Varmasti moni 40 ihminen muistaa telkkarista tämän suositun "paritus" ohjelman, missä miehet ja naiset etsivät leikkimielellä, osa ihan tosissaankin seuraa, tai sitten vain sen matkan toivossa, minkä siinä sai palkinnoksi.
Nämä nykyiset treffisivut ja muut deittipalvelut ovat nyt vähän sama asia. Napakympissä se herra tai neiti X sermin takaa, näkemättä niitä ehdokkaita, kyseli ehdokkailta A, B, ja C kaikkea mahdollista, nykyään tämä sama asia tehdään tietokoneen avulla.
Jos joku sitä ohjelmaa katsonut muistaa, pettymyksiäkin tuli, kun herra tai neiti astui katsomaan sitä, pelkän äänen ja niiden vastausten perusteella valitsemaansa mahdollista kumppania, sieltä sermin takaa. Miellyttävä ääni ja ne vastaukset tulikin sellaiselta ihmiseltä, jonka ulkonäkö ei sitten oikein miellyttänytkään. Ja sitten olikin sen pakkohalauksen vuoro siinä lopussa. (eli kyllä ulkonäkökin merkkaa, vaikka muuta väitetään)
Ja monet varmaan muistaa myös ne lehtijutut, mitä niistä pareista kirjoitettiin, kun nämä pariskunnat pääsivät niille palkintomatkoille. (jos se valinta oli napakymppi, pari pääsi viikoksi etelään,jos sellainen ei ihan paras mahdollinen kumppani, niin pitkä viikonloppu oli palkintona jossain Euroopan kaupungissa, jos taas se ihminen oli aivan väärä, pari pääsi viettämään yhteistä aikaa Turkulaiseen hotelliin, Jämsään tai Seinäjoelle).
Niin niistä "kuherrusmatkoista"...lehdistä sai lukea, kuinka napakymppi-mies alkoi kähmiä kännissä hotellissa,nainen palasi kesken matkan kotiin. Ja erästä miestä haastateltiin, kuinka naista ei koko viikkona näkynyt missään, vaan lomaili yksin jossain päin aurinkorantaa, ja mies kun olisi halunnut tehdä lähempää tuttavuutta (eli nainen oli ilmoittautunut ohjelmaan vain ilmaisen matkan toivossa, ei tarkoitustakaan etsiä sieltä miestä).
Ihan tätä samaa touhua harrastetaan nyt, mutta ei telkkarissa vaan netissä. Joku etsii tositarkoituksella seuraa, joku on liikkeellä leikkimielellä, joku taas kalastelee ilmaisia "matkoja" ja sitä rataa.
Niin, ja luin että kaikista niistä ihmisistä, jotka vuosien varrella siinä ohjelmassa etsivät seuraa tai kuka mitäkin, ainoastaan vain muutama pari avioitui, ja niistäkin vain muutama pari on enää naimisissa, vaikka osallistujia oli varmasti satoja, ellei tuhansia.
Eli onnistumisprosentti löytää seuraa on aika pieni "järjestettyjen" treffijuttujen kautta.
Onhan kaikki tällaiset palvelut tavallaan pakkopullaa ja jotenkin epäluonnollinen tapa lähestyä ihmisiä.
Nämä nykyiset treffisivut ja muut deittipalvelut ovat nyt vähän sama asia. Napakympissä se herra tai neiti X sermin takaa, näkemättä niitä ehdokkaita, kyseli ehdokkailta A, B, ja C kaikkea mahdollista, nykyään tämä sama asia tehdään tietokoneen avulla.
Jos joku sitä ohjelmaa katsonut muistaa, pettymyksiäkin tuli, kun herra tai neiti astui katsomaan sitä, pelkän äänen ja niiden vastausten perusteella valitsemaansa mahdollista kumppania, sieltä sermin takaa. Miellyttävä ääni ja ne vastaukset tulikin sellaiselta ihmiseltä, jonka ulkonäkö ei sitten oikein miellyttänytkään. Ja sitten olikin sen pakkohalauksen vuoro siinä lopussa. (eli kyllä ulkonäkökin merkkaa, vaikka muuta väitetään)
Ja monet varmaan muistaa myös ne lehtijutut, mitä niistä pareista kirjoitettiin, kun nämä pariskunnat pääsivät niille palkintomatkoille. (jos se valinta oli napakymppi, pari pääsi viikoksi etelään,jos sellainen ei ihan paras mahdollinen kumppani, niin pitkä viikonloppu oli palkintona jossain Euroopan kaupungissa, jos taas se ihminen oli aivan väärä, pari pääsi viettämään yhteistä aikaa Turkulaiseen hotelliin, Jämsään tai Seinäjoelle).
Niin niistä "kuherrusmatkoista"...lehdistä sai lukea, kuinka napakymppi-mies alkoi kähmiä kännissä hotellissa,nainen palasi kesken matkan kotiin. Ja erästä miestä haastateltiin, kuinka naista ei koko viikkona näkynyt missään, vaan lomaili yksin jossain päin aurinkorantaa, ja mies kun olisi halunnut tehdä lähempää tuttavuutta (eli nainen oli ilmoittautunut ohjelmaan vain ilmaisen matkan toivossa, ei tarkoitustakaan etsiä sieltä miestä).
Ihan tätä samaa touhua harrastetaan nyt, mutta ei telkkarissa vaan netissä. Joku etsii tositarkoituksella seuraa, joku on liikkeellä leikkimielellä, joku taas kalastelee ilmaisia "matkoja" ja sitä rataa.
Niin, ja luin että kaikista niistä ihmisistä, jotka vuosien varrella siinä ohjelmassa etsivät seuraa tai kuka mitäkin, ainoastaan vain muutama pari avioitui, ja niistäkin vain muutama pari on enää naimisissa, vaikka osallistujia oli varmasti satoja, ellei tuhansia.
Eli onnistumisprosentti löytää seuraa on aika pieni "järjestettyjen" treffijuttujen kautta.
Onhan kaikki tällaiset palvelut tavallaan pakkopullaa ja jotenkin epäluonnollinen tapa lähestyä ihmisiä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä me 20 ihmisetkin Napis muistetaan.
Leikittiin sitä lapsena ja loppuhuipennuksena oli aina sama "Saako vaihtaa?"
ja sitten se "työkaverit lähetti"..eih!
Toista se oli silloin, vaikka oikeesti se oli ihan tätä samaa.
Vain Kaitsu puuttuu.
ei saanut vaihtaa,tai ainakaan sitä ei uskaltanut sanoa ääneen;)
Täällä netissä sekin onnistuu,vaihto,eli katoaminen ja sitten ne vaihdokit ihmettelee keskustelupalstoilla,et miks joku ei enää viestittele;) Eli olet päässyt vaihdettavien joukkoon;)
Deittipalstojen tarkoitus on antaa ihmisille toivoa että SE OIKEA voi odottaa aivan nurkan takana, heh... Itse vältän kyllä nettideittailua kuin ruttoa, ja siihen minulla on omat syyni.
Olihan muuten napakymppi omalta osaltaan melko viihdyttävä, jännitti aina nähdä valitsisiko herra/rouva X se oikea (= kaunein/komein) vai ei. :))
tosin sillä pienellä erotuksella, että nettideittailussa ei (luojan kiitos!!) tarvitse lähteä kenenkään vastenmielisen näköiseksi paljastuneen kanssa yhteiselle matkalle edes sinne turkuun ;D
palkintomatkat jäi muuten väliin varmasti monelta, siis ne parit ei lähteneetkään sinne reissulle. Moni varmasti totesi maikkarin kahviossa nauhoitusten jälkeen, siinä kupposen ääressä, sitä "matkakumppania" katsellen ja kuunnellen, että ei helkkari, taitaa jäädä hotelliyö Turussa viettämättä, tälläkertaa. Ja monilta varmasti jäikin. Saihan siinä tavallaan julkisuutta, hyvää ja huonoa, jotkut jopa nolasivat itsensä pahemman kerran, mutta kansa tykkäs, olihan sillä ohjelmalla joka viikko noin miljoona katsojaa.
Nyt katsellaan gallerioita ja selataan deitti-ilmoituksia....sankoin joukoin.
Se siinä napakympissä oli tavallaan hyvä asia, että sinne ei eksyneet varatut, sillä tuskin kukaan varattu olisi uskaltanut näyttää naamaansa miljoonalle telkuntöllöttäjälle ja kehunut kameroiden edessä etsivänsä "matkaseuraa" tai tositarkoituksella elämänkumppania, netissä se taas on mahdollista....
"Ihan tätä samaa touhua harrastetaan nyt, mutta ei telkkarissa vaan netissä. Joku etsii tositarkoituksella seuraa, joku on liikkeellä leikkimielellä, joku taas kalastelee ilmaisia "matkoja" ja sitä rataa."
Ja pointtisi oli?
Mitäs jos ottaisit lomaa netistä ja tutustuisit tämmöiseen juttuun kuin "elämä". Olet ehkä kuullut siitä kerrottavan ja se voi olla pelottava juttu sellaiselle jolla ei siitä ole aikaisempia omakohtaisia kokemuksia.
Mutta jos uskaltaudut ulos elämään, siis sinne missä on ihan oikeita eläviä ihmisiä, niin huomaat että omia sanojasi lainataksesi: "Joku etsii tositarkoituksella seuraa, joku on liikkeellä leikkimielellä, joku taas kalastelee ilmaisia "matkoja" ja sitä rataa."
Niin että tuuppas alas sieltä norsunluutornistasi tänne tavallisten kuolevaisten joukkoo. Elämä ON.
Kauneus on katsojan per*esilmässä