kokoajan yrittämässä että en tapaisi lapsia aina jonkun verukkeen avulla.
Vittu, ei voi muuta sanoa kuin, että Suomenmaan
on täynnä toinen toisistaan omituisempia naisia.
Meillä oli alussa asiat todella hyvin. Lapset näki päivittäin isäänsä ja olimme puheväleissä.
Tätä kesti noin kolmisen vuotta. Sittenasiat muuttui kertaheitolla, kun ilmestyi nainen miehen elämään. Lapset eivät enääkiinnostaneet alkuunkaan, ei maksanut elatusmaksuja, eikä vastannut puhelimeen tai paiskasi sen kiinni, myös lapsille.
Nyt elarit menee ulosoton kautta.
Nyt on alkanut neljäs vuosi, kun lapset eivät isää ole tavanneet.
Karkuun ajaa autolla tai pyörällä, jos nähdään, tai muuttaa ajosuuntaa. Ilmeisesti pelkää meitä.
Lapsilla on synttäreitä ja on jouluja, muttei isä muista enää.
Meillä selkeesti uusi muija oli lapsiakin tärkeempi. Kaikki muuttui kun se ämmä ilmestyi. Että niin röyhkeesti vaan väliin tullaan.
Kaikista paras juttu oli lauantaina. Ex-mies haki lapset illalla kahdeksalta ja toi takaisin yhdeksältä. Kyllähän sen ymmärtää, että lapset häiritsevät kiihkeää romanssia. Vaan ymmärtääkö pienet lapset?
kenties joku vitsi!! Heh... mua oikeesti naurattaa! Että ne äijät kehtaa, varmaan se eukko sano et vie lapses kotia tai hän lähtee. Ei se mies muuten tollasta tee. Järkyy.
En mäkään tiennyt itkeäkö vai nauraako. Mutta itkuksihan se meni, kun lapsikin kävi itkemään. Siinä sitten itkettiin yhdessä, kun ensin oltiin koko iltapäivä isää odotettu. Ei kai voi muuta sanoa kuin elämä on.