Minua on aina ihmettelyt, että miksi ateistit jaksavat kertoa kristittyjen kuoleman pelosta: "Ah! Mikä ihana aivopesukeino!" En todellakaan usko kaikkien uskovien uskovan vain siksi, että pelkäisi joutuvansa pahaan paikkaan. Uskon uskovien uskovan, koska he ovat kokeneet Jumalan olemassa olon. Itsellenikin kävi näin, mutta kuolemanpelkoni on ollut samaa luokkaa ateistina ja kristittynä. En paljoakaan pelkää kuolemaa, vaikka Jumalaa ei olisikaan olemassa. Kaikkiahan meitä loppujen lopuksi kohtaa sama kohtalo, vaikka mitä väittäisimme. Ei sitä voi mikään muuttaa, vaikka kuinka väiteltäisiin. Kun kuolemme, niin meistä tulee vain tyhjä olemus ja muistomme on vain olematon jälkeläisillemme. Eikö silti olisi hyvä saada aikaan hyvää, vaikka ei uskoisikaan Jumalaan. Jos antaa koko elämänsä Jeesukselle, niin kuoleman jälkeen siinä ei ole mitään häpeällistä. Usko on varsinkin kannattava verrattuna ateismiin. Uskossa voittaa jokatapauksessa, vaikka Jumalaa ei olisikaan. Ei uskominen tarvitse suuria uhrauksia, tai "aivopesupalvelujen" käyttämistä.
Haluan vielä kysyä, että kumpaa kuolemanpelkoa tarkoitatte: Helvettiä vai tyhjyyttä?
Haluan vielä kysyä, että kumpaa kuolemanpelkoa tarkoitatte: Helvettiä vai tyhjyyttä?
Vastaukset 59
Vanhimmat
"Uskon uskovien uskovan, koska he ovat kokeneet Jumalan olemassa olon."
Tuli tuosta mieleeni. Onkohan jumala puhutellut mua? Käsittääkseni jotkut sanovat sen olevan mahdollista. Itse olen pattitilanteessa, koska en pysty perustelemaan oliko kokemukseni ekstaasi vai jumalan puhuttelu.
Kuinka uskovainen erottaa ekstaasin ja jumalan puhuttelun? Sulla on varmaa antaa mulle tietoa, että tietäsin mitä olen kokenut?
Jokaisella ihmisellä on oma tapansa kohdata Jumala. Hetki jona ihminen voi tuntea Jumalan olemassa olon, on uskoon tulo, sillä Pyhä Henki sytyttää uskon. Itse olen nähnyt ja tuntenut Jumalan olemassa olon, muuten kuin uskoon tulossani, kun Jeesus tuli uneeni. En ole koskaan silti kokenut Jumalan puhuneen minun pääkopassani hereillä ollessani. Kaikki hyvät ajatukset ovat silti peräisin Isästä ja pahat Saatanasta. Vain sinä itse voit tietää omalta osaltasi, että mikä on Jumalasta ja mikä ei. Annan sinulle vinkin, kuten äskenkin kirjoitin, että jos Jumala puhuttelee sinua, niin hän kertoo sinulle viisauden sanoja ja ovat hyvästä.
Meikäläisen kokemuksessa "jumala" heitti pari tiukkaa kysymystä. Kysymykset olivat luonteeltaan sellaisia, johon ei vastausta ihmiseltä löydy. Hassua eikö? Toisaalta ekstaasi...niin.
Voipi olla että jumala on mua puhutellut. Tosin jumala on tiukassa paikassa, koska hän joutuisi perustelemaan sen, että kokemukseni ei ollut ekstaasi. Miksi hän ei sitä tee?
kysymyksiä Jumala sinulta kysyi ja miten tapasit hänet jos saan udella? Jumala haluaa koetella ihmisten uskoa, mutta hän ei ikinä anna kiusauksen kasvata liian suureksi. Hän on sinua puhutellut, mutta sinä haluat hänen tulevan kertomaan sinulle, ettei kokemuksesi ollut ekstaasi. Eiväthän juutalaisetkaan uskoneet Jeesukseen vaikka hän teki monia ihmeitä heidän edessään. Koettelemuksista haluan sanoa vielä, että Raamattu sanoo näin esimerkiksi evoluutio-opista ja muista epäjumalista, että nämä tulevat tekemään monia ihmettekoja ja saavat monet pyhätkin eksymään. Mikä onkaan parempi ihme, kuin Jumalan olemassa olon todistaminen olemattomaksi todisteilla ja tieteellä? Uskovat ymmärtävät tämän, mutta ateistit eivät pysty nielemään tätä, tai ainakaan kaikki. Tässä esimerkki, että Jumala koettelee, mutta ei anna sen koskaan kasvata liian suureksi.
Jumala ei perustele mulle siksi sitä, koska en itse osaa vastausta perustella ;)
Siis näin luulisin...
..ja lue psykologiaa.
*perustele ihminen*...oli toinen.
Jos vaikka jumala olisiki mua puhutellut ja näin todistanut olemassaolonsa, niin siltikkään en haluaisi hänen luokseen..outoa, eikö?
Mistäköhän voisi johtua etten jumalan luokse halua? No kerron miksi en raamatun jumalan luokse halua. Etiikka...mua oksettaa se.
Raamatun etiikassa on oksettavaa?
purkiminen absoluuttiseen...
mikä tuossa on niin oksettavaa...
Mikä on paha
Pahuus on maallista, eikä pyhää ja kieltää Jumalan eikä ole lähtöisin hänestä. Ainoastaan Jumala on hyvä ja ihminen on luonnostaan paha.
kerro kuinka ihminen kykenee välttämään pahan. Ja kun olet siihen vastannut niin kerro vaikkapa hmm..esiaviollisesta seksistä, masturbaatiosta, homoudesta jne...
Ja kerro siitä kuinka te krisselit pyritte tulkitsemaan "pahuutta" absoluuttisesti, vaikka ette siihen kykene millään...
Ihminen kykenee pelastumaan vain jos hän uskoon, sillä usko saa ihmisen toimimaan Jumalan tahdon mukaan. Ei tämä silti tarkoita, etteikö kristitty myös tee syntiä, mutta hän pyrkii hyvään ja ennen kaikkea katuu. On olemassa monenlaisia nimikristittyjä, jotka yrittävät pilata uskovien maineen ja sitä täällä ateistipalstalla saa kuulla ja paljon. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin syntisiä ja ansainneet Helvetin liekit, mutta Jumala on armahtanut vielä ihmisiä. Seksuaalisista asioista haluan sanoa, että Jumala armahtaa heitäkin, jos he vain osaavat ottaa hänet vastaan. Minusta kyllä homotkin pääsevät taivaaseen, jos he osaavat välttää seksuaalista toimintaa miehen kanssa ja katuvat jos ovat niin tehneet ja pyrkivät olemaan puhtaita. Lähimmäisen rakkaus tietenkin on myös tärkeätä myös homoille.
Itse en pystykkään tulkitsemaan pahuutta täydellisesti. Osaan vain sanoa yleisesti ottaen, että mikä on pahaa ja mikä ei. Ainoa joka osaa erottaa hyvän ja pahan on Jumala.
"usko saa ihmisen toimimaan Jumalan tahdon mukaan."
Pidemmälle en jaksanu lukea..perustele toi. Valotan hieman. Eli jumalan tahto on se että ihminen tekee syntiä? Vai pystytkö olemaan tekemättä jumalan määrittelemien sääntöjen puitteissa syntiä?
"Pahuus on maallista, eikä pyhää ja kieltää Jumalan eikä ole lähtöisin hänestä."
Miten sinä selität jumalan määräämät ja tekemät hirmuteot joista raamattu kertoo?
Kuinka monta ihmistä saatana tappaa raamatussa?
Entäpä jumala?
Jos jumala on luonut kaiken, niin mistä pahuus on ilmestynyt?
kaiken.
Sun jumalan etiikka kusee pahemman kerran...
loppu kertoo sen minkä kertoo...
Ihmisen takia syntiin lankeamus tuli. Ja onhan Jumala luonut ihmisen omaksi kuvakseen, joten Jumala menetti pinnansa ja alkoi tappamaan myös ihmisiä. Kuoleman jälkeen kumminkin elämä jatkuu, joten maallisen minän kuoleminen ei ole pelättävä asia. Täytyy pelätä vain niitä, jotka voivat syöstä sielun Helvettiin. Jos Jumala tuhoaa ruumiin, niin ei se tarkoita välttämättä, että joutuisi kärsimykseen. Kyllä silti Jumala on tappanut ateistejakin, mutta hän teki sen oikeuden nimessä.
myös lukea perusteluitasi, siitä että minun Jumalani etiikka haiskahtaisi. Haluan sinun kertovan laudeita, eikä vain yhtä.
Mä oon jonkin aikaa katellu sun kirjotuksia täällä ja joskus käyny jopa kopauttamassaki olkapäälle.
Mä toivon sun kannalta, kuten olen "aikaisemmin" sanonutki; että olet trolli, mutta jos et ole, niin nykäse kossu tauluu ja käy ottaa kunnolla dunkkuu ja darrassa avaa Hume. Meinaa sun juttuja lukiessa mä pystyn hirttää sut munista puuhun vaikka raamattuun vedoten...
Hyvää jatkoa...
Ja mä oon humanisti ;)
asiasta kolmanteen. Oletko paljon lukenut filosofiaa? Jos olet, niin mitä mieltä olet raamatun filosofiasta?
Yksi parhaimmista, mikä toimii. Tee toiselle niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän..tjn.
Osaatko avata tuota? Mulla vielä hakusessa, mut raamit alkaa olee hallussa...
Kerronpa näin sivusta tässä sinulle että kyllä Jumala voi puhua ja ilmestyä vaikka ei ole uskossa.
Siitä on aikaa 15 vuotta kun en ollut vielä uskossa ( jonka seurauksena tulin uskoon) niin näin useana yönä unta kun taivaalta putoili kirkkaita valopalloja päälleni joita yrittelin väistää. Tiesin jälkeen päin mitä nuo olivat kun tulin uskoon.Myös useana yönä heräsin kesken unen kuin halvaantuneena,en voinut liikuttaa käsiä,en jalkoja, en puhua, en liikkunut ollenkaan. Tuntui kuin jokin valtava voima olisi painanut minua kiinni sänkyyn ja ranteistani pidettiin kiinni.Kun huusin mielessäni :Jeesus auta ! Silloin nuo kädet irtosivat.Myös näin unta miehestä, jolta lähti siniset salamat käsistä ja hänellä oli jokin ihmeellinen voima. Kun tulin uskoon jonkin ajan kuluttua, näin tämän miehen OIKEASTI ja kerroin hänelle että mitä olin nähnyt unessa. (mies oli aivan tuntematon ennen tätä)Hän ihmetteli tätä ja sain jälkeen päin kuulla että hän rukoilee sairaiden puolesta paljon ja oli uskovainen. Näitä tapahtumia on paljon joita Jumala minulle näytti minulle vaikka en ollut uskossa. TEISTÄ ateistit tämä saattaa tuntua eikä ollenkaan saata vaan tuntua "hullun" puheelta. Mutta minä tiedän itse paremmin kuin muut. Omat kokemuksenihan nämä ovat. Ja tiedän että näitä kokemuksia on muillakin uskovilla ja uskomattomilla joita Jumala haluaa "herättää", niinkuin minulle niistä oli seuraus että tulin pian uskoon.
Menee vähän offtopiciksi, mutta ajattelin kertoa. En halua haastaa riitaa, esitän vain oman arvioni...
Olen kokenut samantapaista. Myös minun ylleni on pudonnut eri värisiä valopalloja, jotka herättivät minut unestani. Myös kiviä on satanut niskaan. Olen jähmettynyt paikalleni sänkyyn, valtavan ahdistuksen painaessa rintaa. En pystynyt liikuttamaan raajojani, enkä sanomaan sanaakaan. Huoneessani on vieraillut myös outo olento, jota en ole nähnyt, mutta jonka olen aistinut erittäin vahvasti. Olen kokenut tällaista muutamia kertoja.
Tilanne oli erittäin pelottava ja ahdistava, mutta se meni hiljakseen ohi, kun ajattelin poikaystävääni ja kuvittelin hänet vierelleni. Oloni tuli turvallisemmaksi kun kuvittelin ettei minun tarvinnut olla yksin.
Jälkeenpäin minulle selvisi, että kyseessä oli valveuni ja unihalvaus, jotka ovat luultua yleisempiä. Kyseessä ei ole mikään mielenhäiriö, vaan tutkitusti poikkeava tajunnan tila. Siihen ei myöskään liity mitään yliluonnollista.
Huomaatko kertomukseni yhdennäköisyyden omaasi?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Unihalvaus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valveuni
Se on totta mitä esitit. Tiedän ja olen myös joskus sellaisia kokenut aivan mitenkään uskoon liittämättä.
Mutta nämä olivat aivan jotain muuta. Ja tässä vain osa. Näin uskovaisia ihmisiä unissa joita en ollut koskaan nähnyt. Eli aivan tuntemattomia.Ja se oli erikoista että kun tulin uskoon niin kaikki nuo unessa tapaamani ihmiset olen tavannut sen jälkeen aivan OIKEASSA ELÄMÄSSÄ.
Siksi ne EIVÄT liity unihalvaukseen koska uskon elämäni aikana olen myös nähnyt paljon unia jotka ovat Jumalan ilmestyksiä.
En nyt vieläkään ole hirttoköyden jatkeena. Et muuten vastannut kysymykseeni.
rakastamaan lähimmäistä, niin kuin itseäni. ( No veljeni ja muun perheen kesken meillä on kyse pienestä härnäämisestä, mutta se on lähes kokonaan järjetöntä pelleilyä. )
Juuri tässä lauseessa kiteytit uskovaisen kuolemanpelon syyn uskoa jumaliin:
"Kuoleman jälkeen kumminkin elämä jatkuu, joten maallisen minän kuoleminen ei ole pelättävä asia"
Miltä tuntuisi jos elämä ei enää jatkuisi, kun minuus ruumiin kanssa sammuu lopullisesti?
ottaen...
Et kuitenkaan vastannut miltä tuntuisi, jos kuolema olisi lopullinen.
Tila jossa kaikki on pelkkää mustaa. Tilassa ei pysty ajattelemaan tai käyttämään mitään maanpäällisiä aisteja ja ei pysty murehtimaan asioita. Voitko muuten kertoa, että miten tälläinen tila on mahdollista?
edes kuolemaa. Jo pelkkä pyörtyminen on sellaista, päävammojen aikaansaamat tajuttomuudentilat myös.
liittyvät Jumalan olemassa olon todistamisen olemattomaksi?
En kysynyt millaista olisi tuo olemattomuus vaan kysyin mitäpä jos tämä nykyinen elämäsi on se ainut elämä ja kun kuolet, niin tietoisuutesi, minuutesi sammuu ja loppuu siihen. Tuntuuko tämä epämiellyttävältä ajatukselta tai ehkä pelottavalta?
uskontoon, joka lupailee elämäsi jatkuvan ilman aivojakin. Se on väärä lupaus.
missä ja miten kohtasit Allahin!
asian ytimessä kuoleman pelko on yksi mikä saa ihmiset uskomaan johonkin tuonpuoleiseen.Ei ihminen ole mikään ainutlaatuinen olento, ihminen on elänyt maapallolla niin vähän aikaa jos vaikka vertaa dinosauruksiin. Missä ne on nyt, ne on kuollu sukupuuttoon.Kun ihminen kuolee se on lopullinen se maatuu sieluineen joka sieluun uskoo.Tämän tosiasian tunnustaminen on monelle niin pelottavaa että alkaa uskotella itselleen että minä pääsen johonkin toiseen paikkaan.
kertoa, että suurin osa uskovista eivät tulleet uskoon kuoleman takia, vaan kokemuksen. En silti kiellä etteikö pelosta uskoon tulleita myös olisi. Täytyisi sitä silti opetella pelkäämään Jumalaa.
Kun ihminen on uskossa se ei pelkää kuolemaa. Se on voitto jonka palkinto on taivas.
Sillä Jumalassa ei ole pelkoa.
Vaikka Jumala sallii ihmisen joka ei elämänsä aikana halunnut ottaa vastaan Jeesuksen sovitutyötä ja tehdä parannusta synneistä, heitettävän ikuiseen kadotukseen ja eroon Jumalasta, niin Jumala EI HALUA kenenkään joutuvan sinne. Mutta tässä on ihmiselle annettu oma valinta. Jumala saattaa tähän asti mutta sitten on valinta oma.
Oma synnin teko saa aikaan kuoleman pelon. Siksi suurin osa ihmisistä pelkää kuolemaa koska sen jälkeen on uskomattomalle täysin arvoitus että mitä kuoleman jälkeen. Suurin osa on kuullut helvetistä ja se pelottaa.Jospa se odotaa siellä toisella puolen. Niin pelkäsin minäkin kun en ollut uskossa. Se on luonnollista ja se niin kuuluisi olla kaikilla.
Mutta kun ihminen on Jumalan oma niin se ei pelkää. Miksi tulisi pelätä. Jeesus sanoi kun oli ilmestynt opetuslapsilleen että minä menen sinne minne te ette voi vielä tulla.Eli Jeesus meni valmistamaan meille paikkaa jonne tullaan uskossa kuolleina. Jeesus rukoilee siellä nytkin meidän takia. Siksi tiedän että minull ei ole mitään pelätävää kuolemassa kun minua odottaa taivaallinen koti.
"Kun ihminen on uskossa se ei pelkää kuolemaa."
Ja nyt etitää defenssille syy. Tiedät varmaan mikä defenssi on. Ainaki tuossa sen myönnät.
Eli miksi uskossa oleva ei pelkää kuolemaa?
Miksi uskovainen ei pelkää tuntematonta...
En voi vääntää sinulle sitä mistään rautalangasta jolla sinä ymmärtäisit.
Se on vaan niin että kun ihminen tulee uskoon, se luottaa siihen mitä Jumala on luvannut. Ja Jumala on luvannut ikuisen elämän taivaassa, jossa ei ole mitään epäpyhää ,ei syntiä.
Se lupaus on niin todellinen että sitä EI EPÄILE ja silloin EI PELKÄÄ KUOLEMAA.Miksi pelätä ???
Miksi hyvää pitää pelätä?
En todella tiedä miten sinä sen ymmärrät mutta kun ihminen tulee uskoon niin se on aivan itsestään selvä asia.
Tiedän mitä on pelko.Ja vielä todellinen pelko. Olen nuorempana todella paljon harrastellut parapsykologiaa ja kädestä ennustamista, taikuutta, spiritismiä joten tiedän mitä on pelko. Pelko on saatanasta,sehän ihmistä syntiin houkuttaa ja eräänä päivän tämä heitetään Jeesuksen lupausten mukaisesti tulijärveen joka palaa ikuista tulta.Ja Raamatun ilmestyskirjassa kerrotaan kuinka sinne heitetään saatanan seuraajat (eli uskomattomat).
JUMALASSA EI OLE PELKOA. Ja minä olen täysin vapaa noista peloista joita sain kun leikin pimeyden asioilla.Ne ovat todellisia myös.
Jumala tekee vapaaksi.Ja se vapaus on totta.
mitä on kuoleman jälkeen. Se on samanlaista kuin mitä oli ennen oman elämän alkua. Olemattomuutta, tietoisuuden puuttumista. Ei mitään pelättävää.
Sä vedät mut sanattomaks. Mä en jaksa edes uskoa että olisit huono trolli. Sä vedät mut sanattomaks...
Joskus varmaa hyvällä tuurilla ymmärrät, miksi en täällä viihdy. Koita pärjäillä...
Silloin kun itse tulin uskoon, niin en tiennyt edes Helvetin olemassa olosta mitään :). Kuolemanpelkoni on pysynyt ateistista lähtien entisellään ja minulla on periaatteessa samantekevää miten minun käy kuoleman jälkeen. Uskon siksi, koska olen vaistonnut yliluonnollisenvoiman.
hyvä darkiara.et voi olla uudestisyntynyt Jumalan lapsi jos ajattelet noin että sama miten sinun käy kuoleman jälkeen.Jos olet uskossa. kiiruhtaisit kohti taivasta ja ikävöisit sinne ja odottaisit sitä.
Minusta Raamatussa ei missään kohtaa ole sanottu, että jos on samantekevää mitä kuoleman jälkeen on ja uskoo Jumalaan, niin ei ole Jumalan lapsi. On kyllä totta, että minun täytyisi opetella pelkäämään Jumalaa, mutta kaikkihan me olemme yhtä syntisiä ja Helvetin tulen ansainneet. Sinunkin kyllä kannattaisi opetella käsky älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi ja äläkä tuomitse toisia tai tuomitset itsesi.
Oliko Paavali ateisti jos hän oli valmis uhrautumaan toisen puolesta Helvettiin, eikä halunut kiiruhtaa itserakkaasti itse ensin taivaaseen?
Ei sinun tarvitse ajatella niin kuin Paavali,sinä et kuulu helvettiin. Olet niin lähellä totuutta.Paavali tarkoítti vaan sillä että ei ole ensimmäisenä "jalka taivaan oven" välissä.
Sinun pitää darkiara ymmärtää että sinä et mene helvettiin jos olet uudestisyntynyt Jumalan oma.Älä edes ajattele niin että sinulle on sama jos kuolet kumpaan menet kun vain Jumalan kanssa välit ovat ok! Sinä olet taivaaseen menossa jos olet ottanut Jeesuksen sovitutyön vastaan.Sinun ei tarvi vaivata sillä itseäsi.Kirjoituksistasi saan sellaisenkuvan että tässä et ole selvillä.
Muuten, kuulutko mihinkään seurakuntaan? Juttele jonkun kokeneen vanhemman uskovaisen kanssa tästä samasta asiasta kuin minä yritän tässä sinulle selvittää.Vajavainen minäkin olen ja yritän neuvoa antaa, mutta haluan kertoa sinulle totuuden .Rukoile asiaa niin Jumala selvittää sen sinulle varmasti.Etsivä löytää ja kolkuttelevalle avataan.
Ainoastaan Jeesuksen kautta pääsee taivaaseen ja niin uskonkin. En usko samantekeväisyyden vaikuttavan Jeesukseen uskomiseen. Minun kyllä täytyisi opetella oikea tie etsiä viisautta. Raamatussakin sanotaan Jumalan pelon olevan viisauden alku. Itse en pelkää Jumalaa, mutta kunnioitan häntä suuresti. Jos tiedät mistä minun kannattaisi löytää Herran pelkoa, niin lähettäisitkö minulle tietoa, koska itsekkin sanoit, että etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan? Kiitos etukäteen ja Herran siunausta.
älä nyt karkaa kun on hyvä keskustelu puolin ja toisin
Se on aivan totta. Samaa tarkoittaa että kunniottaa Jumalaa.Eli ei meidän tarvi kirjaimellisesti "pelätä" Jumalaa niinkuin normaalisti pelon ymmärrämme.
Kädet vaan ristiin ja Herraa pyytää valaisemaan asian joka on itselläkin vailla vastausta. Itsekin saa jka päivä kysyä neuvoa ja ohjetta. Siunausta vaan ja jatketaan Herran työtä.
"Uskossa voittaa jokatapauksessa, vaikka Jumalaa ei olisikaan."
Niin, uskossa ja toivossa voittaa. Epätoivossa ja tyhjäpäisyydessä häviää. Pitää olla uskoa, halua tunnustella maailmaa, kuunnella toisia ihmisiä, luoda tiedettä, taidetta tai hyvää henkeä kaveripiirissä.
Erikseen sitten ovat uskontojen haavemaailmat paratiiseista yms. joihin pääsee pyhittämällä uskonsa tiettyyn nimeen, jonka auktoriteetit ovat nostaneet jumalan asemaan. Sillä ei ole mitään tekemistä elämänuskon kanssa, sen tunteen kun on lähellä "jumalaa", olis sitten uskonnollinen ihminen tai ei.
Tai aktiivisesti torjuttu pelko. Pohdiskelin hetken asiaa ja minun mielestäni jokaisella ihmisellä on pelko oman minän katoamisesta, loppumisesta. Oman minän loppu pyritään torjumaan erilaisin keinoin. Moni ajattelee, että se on jossain kaukaisessa vanhuudessa. Toiset ajattelee, että minuus ei oikeasti sammu vaan jatkaa elämää milloin paratiisissa, milloin jossain kummallisessa kiertokulussa.
Vanhetessa ja ymmärtäessään oman rajallisuutensa alkaa ihmisillä surutyö. Vanhus kääntyy pohtimaan mennyttä elämäänsä ja käy sitä läpi kertoen toisille tarinoita nuoruudestaan tai miettien itse syntyjä syviä. Aikaa myöten surutyötä tehden päätyy hyväksymään itsensä rajallisuuden ja viimeiset vanhuuden elinvuodet ovat tasapainoisia. Kun on saanut elämältään kylliksi, voi siitä luopua hyvillä mielin.
Surutyö ei tule ymmärtää voihkimiseksi ja itkemiseksi siitä, että tulee kuolemaan. Se on luonnollinen prosessi jonka ihminen käy läpi. Ensimmäisiä merkkejä surutyön alkamisesta voi havaita jo kuusi vuotiaassa, kun tajuaa, että nyt se pappa on kuollut. Alkaa tulla kysymyksiä kuolemasta. Miksi pitää kuolla jne. Pienelle lapselle se voi olla järkytys tai ainakin pelottavaa ymmärtää, että me emme elä ikuisesti. Jotkut aikuiset lievittävät lapsen ahdistusta kertomalla hyvistä jumalista, jotka ottavat hoiviinsa taivaisiin täällä maan päällä kuolleet.
Usko kuolemanjälkeiseen elämään poistaa pelon minän loppumisesta.
on aika paha kohtalo, väitän kyllä että suurin osa uskovaisista uskoo pikkupakolla nimenomaan kuolemanpelon voimin...
Itse olet poikkeus säännössä mikäli tarkoitat sitä todella mitä sanot.
Jos jumala on olemassa niin helvettiin en silti uskoisi...mitä se auttaisi ja miksi olisi olemassa? Olen itse käynyt jo helvetissä, tässä elämässä ja jos joudun sinne kuoleman jälkeen uudestaan sen johdosta etten kyennyt uskomaan aistein havaitsemattomaan niin kyllä on jonkun oikeudentaju pahasti hakusissa...
"Eikö silti olisi hyvä saada aikaan hyvää, vaikka ei uskoisikaan Jumalaan."
Kyllä ja tuosta ideasta päästään etiikkaan ja filosofiaan. Mikä on hyvää ja mikä ei? Mikä on hyvää minulle, mikä on hyvää toiselle? Nämä kysymykset vievät ihmiskuntaa eteenpäin.
"Kaikkiahan meitä loppujen lopuksi kohtaa sama kohtalo, vaikka mitä väittäisimme. Ei sitä voi mikään muuttaa, vaikka kuinka väiteltäisiin."
Juuri niin, jokaikinen kuolee joskus. Tosin jotkut käyttävät ajatuksia kuolemanjälkeisestä "morfiinina" tai "oopiumina".
"Jos antaa koko elämänsä Jeesukselle, niin kuoleman jälkeen siinä ei ole mitään häpeällistä."
"Antaa elämänsä Jeesukselle" on termi, jolla tarkoitetaan uskonnollisen käsityksiensä muuttamista kristinuskoa vastaavaksi. Totta kai ihminen on vapaa muuttamaan uskonnollisia käsityksiään, mutta kuoleman tapauksessa se on turhaa. Ei ole mitään väliä onko ihminen kristitty vai ei, ihminen kuolee kumminkin.
Niin kauan kun mistään kuolemanjälkeisestä ei ole mitään varmaa tietoa, niin ei voida väittää kristinuskoa vastaavien uskonnollisten käsitteiden vaikuttavat kuolemanjälkeiseen.
Kristityt totta kai väittävät, että näin olisi. Se on heidän mainoskikkansa omalle uskonnolleen. Kristinusko ei kykene antamaan mitään yliluonnollista elämän aikana, joten kristinusko lupaa sitä sitten kuoleman jälkeen.
"Usko on varsinkin kannattava verrattuna ateismiin."
Ei ole. Uskolla tai sen puutteella ei ole mitään tekemistä kuoleman kanssa. Uskova ja ei-uskova molemmat kuolevat joskus eikä ole mitään varmaa tietoa uskovan ja ei-uskovan olevan eri asemissa kuoleman hetkellä tai sen jälkeen.
"Ei uskominen tarvitse suuria uhrauksia, tai "aivopesupalvelujen" käyttämistä."
Uskominen ei vaadi, mutta uskonnot vaativat. Kaiken lisäksi uskonnon jäsenet halveksuvat uskonnon ulkopuolisia jäseniä.
Darkiara, sinähän väität olevasi kristitty (ok, nimikkouskovainen, mutta kumminkin). Mitä mieltä sinä olisit itseään kristityksi kutsuvasta henkilöstä, joka uskoo kristinuskon mukaisesti, mutta ei halua olla jäsenenä missään kirkossa tai seurakunnassa eikä halua mennä tilaisuuksiin ja vastaaviin?
"Juuri niin, jokaikinen kuolee joskus. Tosin jotkut käyttävät ajatuksia kuolemanjälkeisestä "morfiinina" tai "oopiumina"."
En nyt tiedä kuuluvatko uskominen ja huumeet edes ateismin kannalta samaan porukkaan, sillä eroja löytyy paljon. Muutenkin kuolema on vain tapahtuma joka kohtaa kaikkia ihmisiä vuoron perään ja on samanlainen kaikille, eikä sitä voi mitenkään muuttaa. Voi vain arvailla ja uskoa mitä tuolla tuonpuoleisessa on.
"Antaa elämänsä Jeesukselle" on termi, jolla tarkoitetaan uskonnollisen käsityksiensä muuttamista kristinuskoa vastaavaksi. Totta kai ihminen on vapaa muuttamaan uskonnollisia käsityksiään, mutta kuoleman tapauksessa se on turhaa. Ei ole mitään väliä onko ihminen kristitty vai ei, ihminen kuolee kumminkin."
Olen melko samaa mieltä, mutta miksi uskominen on turhaa kuoleman jälkeen? Eihän siellä pysty ajattelemaan tai tuntemaan tai näkemään mitään. Se on vain tyhjä tumma olotila. ( Olisi hienoa tietää, että onko tähän tilaankin muuten keksitty selvä todiste. Jos tiedät, niin kertoisitko? )
"Uskominen ei vaadi, mutta uskonnot vaativat. Kaiken lisäksi uskonnon jäsenet halveksuvat uskonnon ulkopuolisia jäseniä."
Totta... Olen huomannut tätä olevan paljon liikkeellä, mutta itse pyrin hyväksymään kaikki sellaisinaan joina ovat. Jos nyt tähän kysyt, että miksi sitten yritän käännyttää sinua, niin ei sinun tarvitse minulle lähettää ja voithan aina minulle sanoa, että et halua keskustella näistä asioista kanssani.
"Darkiara, sinähän väität olevasi kristitty (ok, nimikkouskovainen, mutta kumminkin). Mitä mieltä sinä olisit itseään kristityksi kutsuvasta henkilöstä, joka uskoo kristinuskon mukaisesti, mutta ei halua olla jäsenenä missään kirkossa tai seurakunnassa eikä halua mennä tilaisuuksiin ja vastaaviin?"
Nimikkouskovaisuudesta haluan sanoa, että en kiellä ettenkö olisi nimikkouskovainen, mutta uskon olevani Jumalan lapsi, koska pyrin siihen ja siihen ei monikaan pyri. Olen silti kirkoista ja seurakunnista sitä mieltä, että ne ovat melko turhia. En muuten sanoisi noin, mutta kirkossa on yleisesti ottaen synkkä ja tylsä tunnelma, vaikka siellä puhutaan Jeesuksesta. Ehtoollinenkin on mitä surkeimpia. Ei minulla ole mitään viiniä vastaan, mutta se "leipä" ei ole sitä miltä kuulostaa. Eikö leivän kuuluisi olla kunnon viipale, vaikka patongista, eikä pahvinpalan näköinen, pyöreä, litteä tai sellainen jossa on risti keskellä? Raamatussa lukee, että herran ehtoollista täytyy viettää kunnon leivällä ja viinillä muistaakseni. Tästäkin kohdasta kirkko on ottanut pisteet itselleen. Raamatussa myös sanotaan, että ei saa laiminlyödä seurakuntaansa. Minulla on vielä paljon opittavaa. Kai sitä täytyy vaihtaa kokonaan seurakuntaa muuhun. KYllä minä silti ymmärrän sellaista henkilöä joka ei ole kirkossa, koska itse inhoan kirkkoa.