Kerron tässä oman kokemukseni TALOUDELLISESTA
autonpidosta. Lamavuonna -94, kun omaisuuteni
meni takausvastuisiin, hankin autokseni halvalla
vm-87 Suzuki Swift 1,3:n. Epäilin aluksi, kun sen
silloin 10 tonnilla sain, että kestääköhän moinen
koirankoppi mitään. Sillä oli silloi ajettu 180
tkm, ja se oli ollut Helsingin alueen
kuluttavassa ajossa. Noh, vuodet vierivät ja
kilsoja tuli lisää, nyt autossa on lasissa 270
tkm. Auton "vikalista" on tähän saakka ollut
ällistyttävän lyhyt: jarrupalat, etulevyt,
pakoputkisto, tuulilasi sekä muutama
ajovalopolttimo, plus normaalit huollot
suodattimineen, öljyineen ja tulppineen. Kulutus
tällä kovajousisella koirankopillani on ollut
siinä 5,5-7 litraa ajo-olosuhteista riippuen.
Vakuutusmaksut ovat alhaiset, enkä enää pariin
vuoteen ole pitänyt sinä edes osakaskoa.
Rengaskulut ovat myös minimaaliset, kevyt auto ja
12-tuumainen kapeahko rengas eivät ole vieneet
konkurssiin. Autossa jo ostaessani kiinni olleet
stereot soivat yhä. Auto on edelleen ruosteeton
(ihme japanilaiseksi!)johtuen sukulaisellani
teettämästäni ruosteenestokäsittelystä (maksoi
muistaakseni n.200mk...), ja maalipinta kiiltää
kun sen vahaa muutaman kerran vuodessa.
Onhan tämä Suzuki todellinen miniauto, jossa on
edessä hyvät tilat, mutta taakse ei halua ahtaa
kuin anopin. Jousitusmukavuutta ei ole eli
tekaritkin tippuu suusta, mutta eipä ole
vaihdettu jousia eikä edes iskareitakaan.
Ajettavuus on ylättävän hyvä tuon ajan
pikkuautoksi, se päihittää kokemukseni mukaan
ajettavuudessa saman ajan Corollat sun mut
japskit. Lämpöä riittää kovallakin pakkasella,
tosin ilmeisesti kaasuttimen säädöt alkavat olla
vähän pielessä koska tyhjäkäynti startin jälkeen
on pakkasilla vähän röpöttävää. Katsastuksesta
auto on mennyt aina kerralla läpi. Potkua on
kiihtyvyytenä kotitarpeiksi, joku nollasta sataan
on samaa luokkaa kuin useimmilla 1,6-litraisilla
eli riittävä.
Nyt alkaa talous olla kunnossa, ja olis varaa
vaihtaa auto isompaan ja imagoltaan parempaan.
Olen kuitenkin alkanut miettimään asiaa lompakon
kannalta, ja tulut siihe tulokseen että ajetaan
tämä niin loppuu kun se vaan kestää. Uskon, että
paljon halvemaksi ei enää autoilu maassamme voi
tulla. Pääomakuluja ei ole, arvonalennus ei enää
suuria ole, ja käyttökulut ovat olleet
minimaaliset. En ole km-kustannusta laskenut,
mutta alhainen se on. En kertonut stooriani
autoilun parissa siksi, että kehuisin Suzukia
merkiinä tai yleensä japsiautoa, kyllä ajelisin
toki mielelläni esim. Volkkarilla, Volvolla,
Mersulla tai bemarilla, ei siinä mitään. Kerroin
tämän vain siksi, että jos rahasta on tiukkaa tai
haluaa käyttää rahansa muihin juttuihin
elämänlaadusta tinkimättä, voi autoilla
taloudellisestikin. Ja kohdallani Sussun tilat
riittävät, koska ei ole suurperhettä. Toki auto
on valittava tarpeen mukaan, mutta vähälläkin voi
pärjätä -ja päästä paikasta a paikkaan b
edullisesti esimerkiksi kastumatta vesisateella!
Tuttuni vaihtoi vanhan autonsa uuteen, ja
väliraha oli sata tonnia. Kehui saaneensa kaupan
päälle 200 litraa bensaa, ja maksuaika
rahoituserille on 4 vuotta. Kehoitti minuakin
vaihtamaan samanlaiseen. Kerroin "harkitsevani"
asiaa, mielessäni ajattelin hänen autoilukulujaan
kilometriä kohden vuotuisen ajomäärän ollessa
vain noin 10 tkm....
autonpidosta. Lamavuonna -94, kun omaisuuteni
meni takausvastuisiin, hankin autokseni halvalla
vm-87 Suzuki Swift 1,3:n. Epäilin aluksi, kun sen
silloin 10 tonnilla sain, että kestääköhän moinen
koirankoppi mitään. Sillä oli silloi ajettu 180
tkm, ja se oli ollut Helsingin alueen
kuluttavassa ajossa. Noh, vuodet vierivät ja
kilsoja tuli lisää, nyt autossa on lasissa 270
tkm. Auton "vikalista" on tähän saakka ollut
ällistyttävän lyhyt: jarrupalat, etulevyt,
pakoputkisto, tuulilasi sekä muutama
ajovalopolttimo, plus normaalit huollot
suodattimineen, öljyineen ja tulppineen. Kulutus
tällä kovajousisella koirankopillani on ollut
siinä 5,5-7 litraa ajo-olosuhteista riippuen.
Vakuutusmaksut ovat alhaiset, enkä enää pariin
vuoteen ole pitänyt sinä edes osakaskoa.
Rengaskulut ovat myös minimaaliset, kevyt auto ja
12-tuumainen kapeahko rengas eivät ole vieneet
konkurssiin. Autossa jo ostaessani kiinni olleet
stereot soivat yhä. Auto on edelleen ruosteeton
(ihme japanilaiseksi!)johtuen sukulaisellani
teettämästäni ruosteenestokäsittelystä (maksoi
muistaakseni n.200mk...), ja maalipinta kiiltää
kun sen vahaa muutaman kerran vuodessa.
Onhan tämä Suzuki todellinen miniauto, jossa on
edessä hyvät tilat, mutta taakse ei halua ahtaa
kuin anopin. Jousitusmukavuutta ei ole eli
tekaritkin tippuu suusta, mutta eipä ole
vaihdettu jousia eikä edes iskareitakaan.
Ajettavuus on ylättävän hyvä tuon ajan
pikkuautoksi, se päihittää kokemukseni mukaan
ajettavuudessa saman ajan Corollat sun mut
japskit. Lämpöä riittää kovallakin pakkasella,
tosin ilmeisesti kaasuttimen säädöt alkavat olla
vähän pielessä koska tyhjäkäynti startin jälkeen
on pakkasilla vähän röpöttävää. Katsastuksesta
auto on mennyt aina kerralla läpi. Potkua on
kiihtyvyytenä kotitarpeiksi, joku nollasta sataan
on samaa luokkaa kuin useimmilla 1,6-litraisilla
eli riittävä.
Nyt alkaa talous olla kunnossa, ja olis varaa
vaihtaa auto isompaan ja imagoltaan parempaan.
Olen kuitenkin alkanut miettimään asiaa lompakon
kannalta, ja tulut siihe tulokseen että ajetaan
tämä niin loppuu kun se vaan kestää. Uskon, että
paljon halvemaksi ei enää autoilu maassamme voi
tulla. Pääomakuluja ei ole, arvonalennus ei enää
suuria ole, ja käyttökulut ovat olleet
minimaaliset. En ole km-kustannusta laskenut,
mutta alhainen se on. En kertonut stooriani
autoilun parissa siksi, että kehuisin Suzukia
merkiinä tai yleensä japsiautoa, kyllä ajelisin
toki mielelläni esim. Volkkarilla, Volvolla,
Mersulla tai bemarilla, ei siinä mitään. Kerroin
tämän vain siksi, että jos rahasta on tiukkaa tai
haluaa käyttää rahansa muihin juttuihin
elämänlaadusta tinkimättä, voi autoilla
taloudellisestikin. Ja kohdallani Sussun tilat
riittävät, koska ei ole suurperhettä. Toki auto
on valittava tarpeen mukaan, mutta vähälläkin voi
pärjätä -ja päästä paikasta a paikkaan b
edullisesti esimerkiksi kastumatta vesisateella!
Tuttuni vaihtoi vanhan autonsa uuteen, ja
väliraha oli sata tonnia. Kehui saaneensa kaupan
päälle 200 litraa bensaa, ja maksuaika
rahoituserille on 4 vuotta. Kehoitti minuakin
vaihtamaan samanlaiseen. Kerroin "harkitsevani"
asiaa, mielessäni ajattelin hänen autoilukulujaan
kilometriä kohden vuotuisen ajomäärän ollessa
vain noin 10 tkm....
Vastaukset 4
Vanhimmat
...asia on näin. Jos autolta ja autoilulta ei
odota muuta kuin kuivanapysymistä sateella ja
perusliikkumistarpeen tyydyttämistä, niin
ajatusmallisi on oiva.
Mutta, niin helkkarin järjetöntä kuin se onkin,
niin on se uuden ostokin aika pirun kivaa vaikka
rahat meneekin! Kukapa meistä (useimmista) ei
tuntisi pientä v***tusta, kun pitäis lähteä
jonnekin kauemmas, pitäis saada porukka hieman
enemmän kyytiin tai ihan vain nautiskella
ajamisesta, mutta kaikki kaatuu siihen pahuksen
vanhaan rimpulaan...:-( Lisäksi on vielä tämä
turvallisuuspuolikin!!
Olen itsekin aina ajanut vanhoilla autoilla,
mutta autoista kiinnostuneena en enää kyennyt
vastustamaan uuden oston kiusausta! Toistan: niin
järjetöntä kuin se taloudellisesti onkin!
Perustelin sitä kuitenkin itselleni sillä, että
niin paljon niitä uusia ostetaan, että ei se nyt
kovin hullu asia voi olla :-) Lisäksi olen vasta
noin kolmevitonen, niin en sitä varmaan
eläkeikäisenä enää kadu vaikka vikatikki
olisikin!
Ja onpa ainakin kohtalontovereita :-)
Mutta, teetpä niin tai näin, niin mukavaa
autoilukesää kuitenkin!!:-)
Joudun ajamaan vanhalla autolla, jossa on paljon
vikoja ja jota joutuisi arvoonsa nähden
korjaamaan epätaloudellisen paljon. Että voi se
vanhalla autoilu olla myös epätaloudellista.
Varsinkin nyt, kun on tiedossa, että EU tulee
vaikuttamaan käytettyjen autojen tuonnin
vapauttamiseen ja sitä kautta käytettyjen autojen
arvo varmaan alenee (ja sietää tämmöisten
vanhojen paskojen ylihintaiset pyynnöt kyllä
tippuakin) ei viitsisi laittaa enää kovin suuria
summia auton korjauksiin. Pian voi arvo olla niin
alhaalla, että kaikki korjauksiin käytetyt rahat
uppoaa täydellisesti kankkulan kaivoon.
Nyt tietysti joku sanoo, että onhan sillä
käyttöarvoa korjauksen jälkeen. Siihen vastaan
kokemuksen tuomalla syvällä rintaäänellä, että
kun vanhasta autosta yhden paikan saat korjattua
niin pian on toinen paikka remontin tarpeessa eli
se on loppumatonta remonttia tuo vanhalla autolla
autoilu!
Ostaisin heti paikalla uuden auton, jos vain
olisi varaa; sillä ei tarviis, kun ajaa ja
tankata ja sillon tällön käyttää huollossa. Ja
takuu pelaa, jos jotain yllätyksiä ilmenee. Näin
päässee ainakin 150.000km/5 vuotta, sitten olisi
aika vaihtaa taas uuteen ja huolettomaan
ajopeliin. Kyllä siinä uuden auton ostossa vaan
on se järki, ettei tarvii asua korjaamolla tai
olla itse joka ilta kädet rasvassa nujuamassa
autonrotteloa kuntoon ja laittamassa tuhansia
markkoja vähän väliä korjauksiin ja varaosiin.
Nykyään on vähän käytetyillä autoilla, jotka
saattaisivat olla vielä melko huolettomia
pitkähkönkin ajan, melkein uuden auton hinta
joten koska uusi on aina uusi, tällaiset vähän
ajetut muutaman vuoden vanhat autot eivät
kiinnosta; liikaa hintaa. Vaikka mittarissa olisi
vain 1km ja auto vaikkapa puoli vuotta vanha,
sekin olisi jo keretty ajaa esimerkiksi jo uutena
autoliikkeen risteyksessä kolariin tai vaikka
ensimmäiseen järveen mikä vastaan tulee, heh=)
Tällaisten autojen hintaan toivoisi sen EU:n
tuontipäätöksen vaikuttavan alentavasti. Samoin
vanhojen ja viallisten autojen hinnat on nykyisin
kuntoonsa nähden aivan liian korkeat.
HYvältähän tuo kuulostaa, mutta vanhat autot ovat
aina yksilöitä.(melkein mikä merkki tahansa.
Esim. kaksi samalla tavalla pidettyä suzukia
voivat olla ihan erilaiset. Kyllä nuo pikkuautot
ovat halpoja pitää, mutta vaikka kulkisikin niin
ei kannata ajella lujaa nimittäin jos jotain
sattuu niin se on henki pois. Itse ajan vanhalla
Micralla, joka kaipaisi rustesuojausta myös,
mutta ei kaikilla ole sukulaisia sillä alalla.
Tulisi väistämättömästi maksamaan reilusti yli
2000 mk. Tosin nissanilla on parempi
alkuperäismassaus kun suzukilla.
itese ajan talvisin -78 taunuksella joka -98
syksyllä 1 500 mk. uusi takapönttö ja leimalle.
sittemmin oon vaihtanut alapallonivelen kuskin
puolelle(200mk originelli Motorcraft sixpak
lapin kultaa 40 mk ;) ) mutta autolla ei ollut
ajettukaan kuin 138 000 km ostaessani sen.
varaosat ovat puoli-ilmaisia tarvikeliikkeessä ja
vielä halvempia purkaamoilla. kiitos Fordin
järkevä politiikan pystyn vaihtamaan osia autooni
luki sitten paketin päällä escort,capri tai
sierra ja vuosimallit -70- -92 joten ei tarvitse
muistaa auton mallia ja valmistuskuukautta kun on
vähän tietoa ja peukalo ei ole keskellä kämmentä.
haittapuolia on tietysti jumalaton 10l/ 100km
kulutus( ;) ) ja hieman herkät talviajo-
ominaisuudet mutta osaanpahan vastaavasti
ennakoivan ajon taidon ja oikean tilannenopeuden
mikä unohtuu monen "paremman" auton
kuljettajalta. kesällä taas tilanne muuttuu ja on
eri auto alla kun on pitoa tiessä... ;)))