Niin, totuushan on se että ilman tunteita elämä olisi niin helppoa.. mutta aloitetaampa alusta nyt kuitenkin..
Minulla (niin, olen 21 vuotias) meni välit mieheni kanssa poikki. Seurusteltiin 1,5 vuotta. Minä olin se, joka ratkaisun teki, ja ulkoisesti kaikki onkin ihan hyvin... ainoastaan exäni (minua 5 vuotta vanhempi) otti asian erittäin raskaasti ja edelleen haluaisi yrittää uudelleen. en voi väittää että olisin ollut suhteen enkeli, mutta se ei vain toiminut, ei sillä tavalla mitä mieheni oletti.
Nyt tapasin uuden, täydellisyyttä hipovan miehen josta välitän (rakastan??) ihan mielettömästi. Ongelma onkin lähinnä se että tunteeni ovat aivan sekaisin. Kaipaan kaikkea vanhaa, mutta silti haluan viettää tulevaisuuteni tämän uuden miehen kanssa.
Varsinkin tämä jouluaika on ollut pahinta. Yhtäkkiä kaipaan jo ensimmäistä rakkauttani (4 vuotta seurusteltiin, asuttiin yhdessä, silloinkin minä pistin välit poikki) Onko se tosiaan niin että aika kultaa muistot, vai mitä tämä on. En enää erota tunteitani. Välillä jopa haluaisin kuolla, ihan vbain sen vuoksi ettei ihmisten pitäisi surran minun takiani, enkä jaksaisi taistella tunteitteni kanssa..
Toisaalta tajuan ettei suhteet toimi siten että vain yksi tekee kaiken, mutta tavallaan silti, kaipaan kaikkea vanhaa. Pelkäänkö uutta?
En enää tiedä mitä ajatella... Olen yrittänyt jopa karttaa kaiken maailman suhteita, mutta kun nautin seurustelusta kuitenkin ja haluan paijata toista ihmistä jne.
Tämä teksti on taatusti sekavaa, mutta jos joku sai jotain tolkkua siitä ja vastaa niin kiitos etukäteen.
Minulla (niin, olen 21 vuotias) meni välit mieheni kanssa poikki. Seurusteltiin 1,5 vuotta. Minä olin se, joka ratkaisun teki, ja ulkoisesti kaikki onkin ihan hyvin... ainoastaan exäni (minua 5 vuotta vanhempi) otti asian erittäin raskaasti ja edelleen haluaisi yrittää uudelleen. en voi väittää että olisin ollut suhteen enkeli, mutta se ei vain toiminut, ei sillä tavalla mitä mieheni oletti.
Nyt tapasin uuden, täydellisyyttä hipovan miehen josta välitän (rakastan??) ihan mielettömästi. Ongelma onkin lähinnä se että tunteeni ovat aivan sekaisin. Kaipaan kaikkea vanhaa, mutta silti haluan viettää tulevaisuuteni tämän uuden miehen kanssa.
Varsinkin tämä jouluaika on ollut pahinta. Yhtäkkiä kaipaan jo ensimmäistä rakkauttani (4 vuotta seurusteltiin, asuttiin yhdessä, silloinkin minä pistin välit poikki) Onko se tosiaan niin että aika kultaa muistot, vai mitä tämä on. En enää erota tunteitani. Välillä jopa haluaisin kuolla, ihan vbain sen vuoksi ettei ihmisten pitäisi surran minun takiani, enkä jaksaisi taistella tunteitteni kanssa..
Toisaalta tajuan ettei suhteet toimi siten että vain yksi tekee kaiken, mutta tavallaan silti, kaipaan kaikkea vanhaa. Pelkäänkö uutta?
En enää tiedä mitä ajatella... Olen yrittänyt jopa karttaa kaiken maailman suhteita, mutta kun nautin seurustelusta kuitenkin ja haluan paijata toista ihmistä jne.
Tämä teksti on taatusti sekavaa, mutta jos joku sai jotain tolkkua siitä ja vastaa niin kiitos etukäteen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Edellisestä jutusta on kulunut liian vähän aikaa. Vanha juttu on vielä niin tuore, että menee tunteet ihan sekaisin.
mulla vähän vastaavaa, viiden vuoden juttu mennyt muutama kuukaus sitten poikki ja nyt jokin aika sitten tapasin todella ihanan ja kivan näköisen tytön, naisen. Silti ikävöin ja kaipaan suunnattomasti exääni, vaikkei meillä loppuaikoina toiminutkaan hyvin. Useasti ikävä iskee juuri silloin kun olen tuon uuden seurassa. Ihmettelen tavallaan että miten mahdollista, tunteet todella sekaisin. Vastaavia kokemuksia? Kannattaako erota vai odottaa että aika ratkaisisi tilanteen? Tuntuisi jotenkin tyhmältä sanoa kivalle ihmiselle, että heihei, mutta toisaalta kun tunteet eivät ole ehkä vielä valmiit, niin ei tämä myöskään 100 %:lta rakkaudelta tunnu.