Olimme yhdessä seitsemän vuotta, mies turkkilainen, minä suomalainen. Tapasimme suomessa, minä eronnut ja 2 lasta, mies yksinäinen. Alusta asti tein selväksi, etten välttämättä ole valmis avioliittoon enkä myöskään lapsentekoon, jos hän muuta haluaa, on hänen löydettävä uusi kumppani. Noin 3 vuoden jälkeen, kun hän meni lomalle Turkkiin yksin pariksi kuukaudeksi (itse en koskaan käynyt sukulaisia tapaamassa), huomasin muutoksen. Mies pyysi minut Turkkiin viikon lomalle turistikohteeseen. Siellä hän arvosteli pukeutumistani, miten en hoida asioita oikein jne. Suomeen tultuaan hän tokaisi, ettei ole vielä tehnyt päätös minun suhteen ja kuinka isä ja sisarukset haluaisivat hänen menevän naimisiin ja saavan lapsia. Yritin lopettaa suhteen tämän jälkeen ja aloin miettiä mitä itse haluan elämältäni. Ostin oman asunnon jne. mutta mies ei kuitenkaan halunnut erota vaan jatkoimme yhdessä. Vuoden päästä isä kuoli turkissa, mutta sisarukset jatkoivat edelleen painostusta. Itse hän yritti vakuutella minulle, ettei enää kuuntele mitä suku sanoo vaan haluaa jatkaa elämää minun kanssa, koska ei pysty elämään ilman minua. Vähitellen kuitenkin aika ja painostus teki tehtävänsä ja mies sairastui masennukseen. Loppujen lopuksi, kun lääkityskään ei häntä auttanut. Hän teki eropäätöksen. Nyt kahdeksan kuukauden jälkeen, hän meni noin reilu kuukausi sitten turkissa naimisiin, tytön kanssa jonka on tiennyt vain ulkonäöltä. Viikko sitten tuli takaisin vaimon kanssa. Olemme olleet yhteydessä säännöllisesti eron jälkeen. Lähinnä tilanne on joka kerta ollut sama, kuinka hänellä on paha olla, mutta pakko mennä naimisiin omasta kultturista tai hänen sairaus ei parane. Samalla itkee, ettei halua menettää kuitenkaan minua, mutta sairauden takia pakko erota.
Eli kyllä suku voi vaikuttaa todella paljon!
Eli kyllä suku voi vaikuttaa todella paljon!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olipas surullista luettavaa. Minusta kuitenkin teitte oikein, etta lopetitte suhteenne. Kyllahan se on luonnollista, etta haluaa perhetta jatkaa ja menna naimisiin. Sinulla taas on erilainen tilanne ja lapset jo elamassasi mukana. Jonkun aikaa tuollainen tilanne kuin teilla oli voi kestaa mutta kylla siihen varmasti ratkaisu tulee ennemmin tai myohemmin. Joko mennaa naimisiin ja perustetaan uusi perhe tai erotaan. Vaikka han ei ehka tunteidensa takia suhteestanne eronnut mutta silti han toimi parhaalla katsomallaan tavalla. Minusta sinunkin olisi hyva kunnioittaa heidan liittoaan ja annettava heille nyt aikaa rakentaa sita kahdestaan. Kokemuksestani voin sanoa, etta ei kannata pitaa yhteytta liian tiiviisti, jos exa on jo uudessa suhteessa. Siita on hanelle vaan tunteellista haittaa pitkaksi aikaa kun ei voi keskittya vaimoonsa ja ajattelee sinua. Lopulta sinuakin surettaa heidan tilanteensa. Toki ystavia voi olla mutta pitaa se tietty etaisyys. Elama on valintoja ja kaikella on tarkoitus, ala vaan rakentaa nyt itsenaista elamaasi.
Olen kanssasi samaa mieltä.
Valitettavasti järjen ääni ja sydämen ääni puhuvat joskus eri kieltä, silloin tulee väkisinkin mieleen kumpaa pitäisi kuunnella. Yritän kuitenkin kuitenkin pitää järjen äänen voimakkaampana.
Olen kanssasi hieman erimielta tuosta sydamen aani ja jarki -jaottelusta. Minusta oikeasti sydanta kuunnellessaan kylla saa aina oikean vastauksen. Ei niin etta tavallaan sita egoa kuuntelee vaan etta oikeasti sita sydanta kuuntelee. Kylla siella on se oikea vastaus ja uskoisin, etta kylla itsekin loydat sen sisaltasi. Etta varmaan tunnet myos, etta teitte oikean ratkaisun. Ei tunteiden vallassa mutta sisinta kuunnellen. Kuulostaako yhtaan tutulta?
osaat ilmaista sen paljon paremmin kuin minä. Kiitos
Ei pysty varmaan ei, taloudellisesti siis.
Hänellä on oma yritys, omistusasunto. Osti minulle auton, vm -99, tietokoneen, videokameran, stereot, kännykät minulle ja lapsille jne. Erotessa vei mukanaan vain vaatteet.
miten sitä aina luullaan, että turkkilainenkin mies käyttäis hyväkseen naisia taloudellisesti! Suurin osa mitä mä tunnen on kaikki töissä käyviä tai ravintolan omistajia ja varmasti elättää perheensä ja viellä suomalaismiesten lapset siinä samassa jos naisella sattuu olemaan lapsia ennestään. Ja ne hoitaa ne hyvin.
No tiedän mä yhden sian, mutta eikös niitä aina joukkoon mahdu?
Kyllä munkin rakas ostaa ja tarjoaa mulle kaikki, ei varmasti multa rahaa huolis.
sehän oli suorastaan loukkaus häntä kohtaan, jos yritit edes itse maksaa juoman raflassa tms.
Lasten oma isä puolestaan on niin pihi, että kun lupasi pojalle pleikan synttärilahjaksi, niin vähensi summan seuraavasta elatusmaksusta. Poika oli kyllä tyytyväinen, kun ISKÄ osti hienon lahjan. Mitä siihen sanomaan, kun että, se on kyllä sitten meiltä molemmilta.
jo mä kerran yritin, mutta siitäkös saarna seurasi, enkä yrittänyt sen jälkeen maksaa enään mitään, pidin lompakon hyvin visusti laukussa.
En mä oikein jaksa uskoa, että se on pelkkä suvun painostus, vaan eiköhän jokainen mies halua kummiskin itselleen vaimon ja omia lapsia.
ja vielä heidän kulttuurissaan, sen takia yritin alusta alkaen pitää asian selvänä. Harmittaa molempien puolesta, että meni niin monta vuotta, ennenkuin toinen tiesi mitä haluaa. Ei sillä, että katuisin, mutta seitsemään vuoteen mahtuu jo paljon yhteisiä muistoja, unohtaminen vie aikaa. Kun miehellä oli niitä "huonompia päiviä" sukulaiset saivat kyllä syyt niskoilleen.
Siis en epäile hetkeäkään, etteikö se mies sinusta välitä, mutta, mutta olen kuullut noi samat sanat niin monen muunkin miehen suusta niin albaanijen kuin turkkilaisten.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, milloin toi mies on saanaut kansalaisuuden?? Anteeksi heti epäilys.
Mulla on käynyt turkkilaisen miehen kanssa kanssa silleen, että hänen oli haettava turkista vaimo itselleen. Tosin hän oli ollut suomalaisen kanssa naimisissa sitä ennen ja saanut kansalaisuuden.
Hitsi me kyllä tykättiin toisistamme, mutta kumpikin tiesi, että meidän suhteest ei tule pitemmän päälle mitään. (molemilla elämäntilanne sellanen), mutta se oli ihanaa niin kauan kun sitä kesti ja vielläkin muistelen häntä lämmöllä ja tiedän, että hänkin muistelee minua, mutta mitään yhteyttä ei pidetä, ihan sen takia, et se olisi väärin kaikkia kohtaan.
Tulee taas niin haikee olo kun ajattelen häntä.
miehellä ei ole suomen kansalaisuutta, ainoastaan pysyvä viisumi.
ole pitkään aikaan tullut näin haikeeta oloa, en ole edes ajatellut tuota miestä vähään aikaan, mutta nyt ne muistot taas palas.
Parempi lopettaa ajatteleminen ja mennä katsomaan vaikka bb:tä
Jos mun elämä ei olis ollut silloin niin rikki ja hänen, niin mä olisin ottanut sen miehen.
Mutta hän ei silloin eikä kyllä nytkään mahtuis mun elämään.
niin miksi suomalaisnaiset sitten yhä sekoilee turkkilaisiin? Miksi naiset eivät usko ja etsi itselleen miestä kulttuuripiiristä, jossa miehet ovat edes keskimääräisen yksiavioisia?
niin onko sulla jäänyt jotain tajuamatta, kukaan ei ole ollut toisensa kanssa yhtä aikaa. Siis ihan yksiavioisia ovat. Mikä kohta sulla on jäänyt ymmärtämättä.
Mun ihastukseni oli eronnut ja sitten oltiin me ja sitten hän haki vaimon turkista.
Ja tolla toisella ei ne ollut edes aviossa ja eros ja sit mies haki vaimon itselleen!!!! Ymmärsitkö!!!
ymmärrä, tämä "Sananvapaus" hän on SUURI sekopää.
ilopilleri ja totuuden torvi - ehkä hiukkasen torvi muutenkin?