Mitä tehdä! Tyttöystäväni on muuten ihana mutta hänen pukeutumisensa...hän on jo yli 30, mutta pukeutuu nuorisovaatteisiin, lenkkareita, lökäpöksyjä, huppareita...joskus hän sentään pukeutuu ihan asiallisiin sporttivaatteisiin tai farkkuihin, ne vielä siedän. Minua hävettää liikkua hänen kanssaan kun hän pukeutuu niin lapsellisesti. Olen yrittänyt viedä häntä aikuisten naisten vaatekauppoihin, mutta hän vain näyttää onnettomalta ja surkealta vaikka esittelen hänelle kuinka tyylikkäitä asukokonaisuuksia. Mitä tehdä? Olen epätoivoinen!
Tyttöystävä pukeutuu kuin teinipoika
Tuulikki*
40
6268
Vastaukset
- :DDDDD
Ai yli 30. Eiköhän lenkkarit ja hupparit ole kaikkien ikäihmisten suosiossa arkikäytössä. Minäkin käytän niitä ja lökäpöksyjäkin, (jotka eivät kyllä roiku päälläni) vaikka olen yli 40.
Juhlatilaisuudet ym. menot on asia erikseen... Silloin laitetaan jotain ihan muuta päälle.
Kuka ihme niissä tyylihepeneissä arkena jaksaa olla?? Kysymys on siitä mikä tuntuu hyvältä päällä.- Tuulikki*
...juhliin piukeutuu, vaikka kokeekin sen epämukavaksi. Siinä suhteessa ei ole valittamista. Mutta se arkipukeutuminen...monet luulee häntä 10v nuoremmaksi. Juuri tuon pukeutumisen vuoksi, ja hämmentyvät kun todellinen ikä tulee ilmi.
- kertsu_
Tuulikki* kirjoitti:
...juhliin piukeutuu, vaikka kokeekin sen epämukavaksi. Siinä suhteessa ei ole valittamista. Mutta se arkipukeutuminen...monet luulee häntä 10v nuoremmaksi. Juuri tuon pukeutumisen vuoksi, ja hämmentyvät kun todellinen ikä tulee ilmi.
Mä haluun kans vaatteet, joissa mua luullaan 10 vuotta nuoremmaksi =)
- Mikä pidättelee sinua lähte...
Tuulikki* kirjoitti:
...juhliin piukeutuu, vaikka kokeekin sen epämukavaksi. Siinä suhteessa ei ole valittamista. Mutta se arkipukeutuminen...monet luulee häntä 10v nuoremmaksi. Juuri tuon pukeutumisen vuoksi, ja hämmentyvät kun todellinen ikä tulee ilmi.
Jos tuo vaateasia on asia, joka ei pikkuhiljaa ratkea johonkin suuntaan (yski vaihtoehto on, että annat hänen pukeutua kuten hän haluaa), se saattaa alkaa riepomaan suhdettanne pahasti. Miksi olet hänen kanssaan, jos mokoma asia nousee tuollaiseksi kysymykseksi?
- Bi-N
Tuollaista mun suhteet miesten kanssa ovat olleet. Älä huijaa, että sama voisi jatkua naisenkin kanssa. ;)
No ei... kai siihen on alistuttava, että jokainen päättää itse pukeutumisestaan. Hmm, ja ainakaan sun ei tarvi naama punaisena keuhkota parran ajamisesta... - on vain vitsi...
Mulla kyllä hävettäisi seurustella sellaisen naisen kanssa, joka tulisi keuhkoamaan näinkin suuresta ongelmasta jonnekin keskustelupalstalle.
Jokainen pukeutuu niin kuin tykkää. Minusta ei ole väliä miten ihminen pukeutuu, kunhan jonkinlaisia soveliaisuussääntöjä noudattaa ts. tilanteeseen tilanteen vaatimalla tavalla ja suhteellisen siistit ja ehjät vaatteet.
Minä kyllä kiinnitän huomioni siihen miten ihminen vaatteensa kantaa. Jos jakkupuku tuntuu olevan jonkin ihmisen mielestä epämukava ja sopimaton hänelle, niin kyllä se näkyy päällepäinkin. Toisaalta esim. makkara nakin kuoressa ei ole koskaan kaunis näky, vaikka vaatteen kantaja niin kuvittelisikin.
Jokatapauksessa, katsohan itseäsi peilistä. Kyllä on niin lapsellista kuin olla ja voi. Jos et pysty toista hyväksymään sellaisena kuin hän on, ehkä teidän on parempi erillään. En minä ainakaan haluaisi kaltaistasi tyttöystävää. Ah, niin pinnallista ja itsekeskeistä. Minä muutan toisen juuri sellaiseksi kuin itse haluan hänen olevan. Todellista rakkautta. - tfcq
Ymmärrän pointtisi. Eräällä taannoisella ihastuksellani oli joskus tapana heittää tuulipuvun housut päälle ja ruskeat, nahkaiset kävelykengät jalkaan. Ja se jos mikä oli oikea turn out. Eihän se tietenkään tehnyt ihmisestä yhtään vähemmän mukavaa, mutta kyllä meikäläisellä ainakin joku raja tuon pukeutumisen suhteen on. Sekä itseäni kohtaan, että kumppania. Tosin, tämäkin on täysin tapauskohtaista, joten en suinkaan halua yleistää, että haluaisin päästä määräämään kaikkien pukeutumisesta. Kuten sanoin, jossain nyt vaan menee se raja, ja jotkut meistä ovat suvaitsevaisempia ja toiset ei-niin-suvaitsevaisia kumppaniensa pukeutumista kohtaan.
Meitä kun on joka lähtöön. :) - ei se oo niin justiinsa..
Oletko miettinyt omia motiivejasi, miksi haluat kultasi pukeutuvan "siistimmin"? Onko hän sinulle jonkinlainen statussymboli tai näyttelyeläin? Onko parempi, että hän näyttää ikäiseltää miellyttääkseen sinua ja kärvistelee epämukavassa olotilassa takiasia, kun vaatteet ei tunnu omilta? Toki, joillekkin se on toisen huomioimista, että pukeutuu silmäämiellyttävästi, mutta toisille se ei yksinkertaisesti ole niin justiinsa.
Jos välttämättä haluat muuttaa kultasi tyyliä, niin kehu ja anna positiivistä palautetta ("noi housut korostaa iiihanasti sun söpöä peppua, nam" :) kun hän suostuu vetämään ne farkut jalkaan, ennemmin kuin nariset aina kun hän esiintyy lökäpöksyissä. - viedä
tyttisi hoitolaan. Näitä tapauksia tulee aina silloin tällöin.
- daisy dee
miksi olet epätoivoinen? kuinka vanha olet itse?
on perusasia, että jokaisella on oikeus pukeutua halujensa mukaan.ja se tekee maailmasta kivan paikan, että on erilaisuutta. opettele arvostamaan toista ihmisenä, myös toisen valintojen,-myös pukeutumisen,- arvostaminen kuuluu hyvään suhteeseen.
mulla vaihtelee tyyli laidasta laitaan, riippuen tilanteesta. kaapista löytyy liituraitaa, farkkua hupparia, t-paitaa...ja nuorempi tyttöystävä kehuu yleensä kaikkia valintojani.
ja päinvastoin, on hyvä, että meillä on erilainen maku, se tuo suhteeseen vaihtelua.
hän ei viihdy jakussa, ei se vaan sovi eikä häntä miellytä, mutta ei tulis mieleenkään arvostella niittejä ja ketjuja, nehän on ok ja nykyään muodissa.
sun pitää nyt mennä itseesi,eos muuta. - seinä
vie se aikuisten miesten vaate kauppoihin ei kaikki aina halua näytää naisilta ;) vaikka onkin nainen
- rva möykky
jos rakkaus on vaatteista kii - niin siunausta
anna hänen sitten olla
ei ketään kannata ruveta muuttaan mieleisekseen; jokaisella on oma maku ja elämä
tosi on - samaa miettinyt
Olen minäkin välillä ollut vähän nolona näiden teinipoika-tyttöjen seurassa. En ole koskaan heidänlaisensa kanssa seurustellut. Ehkä juuri tuo ulkomuoto on sammuttanut kiinnostuksen. Ainakin heidän kohdallaan minusta on usein tuntunut, että he haluavat oikein liputtaa lesbouttaan ja kaapista ulos tulemistaan. Monilla on vuosien myötä pukeutuminen ja julkinen esiintyminen rauhoittunut. Ehkä sinunkin kullalla käy näin?
Tuo oli kuitenkin hyvä pointti vähän ylempänä, että kaikki eivät halua näyttää naiselta. Minä olen femme, mutta en vaadi sitä toisilta. Tosin aika usein ihastunkin femmeihin tai sitten sellaisiin neutreihin. Tyttöystäväsi saattaa kuitenkin kauhistua noita mainitsemiasi aikuisten naisten vaatekauppoja. Minäkin kannustan sinua kehumaan hänen niitä vaatteita, joista sinä pidät. Yritä keksiä se osa hänen tyylistään, josta sinäkin pidät. Lahjat kun ovat kivoja, niin voit yrittää vaikka joskus ostaa hänelle sellaisen vaatteen lahjaksi. Siis tarkoitan, että älä yritä ostaa hänelle jakkupukua, mutta joku neutraalimpi paita tai takki voisi sopia hänelle.- niinkin
että kehujen paikka on silloin, kun toinen on ihan ilman vaatteita.
- tuntuu,
että sä itse olet lähempänä 60 vuotta ja sen takia olet epätoivoinen ? Kolmikymppinen on kuitenkin suht. nuori vielä, mä ainakin olisin tyytyväinen jos mua luultaisiin 10 vuotta nuoremmaksi.
Tee näin: heti maanantaina menette yhdessä Dressmannille ja saat sieltä valita kultsillesi tyylikkään asukokonaisuuden, ja mikä vielä parempi vaihtoehto, hän saa tehdä sen itse. Uskoisin, että tyyli saattaa ehkä pikku hiljaa muuttuakin :/
Mutta, ihan vakavissaan, ei toista ihmistä pysty muuttamaan ! Hiukan voi särmiä yrittää hioa, mutta mutta ... Se on aika kyseenalaista hommaa se. Nimittäin motiivisi, miksi tekisit niin ? Miksi kultsisi ei kelpaa sulle sellaisena kuin on ? - että pystyt
muuttamaan toista ihmistä. äläkä ainakaan liikaa yritä.
- LaikaQ
Sama ajatus tuli minulle kuin tässä joillekin muillekin. Että miten se sinun näkemyksesi siitä, mikä on "oikeanlaista" pukeutumista, olisi niin vallitseva, että toisenkin tulisi se ottaa vastaan nieleksimättä? Lähinnä noin yleisasenteelliselta pohjalta tätä mietin.
Asia kun voisi olla myös toisinpäin. Hän olisi se, joka vääntäisi sinua pois takakireästä jakkupukulookista, suoraan tai selän takana. Et varmaan itse ilahtuisi yhtään enempää siitä, ettet tulisi vastaanotetuksi sellaisena kuin olet.
Ihmettelen myös sitä, miten yleensä olet joskus alkanut kyseisen henkilön kanssa seurustelemaan. Ajatellen, että tämä on KKY - kehityskelpoinen yksilö - kyllä siitä muokkaamalla hyvä tulee? Siihen virheeseen sortuu yksi ja toinen.
Hohhoijaa, nämä vaateasiat ovat kyllä ikuisuuskysymys niin lesbojen kuin heteroidenkin parissa.
Tyyliasioissa toivoisin, että kuuntelisitte vähän enemmän Jaakko Seliniä. Hän kun on sitä mieltä, että tyyli ei ole sidoksissa siihen, mikä milloinkin on muotia ja in. Vaikka sinulla olisi 50-luvun vaatteet, ne voivat olla todella chic, jos olet valinnut juuri oman näköisesi vaatteet, omalle vartalollesi sopivat ja sellaiset, joissa todella viihdyt. Tyylikkyys kun on yhtä paljon asennetta kuin sitä, mitä päälläsi kannat.
Tosielämässä olen todennut, että se halpistuulihousuhenkilö ja kallissa jakkupuvussa tonnin laukku kainalossa kävelevä henkilö voivat olla tasan yhtä tyylittömiä ja tasan yhtä vähän rentoja. Jos asenne ei ole kohdallaan, eivät vaatteet sitä pelasta. - Bongattu on
Yrittävätkö silmäsi kertoa sinulle mikä on todellisuus =) Haluaisit seurustella aikuisen naisen kanssa?, mutta vierelläsi on "poika": "pukeutuu nuorisovaatteisiin, lenkkareita, lökäpöksyjä, huppareita... Minua hävettää liikkua hänen kanssaan kun hän pukeutuu niin lapsellisesti." Ikään kuin äiti ja poika =)
- Turun_Liiza_28v
jos olisi minun kokoani olevia nuorten poikien vaatteita,pukeutuisin minäkin joskus poikamaisesti. MInun kokoiselle naiselle ei vaan löydy poikien osastolta mitään kun olen yli 170cm pitkä ja omistan rinnat. :)
Toinen huono seikka tietty on että jotkut hiphop vaatteet on kalliita ja työttömällä ei oo kauheesti rahaa hassata kledjuihin. :( - Törö..
Kyllä mullakin on nuorisomuotia päälläni silloin tällöin.Mä en vaan tunne oloani kotoisaksi nykypäivän naisten asusteissa. Kun täytyy ihan pinnistää ajatustaan että tajuaa miten ne puetaan päälle. On hehtaari kaula-aukkoja ja ihmeellisiä hapsuja siellä ja täällä..niin ja jotain kimalletta! Ja jos joskus olen jotain "naisellista" vetänyt niskaan, on tuttavat kyllä saaneet hyvät naurut. Ne vaatteet eivät vain ole mun juttu. Tunnen olevani dragqueen tai jotain. Juhliin toki pukeudun...johonkin siedettävään juhla-asuun..mutta en missään nimessä mekkoon...se olisi jotain kauheaa mulle!
- Larude
Voihan se olla, että sun tyttöystäväs ei oikein tunne niitä jakkupukuja sun muita omaan persoonallisuuteensa sopivaks vaatetukseks. Kaikki ei käy kaikille.
Ite oon omalla kohdallani huomannu, et jos pistän päälle jotain "tyylikästä", niin vaikutelma on lähinnä koominen ja epäaito.
Lisäks ongelmana sattuu vielä olemaan mun vartalon muoto, josta johtuen kaikki tiukemman mallin housut roikkuu "tyylikkäästi" per*eestä ja jakut on useimmiten pussilla rintojen kohdalta. Ei kovin chic look...
Voithan tietysti yrittää vihjata tytskälles, että susta ois mukavaa nähdä hänet joskus "asiallisissa" kuteissa, mut loppupeleissä jokainen määrää omasta pukeutumisestaan. - Mukavuus ennen muuta
Minäkin kuljen miesten huppareissa ja farkuissa. Siksi, että ne ovat mukavia ja edullisia vaatteita. Eipä tulisi mieleen laittaa päälle mitään jakkupukua ja kuolisin jos pitäisi kantaa käsilaukkua. Miestenvaatteissa on enemmän valikoimaa , ne ovat halvempia ja paremmin tehtyjä( leikkaus, materiaalit, ompeleet) ja niissä on rennompaa olla ja liikkua.
- ..................
Sanon ei kiitos leideille.
- Pir
Teillä taitaa olla sen verran erilainen maku, että pikkasen hiertää. Makuasiat tuppaavat olemaan niin henkilökohtaisia juttuja, että astuminen sallitun rajan yli koetaan itsenäisyyttä ja vapaata henkeä loukkavaksi. Toisaalta yhtä suuri totuus on, että kumppanit yrittävät paitsi sopeutua toisiinsa, myös sopeuttaa toista. Hyviä tuloksiakin voi kehkeytyä, mutta vain ujutustekniikalla, ei selkokielisin kehoituksin tai moittein.
Liiallinen ohjaus aiheuttaa useimmiten muulireaktion, kukaan itseään kunnioittava ei taatusti ota askeltakaan ohjastettuun suuntaan, ei ilman itkua ja hammastenkiristystä (sekä "tää vielä kostetaan"-henkeä). Etkä varmasti haluaisi tyttöystäväsi olevan sinua simuloiva kuuliainen nössö?
Niinpä suosittelisin, että anna tyttöystävän pitää makunsa ja olla mukavasti vaatteissa, joissa viihtyy. Opasta vaivihkaa, kehu niitä asuja, mitä siedät, mistä pidät, mitkä ilahduttavat sinua. Ennen pitkää hän saattaa ilahdutta sinua toisenkin kerran, ihan tietoisesti ja vain sinua, ei tilaisuuden muita vieraita. Ja sitten huomaamatta alkaa iloisia valintoja tapahtua tiedostamattakin, jossain mitassa. Sen pitäisi riittää, suot kai mielelläsi hänelle myös mukavan olon.
Tämä kuulostaa katalalta, mutta se toimii, kehu puree aina ajan kanssa (ellei ole alleviivaavaa, sen tajuaa kuka vaan laskelmoinniksi). Korostan, liikaa ei pidä odottaa. Siitä, mistä pitää, siitä pitää. Aito kehäpäätelmä, mutta tosi.
Tuosta ikäkysymyksestä vielä. Jos yhtään lohduttaa, niin minäkin pukeuduin muinoin (siitä on jo aikaa) kolmikymppisenä farkkuihin/sammareihin, t-paitaan yms. töissäkin. Niin kollegatkin, me erotuimme vanhoillisen konsernin muusta pukukansasta radikaalisti. Aluksi. Sitten pukeutuminen vapautui muissa, kuin asiakaspintaa ja edustusta lähellä olevissa tehtävissä.
Lopulta sitä vaan ei enää kehtaa näyttää teiniltä, varsinkin, kun ura alka kiinnostaa. Työnantaja yleensä edellyttää vissiä pukeutumiskoodia, tavallisesti me tavikset sopeudumme siihen. Työasut ja juhkapuvut voi vapaa-ajalla heittää harteilta ja olla oma itsensä, SITÄ ei ainakaan saisi häiritä. Paitsi, jos ... ei, nyt kyllä lopetan.- LaikaQ
Minulla ajatus tietoisesta manipuloinnista, lempeästäkin, nostaa lähinnä karvat pystyyn.
Ja edelleenkin kysymyksen, että miksi ihmeessä sen toisen pitäisi yleensä muuttua tämän toisen mielen mukaiseksi? Eikö jakkupukunainen voisi yhtä hyvin manipuloida omia ajatuksiaan hupparin suuntaan? Ainakin perusteet olisivat siihen yhtä pätevät. Kyllä minusta suhde -etenkin silloin kun puhutaan puhtaasti makuasioista- on enemmän sitä, että todellakin opetellaan hyväksymään toinen sellaisena kuin tämä on.
Muru rakastaa yli kaiken mustia vaatteita, jotka taas minusta ovat äärimmäisen synkeitä ja masentavia. Ei minulla silti ole tarvetta häntä ryhtyä manipuloimaan vaivihkaa oranssiin ja punaiseen päin. Tärkeämpi on se suloinen nainen vaatteiden sisällä. - fairya
LaikaQ kirjoitti:
Minulla ajatus tietoisesta manipuloinnista, lempeästäkin, nostaa lähinnä karvat pystyyn.
Ja edelleenkin kysymyksen, että miksi ihmeessä sen toisen pitäisi yleensä muuttua tämän toisen mielen mukaiseksi? Eikö jakkupukunainen voisi yhtä hyvin manipuloida omia ajatuksiaan hupparin suuntaan? Ainakin perusteet olisivat siihen yhtä pätevät. Kyllä minusta suhde -etenkin silloin kun puhutaan puhtaasti makuasioista- on enemmän sitä, että todellakin opetellaan hyväksymään toinen sellaisena kuin tämä on.
Muru rakastaa yli kaiken mustia vaatteita, jotka taas minusta ovat äärimmäisen synkeitä ja masentavia. Ei minulla silti ole tarvetta häntä ryhtyä manipuloimaan vaivihkaa oranssiin ja punaiseen päin. Tärkeämpi on se suloinen nainen vaatteiden sisällä...kyllä näin on, manipulointi ei kuulu ihmissuhteeseen, ja makuasioista ei voi kiistellä.
työpukeutuminen asia erikseen, siinä on sitten työnantajallakin merkitystä. - kirjoittaa
fairya kirjoitti:
..kyllä näin on, manipulointi ei kuulu ihmissuhteeseen, ja makuasioista ei voi kiistellä.
työpukeutuminen asia erikseen, siinä on sitten työnantajallakin merkitystä.Onneksi valtio kustantaa minulle juuri ne työasut joita herra "valtio" haluaa minun päälleni pukevan. Ei tarvitse minkään sortin manipulointia.. tosin kesäkuuma on aika ahdistava niissä väreissä.
Mutta jos minun naiseni alkaisi vaivaamaan päätänsä sillä mitä minä vapaa-aikanani puen päälleni, niin EI ONNISTU. Koska aion pitää juuri niitä vaatteita joissa tuntuu mukavalta olla. Ja koska työvaatteet minulle tulee työn puolesta niiin vapaa-aikanani pukeudun niinkuin haluan.
Kiitos ja anteeksi. - kanssasi...
LaikaQ kirjoitti:
Minulla ajatus tietoisesta manipuloinnista, lempeästäkin, nostaa lähinnä karvat pystyyn.
Ja edelleenkin kysymyksen, että miksi ihmeessä sen toisen pitäisi yleensä muuttua tämän toisen mielen mukaiseksi? Eikö jakkupukunainen voisi yhtä hyvin manipuloida omia ajatuksiaan hupparin suuntaan? Ainakin perusteet olisivat siihen yhtä pätevät. Kyllä minusta suhde -etenkin silloin kun puhutaan puhtaasti makuasioista- on enemmän sitä, että todellakin opetellaan hyväksymään toinen sellaisena kuin tämä on.
Muru rakastaa yli kaiken mustia vaatteita, jotka taas minusta ovat äärimmäisen synkeitä ja masentavia. Ei minulla silti ole tarvetta häntä ryhtyä manipuloimaan vaivihkaa oranssiin ja punaiseen päin. Tärkeämpi on se suloinen nainen vaatteiden sisällä.Meinasin jo kommentoida aiemmin samaan asiaan, mutta en sitten jaksanut.
Minä en ole koskaan ymmärtänyt tuota parisuhteessa toisen ihmisen manipulointia. Jos toista ihmistä ei kykene hyväksymään sellaisena kuin hän on, pitäisi katsoa itseänsä peilistä, eikä alkaa keksimään mahdollisemman hyviä manipulointikeinoja. Itseään voi aina muuttaa, toista ihmistä ei.
Kyllä se niin vain on, että omien korvien välissä on jotain häikkää, jos toista ei kykene hyväksymään omana persoonana. Eri asia on sitten vakavat ongelmat, jotka horjuttavat parisuhdetta. Tällaisten ongelmien kanssakin on kyllä niin, ettei toista voi muuttaa eikä manipuloida haluamakseen. Silloinkin kannattaa tutkiskella itseään ja miettiä miksi sellaisessa parisuhteessa on ja voisiko omaa käytöstään mahdollisesti muuttaa ja auttaisiko se tilanteeseen mitenkään. Ei toinen ihminen voi toista muuttaa. Jokainen muuttuu ja muuttaa itseään, jos niin haluaa.
Jos toista ei kykene hyväksymään sellaisena kuin hän on, voi suhteen aina lopettaa. Kannattaa kyllä aika hartaasti miettiä, että löytyykö sitten ikinä toista ihmistä, joka olisi täysin samanlainen kuin itse on.
Toisaalta olisi ehkä hyvä miettiä, että onko se pukeutuminen nyt oikeasti se asia mikä häiritsee vai olisiko taustalla jotain muuta. Oikeiden ongelmien esiin kaivaminen on monesti vaikeaa ja sitä helposti tarttuu johonkin vähäpätöisempään asiaan ja väittää sitä siksi maata kaatavaksi ongelmaksi.
P.S Kuka ihme täällä määrittelee sen mikä on hyvää ja oikeaa pukeutumista? Miksi ap:llä olisi jotenkin ylimaallinen oikeus päättää, että hänen kumppaninsa pukeutuminen on väärää ja hänellä on oikeus manipuloida toista? - sanoo,
kirjoittaa kirjoitti:
Onneksi valtio kustantaa minulle juuri ne työasut joita herra "valtio" haluaa minun päälleni pukevan. Ei tarvitse minkään sortin manipulointia.. tosin kesäkuuma on aika ahdistava niissä väreissä.
Mutta jos minun naiseni alkaisi vaivaamaan päätänsä sillä mitä minä vapaa-aikanani puen päälleni, niin EI ONNISTU. Koska aion pitää juuri niitä vaatteita joissa tuntuu mukavalta olla. Ja koska työvaatteet minulle tulee työn puolesta niiin vapaa-aikanani pukeudun niinkuin haluan.
Kiitos ja anteeksi.Täällä toinen valtion leivissä oleva,Tervehdys!
Saisipa kesä aikaan vaaleammat värit päällensä:)
Minunpa nainen vaatefriikkinä kommentoi joskus minut vaatekauppaan,tosin kaupasta lähden just sellaiset vaatteet kassissa kun haluan.Mutta kritiikkiä tulee harmikseni.
Pukeudun kyllä naisellisesti,lannefarkut yms.
Mutta olen mieltynyt kovasti myös huppareihin,bootseihin ja ns.rokkikuteisiin,joista hän ei pidä.
Joka tapauksessa naisellani on tapana arvostella vaate hankintojani "mikset sä tosta tykkää","Oisit ostanut tuon" jne.
Sopii hänen luonteeseensa,hän on pikkasen liian hallitseva...
Täytyy myöntää että pari viikkoa sitten ostin kiusatakseni farkut,omasta mielestäni huiman makeet,hänen mielestään aivan kamalat.
No ei hän vielä ole minua jättänyt vaatteideni takia,enkä minä häntä arvostelun vuoksi,VIELÄ.
Katselin eilen sitä subin ohjelmaa,jossa mies ja ystävä halusivat naisen muuttavan tyyliänsä.Todella noloa tälle naiselle ja alistavaa.Lopputulos oli kyllä ihan hyvä,mutta veikkaan että tänä päivänä tämä nainen on palannut entiseen tyyliinsä,koska kertoi tuntevansa olonsa hyväksi vaatteissaan.
Jos Suomessa aletaan tekemään samanlaista ohjelmaa,naiseni takuulla ilmottaisi minut.
Jokaisen täytyy antaa pukeutua niinkuin haluaa,vaikka siihen kahisevaan tuulipukuun jos siinä viihtyy.
Jos ei kelpaa,voi suunnata katseensa muualle. - Pir
LaikaQ kirjoitti:
Minulla ajatus tietoisesta manipuloinnista, lempeästäkin, nostaa lähinnä karvat pystyyn.
Ja edelleenkin kysymyksen, että miksi ihmeessä sen toisen pitäisi yleensä muuttua tämän toisen mielen mukaiseksi? Eikö jakkupukunainen voisi yhtä hyvin manipuloida omia ajatuksiaan hupparin suuntaan? Ainakin perusteet olisivat siihen yhtä pätevät. Kyllä minusta suhde -etenkin silloin kun puhutaan puhtaasti makuasioista- on enemmän sitä, että todellakin opetellaan hyväksymään toinen sellaisena kuin tämä on.
Muru rakastaa yli kaiken mustia vaatteita, jotka taas minusta ovat äärimmäisen synkeitä ja masentavia. Ei minulla silti ole tarvetta häntä ryhtyä manipuloimaan vaivihkaa oranssiin ja punaiseen päin. Tärkeämpi on se suloinen nainen vaatteiden sisällä.Vastasin aloittajalle, makuasiat kun tuntuivat hiertävän tavallista enemmän. Jos jokin on vaikeaa, miksi tilannetta ei voisi yrittää muuttaa molempia miellyttävällä tavalla? Kauniisti, ei vaatimalla?
Kun kaksi erilaista ihmistä rakastaa toisiaan, niin varmasti on paljon yhteistä ja sopuisaa, mutta joissain suhteissa sukset menevät ristiin enemmän, joissain vähemmän. Kuka silloin rehellisesti voi väittää, ettei asioista keskustella? Mitä se muuta on, kuin oman kannan tekemistä ymmärrettäväksi ja toiselle perustelluksi. Tuppisuuko pitäisi olla ja tumput suorana?
Kumpikin aivan varmasti haluaa miellyttää toista - jos nimittäin rakastaa - eli tehdä toisen mieli hyväksi joskus antamalla periksi, joskus saamalla saman vastapalveluksen. Vaikkei itse olisi niin kovin innostunut. Kehuminen, toisten kannustaminen on suloista. Tätä on rakkaus, sitä on myös ystävyys. Te nimitätte sitä manipuloinniksi, minä pidän sitä lähestymisenä, pieninä välittämisen ilmaisuina, keskinäisen ymmärryksen kasvuna. Pukeutumisjutut ovat särmien hioutumisista vähäisimpiä.
Ok, pitäkää sitkeästi pintanne, jos ette halua antaa tuumaakaan periksi, teitähän manipuloidaan. Älkää vahingossakaan puhuko kiikastavista asioista, olkaa hiljaa ja kärsikää, ja sitten erotkaa, kuten neuvot näyttävät kuuluvan. Ei kenenkään tarvitse murujansa muuttaa.
Kiintoisaa, että työnantajan tähden voi asustustaan justeerata , muttei rätin vertaa rakkaansa vuoksi. Luitte muuten tekstiäni, kuin piru raamattua, en tunnistanut sanomaani, mutta mitäpä tuosta. - fairya
Pir kirjoitti:
Vastasin aloittajalle, makuasiat kun tuntuivat hiertävän tavallista enemmän. Jos jokin on vaikeaa, miksi tilannetta ei voisi yrittää muuttaa molempia miellyttävällä tavalla? Kauniisti, ei vaatimalla?
Kun kaksi erilaista ihmistä rakastaa toisiaan, niin varmasti on paljon yhteistä ja sopuisaa, mutta joissain suhteissa sukset menevät ristiin enemmän, joissain vähemmän. Kuka silloin rehellisesti voi väittää, ettei asioista keskustella? Mitä se muuta on, kuin oman kannan tekemistä ymmärrettäväksi ja toiselle perustelluksi. Tuppisuuko pitäisi olla ja tumput suorana?
Kumpikin aivan varmasti haluaa miellyttää toista - jos nimittäin rakastaa - eli tehdä toisen mieli hyväksi joskus antamalla periksi, joskus saamalla saman vastapalveluksen. Vaikkei itse olisi niin kovin innostunut. Kehuminen, toisten kannustaminen on suloista. Tätä on rakkaus, sitä on myös ystävyys. Te nimitätte sitä manipuloinniksi, minä pidän sitä lähestymisenä, pieninä välittämisen ilmaisuina, keskinäisen ymmärryksen kasvuna. Pukeutumisjutut ovat särmien hioutumisista vähäisimpiä.
Ok, pitäkää sitkeästi pintanne, jos ette halua antaa tuumaakaan periksi, teitähän manipuloidaan. Älkää vahingossakaan puhuko kiikastavista asioista, olkaa hiljaa ja kärsikää, ja sitten erotkaa, kuten neuvot näyttävät kuuluvan. Ei kenenkään tarvitse murujansa muuttaa.
Kiintoisaa, että työnantajan tähden voi asustustaan justeerata , muttei rätin vertaa rakkaansa vuoksi. Luitte muuten tekstiäni, kuin piru raamattua, en tunnistanut sanomaani, mutta mitäpä tuosta.parisuhteessa oleminen on sentään vapaaehtoista, mutta työpaikan suhteen on eri asia.
jos ei ole rikasta kumppania ja töissä on käytävä, pukeutuminen sillä koodilla, mitä edellytetään. ei näitä voi rinnastaa.
sinä tykkäät sanakikkailusta ja omista mielipiteistäsi, sen huomaa.
mutta aloittajan ongelmaan on tullut hyviä kommentteja. paras niistä oli mielestäni se -jotenkin siihen tapaan;
tuossa on vaan jäävuoren huippu, ja taustalla on muutakin, joka hiertää. - mielipiteitä kullakin
Pir kirjoitti:
Vastasin aloittajalle, makuasiat kun tuntuivat hiertävän tavallista enemmän. Jos jokin on vaikeaa, miksi tilannetta ei voisi yrittää muuttaa molempia miellyttävällä tavalla? Kauniisti, ei vaatimalla?
Kun kaksi erilaista ihmistä rakastaa toisiaan, niin varmasti on paljon yhteistä ja sopuisaa, mutta joissain suhteissa sukset menevät ristiin enemmän, joissain vähemmän. Kuka silloin rehellisesti voi väittää, ettei asioista keskustella? Mitä se muuta on, kuin oman kannan tekemistä ymmärrettäväksi ja toiselle perustelluksi. Tuppisuuko pitäisi olla ja tumput suorana?
Kumpikin aivan varmasti haluaa miellyttää toista - jos nimittäin rakastaa - eli tehdä toisen mieli hyväksi joskus antamalla periksi, joskus saamalla saman vastapalveluksen. Vaikkei itse olisi niin kovin innostunut. Kehuminen, toisten kannustaminen on suloista. Tätä on rakkaus, sitä on myös ystävyys. Te nimitätte sitä manipuloinniksi, minä pidän sitä lähestymisenä, pieninä välittämisen ilmaisuina, keskinäisen ymmärryksen kasvuna. Pukeutumisjutut ovat särmien hioutumisista vähäisimpiä.
Ok, pitäkää sitkeästi pintanne, jos ette halua antaa tuumaakaan periksi, teitähän manipuloidaan. Älkää vahingossakaan puhuko kiikastavista asioista, olkaa hiljaa ja kärsikää, ja sitten erotkaa, kuten neuvot näyttävät kuuluvan. Ei kenenkään tarvitse murujansa muuttaa.
Kiintoisaa, että työnantajan tähden voi asustustaan justeerata , muttei rätin vertaa rakkaansa vuoksi. Luitte muuten tekstiäni, kuin piru raamattua, en tunnistanut sanomaani, mutta mitäpä tuosta.Oikeasti, lue tekstisi uudelleen. Sinä puhuit manipuloinnista. Puhuminen ja manipulointi ovat minulle ainakin kaksi eri asiaa. Asioista voi ja pitääkin puhua, mutta toisen muuttaminen kikkailemalla ja manipuloinnilla on jo kaksi ihan eri asiaa - ainakin minulle.
Minulla on kyllä nykyisin niin paljon rakkautta itseäni kohtaan, että en elä miellyttääkseni toisia ihmisiä. Toki pyrin toimimaan niin, että toisillakin olisi hyvä olla ja rinnakkaiselo sujuisi, mutta en minä kyllä pukeudu sen mukaan miten toinen haluaa minun pukeutuvan. En varmasti laita jakkupukua päälleni vain sen takia, että toinen ihminen voisi minua katsoa tuntematta halveksuntaa. Voi hyvä ihme sentään.
Työnantaja määrittelee sen miten sinun pitää pukeutua ja yleensä tämä pukeutumiskoodi liittyy työpaikan imagoon. Oletko sinä kumppanisi työnantaja, kun näet oikeuden määritellä toisen pukeutumisen? Jos et, niin miksi ihmeessä vertailet näitä asioita. Työ ja vapaa-aika ovat kaksi eri asiaa ja kaksi eri maailmaa.
By the way, sinä näytät itse lukevan toisten kommentteja kuin piru raamattua. Ainakin niin ylitseampuvasti kommentoit takaisin. - Chirsicca
Pir kirjoitti:
Vastasin aloittajalle, makuasiat kun tuntuivat hiertävän tavallista enemmän. Jos jokin on vaikeaa, miksi tilannetta ei voisi yrittää muuttaa molempia miellyttävällä tavalla? Kauniisti, ei vaatimalla?
Kun kaksi erilaista ihmistä rakastaa toisiaan, niin varmasti on paljon yhteistä ja sopuisaa, mutta joissain suhteissa sukset menevät ristiin enemmän, joissain vähemmän. Kuka silloin rehellisesti voi väittää, ettei asioista keskustella? Mitä se muuta on, kuin oman kannan tekemistä ymmärrettäväksi ja toiselle perustelluksi. Tuppisuuko pitäisi olla ja tumput suorana?
Kumpikin aivan varmasti haluaa miellyttää toista - jos nimittäin rakastaa - eli tehdä toisen mieli hyväksi joskus antamalla periksi, joskus saamalla saman vastapalveluksen. Vaikkei itse olisi niin kovin innostunut. Kehuminen, toisten kannustaminen on suloista. Tätä on rakkaus, sitä on myös ystävyys. Te nimitätte sitä manipuloinniksi, minä pidän sitä lähestymisenä, pieninä välittämisen ilmaisuina, keskinäisen ymmärryksen kasvuna. Pukeutumisjutut ovat särmien hioutumisista vähäisimpiä.
Ok, pitäkää sitkeästi pintanne, jos ette halua antaa tuumaakaan periksi, teitähän manipuloidaan. Älkää vahingossakaan puhuko kiikastavista asioista, olkaa hiljaa ja kärsikää, ja sitten erotkaa, kuten neuvot näyttävät kuuluvan. Ei kenenkään tarvitse murujansa muuttaa.
Kiintoisaa, että työnantajan tähden voi asustustaan justeerata , muttei rätin vertaa rakkaansa vuoksi. Luitte muuten tekstiäni, kuin piru raamattua, en tunnistanut sanomaani, mutta mitäpä tuosta.kummallinen. Minulla on kai jonkinlainen oma tyyli ja olen aika tiukkakin niiden asioiden suhteen, mitä en missään nimessä halua laittaa päälleni. Minulle on kuitenkin ihan luontevaa esim johonkin taapaamiseen lähtiessäni hiukan miettiä KETÄ tapaamaan olen menossa ja kenen kanssa. Jos lähden ystävättären kanssa esim. taidenäyttelyyn, valitsen sen kummempia mietimättä kaapista jotain sellaista, minkä tiedän olevan hänenkin mieleensä tai ainakin sellaista, mistä tiedän, että se ei ainakaan ärsytä häntä. Tai jos olen lähdossä jonkun (vielä) vanhemman tuttavan kanssa ostoksille. Tai lapseni kanssa kaupungille. Vaatteiden valinta tapahtuu luonevasti, sen kummempia ajattelematta ja kuitenkin liikun "itse asettamissani rajoissa".
Olen Pirn kanssa samaa mieltä siitä, että jos pienillä arkisilla valinnoilla voi tuottaa toiselle hyvää mieltä, miksi sitä ei tekisi. Ja silloin, jos tällaisella valinnalla tietää ärsyttävänsä toista, sen voi jättää tekemättä. Enkä koe tulevani manipuloiduksi.
Ymmärrän alkuperäistä kirjoittajaa, ainakin jollain lailla. Ihmettelen kyllä sitä, miten hän on tullut solmineeksi suhteen niin erilaiseen ihmiseen. En sanoisi, että ulkonäkö on minulle kovin tärkeä, mutta tiedän ihastuvani aina (ja vain) jotenkin saman tyyppisiin ihmisiin ja samankaltaisuus ilmenee myös ulkonäössä (pukeutumisessakin, näköjään). Kai tuossa alkuperäisen kirjoittajan mainitsemassa ongelmassa tarvittaisiin jonkinlaista myönnytystä kummaltakin osapuolelta ja niiden tekemiseksi tarvitaan sitä keskustelua. - Pir
mielipiteitä kullakin kirjoitti:
Oikeasti, lue tekstisi uudelleen. Sinä puhuit manipuloinnista. Puhuminen ja manipulointi ovat minulle ainakin kaksi eri asiaa. Asioista voi ja pitääkin puhua, mutta toisen muuttaminen kikkailemalla ja manipuloinnilla on jo kaksi ihan eri asiaa - ainakin minulle.
Minulla on kyllä nykyisin niin paljon rakkautta itseäni kohtaan, että en elä miellyttääkseni toisia ihmisiä. Toki pyrin toimimaan niin, että toisillakin olisi hyvä olla ja rinnakkaiselo sujuisi, mutta en minä kyllä pukeudu sen mukaan miten toinen haluaa minun pukeutuvan. En varmasti laita jakkupukua päälleni vain sen takia, että toinen ihminen voisi minua katsoa tuntematta halveksuntaa. Voi hyvä ihme sentään.
Työnantaja määrittelee sen miten sinun pitää pukeutua ja yleensä tämä pukeutumiskoodi liittyy työpaikan imagoon. Oletko sinä kumppanisi työnantaja, kun näet oikeuden määritellä toisen pukeutumisen? Jos et, niin miksi ihmeessä vertailet näitä asioita. Työ ja vapaa-aika ovat kaksi eri asiaa ja kaksi eri maailmaa.
By the way, sinä näytät itse lukevan toisten kommentteja kuin piru raamattua. Ainakin niin ylitseampuvasti kommentoit takaisin.Tehkää toki juuri niinkuin haluatte. Lähtekää lätkimään, kun kumppani ja hänen ominaisuutensa eivät miellytä ja koette itsekunnioitustanne loukatun. Se on varmaan silloin paras ratkaisu kummankin kannalta minunkin mielestäni.
Mutta vastasin aloittajalle, joka selvästi ilmaisi rakastavansa kumppaniaan ja haluavansa jatkaa yhteiseloa. Useimmat tarjosivat peräänantamattomuutta ja eroamista, tai sitä, että aloittaja on vähintään outo. Yritin monipuolistaa aika yksipuolista neuvovalikoimaa.
Olen palstalta lukenut, miten kehoitetaan lähtemään lätkimään, jos koira/kissa/marsu häiritsee, vaatteet eivät kelpaa tai muuten jyystää. Niille, joille nuo syyt riittävät, ero onkin paras ratkaisu. Muiden kannattaa yrittää yhdessä, sovittelemalla, lähestymällä toista siinä, missä katsoo olevan liikkumavaraa. Ensi huuman jälkeen yhdessäolo on yhteinen tahdonasia, se vaatii kompromissihalua, mutta antaa myös paljon.
Jos joku pariskunta väittää, ettei kumpikaan yritä muuttaa toisiaan, vaikuttaa toisiinsa omien arvostusten mukaan, niin väite ilmaisee enemmän tekopyhää kilvenkiillotusta tai omahyväistä sokeutta, kuin uskottavutta. Jokainen pyrkii vaikuttamaan, jos ei vaatteisiin niin aatteisiin tai johonkin muuhun.
Sopu on vaikea juttu, kuka sietää mitäkin, ja viitsii mitäkin. Aina voi toki pystypäin osoittaa ovenpaikkaa, ja sitten tosissaan ihmetellä palstoilla, miten saisi liiton kestämään eliniän, tai jakaa asiantuntemustaan, miten sumpuloida kasvavien ex-jonojen suhdeverkostoa.
Lukemisen ymmärtämisestä sen verran, että ohitat kokonaan esim. nämä toteamukset:
"Makuasiat tuppaavat olemaan niin henkilökohtaisia juttuja, että astuminen sallitun rajan yli koetaan itsenäisyyttä ja vapaata henkeä loukkavaksi". "Etkä varmasti haluaisi tyttöystäväsi olevan sinua simuloiva kuuliainen nössö?" "Niinpä suosittelisin, että anna tyttöystävän pitää makunsa ja olla mukavasti vaatteissa, joissa viihtyy".
Sen sijaan poimit kokonaisuudesta manipulointina neuvot: kannusta, älä jankkaa, kehu sitä, mistä pidät, vältä sanelua. Raamatusta saa poimittua mitä tahansa puoltavia ja vastustavia lauseita samalla tekniikalla.
Mutta jatketaan oikeassa olemista itse kukin tavallamme. Voin olla väärässäkin, kompromissien tarpeen olen tähän mennessä kuvitellut oppineeni, kuin myöskin sen, mikä tie niihin parhaiten johtaisi. Komentelua vastaan reagoin itse karvat pystyssä, miellyttävästi esitettyä pyyntöä harkitsen ja saatan noudattaa, jos ei ole paljon pyydetty. En ole huomannut itsenäisyyteni vähentyneen piirun vertaa. - Pir
fairya kirjoitti:
parisuhteessa oleminen on sentään vapaaehtoista, mutta työpaikan suhteen on eri asia.
jos ei ole rikasta kumppania ja töissä on käytävä, pukeutuminen sillä koodilla, mitä edellytetään. ei näitä voi rinnastaa.
sinä tykkäät sanakikkailusta ja omista mielipiteistäsi, sen huomaa.
mutta aloittajan ongelmaan on tullut hyviä kommentteja. paras niistä oli mielestäni se -jotenkin siihen tapaan;
tuossa on vaan jäävuoren huippu, ja taustalla on muutakin, joka hiertää."sinä tykkäät sanakikkailusta ja omista mielipiteistäsi, sen huomaa."
Etkö sinä sitten pidä omista mielipiteistäsi? - tinni-tunni
Pir kirjoitti:
Vastasin aloittajalle, makuasiat kun tuntuivat hiertävän tavallista enemmän. Jos jokin on vaikeaa, miksi tilannetta ei voisi yrittää muuttaa molempia miellyttävällä tavalla? Kauniisti, ei vaatimalla?
Kun kaksi erilaista ihmistä rakastaa toisiaan, niin varmasti on paljon yhteistä ja sopuisaa, mutta joissain suhteissa sukset menevät ristiin enemmän, joissain vähemmän. Kuka silloin rehellisesti voi väittää, ettei asioista keskustella? Mitä se muuta on, kuin oman kannan tekemistä ymmärrettäväksi ja toiselle perustelluksi. Tuppisuuko pitäisi olla ja tumput suorana?
Kumpikin aivan varmasti haluaa miellyttää toista - jos nimittäin rakastaa - eli tehdä toisen mieli hyväksi joskus antamalla periksi, joskus saamalla saman vastapalveluksen. Vaikkei itse olisi niin kovin innostunut. Kehuminen, toisten kannustaminen on suloista. Tätä on rakkaus, sitä on myös ystävyys. Te nimitätte sitä manipuloinniksi, minä pidän sitä lähestymisenä, pieninä välittämisen ilmaisuina, keskinäisen ymmärryksen kasvuna. Pukeutumisjutut ovat särmien hioutumisista vähäisimpiä.
Ok, pitäkää sitkeästi pintanne, jos ette halua antaa tuumaakaan periksi, teitähän manipuloidaan. Älkää vahingossakaan puhuko kiikastavista asioista, olkaa hiljaa ja kärsikää, ja sitten erotkaa, kuten neuvot näyttävät kuuluvan. Ei kenenkään tarvitse murujansa muuttaa.
Kiintoisaa, että työnantajan tähden voi asustustaan justeerata , muttei rätin vertaa rakkaansa vuoksi. Luitte muuten tekstiäni, kuin piru raamattua, en tunnistanut sanomaani, mutta mitäpä tuosta.Pir puhuu asiaa, kyllä noin voi aivan hyvin koittaa vaikuttaa asioihin - vaimokin tekee niin minulle... ;-)
T-T
- pukeutumisesta
Jos ees eka treffeille ei panosta pukeutumiseen ts. näe vaivaa toista osapuolta kohtaan, niin turha odottaa enempiä myöhemmimkään;)
- sen
toisen pukeutumistyylin ennenkuin suhde vakavaksi muuttuu.Jos se on vaatteista kiinni,niin heijaa koko suhteen.Turha sitä alkaa mussuttaa toisen tyylistä siinä vaiheessa kun kimpsut ja kampsut on saman katon alla.
Mä rakastan kultaani just sellaisena kun se on,ja tiesin mikä "paketti se on ja mitä sen sisällä on".Enkä halua "paketoida"sitä uudelleen,vaikken öhöm...(sori kulta)aina ymmärrä hänen vaatevalintoja.
Jos mä joskus alan tuntemaan häpeän tunteita tai jotain sellaista hänen seurassaan,niin täytyy kyllä olla meidän välillä jotain muuta pielessä. - vertaus
sen kirjoitti:
toisen pukeutumistyylin ennenkuin suhde vakavaksi muuttuu.Jos se on vaatteista kiinni,niin heijaa koko suhteen.Turha sitä alkaa mussuttaa toisen tyylistä siinä vaiheessa kun kimpsut ja kampsut on saman katon alla.
Mä rakastan kultaani just sellaisena kun se on,ja tiesin mikä "paketti se on ja mitä sen sisällä on".Enkä halua "paketoida"sitä uudelleen,vaikken öhöm...(sori kulta)aina ymmärrä hänen vaatevalintoja.
Jos mä joskus alan tuntemaan häpeän tunteita tai jotain sellaista hänen seurassaan,niin täytyy kyllä olla meidän välillä jotain muuta pielessä.tuo äskeinen. Ei vaatteilla sinänsä ole merkitystä, mieluummin ilman;)
- päx
...anna se mulle :)! t. sinkku
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävä sinua
Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k374936- 823506
- 302953
- 612935
- 82757
Kesäseuraa
Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t552280- 391778
Tuksu on edelleen sinkku - nuori Joonas jätti!
Hihhahihhahhaahheee Joonas keksi hyvän syy. : Tuksu on liian Disney-prinsessa hänelle. (Mikähän prinsessa lie kyseessä….91700- 181691
- 161584