Huomataanko ihmisten hyviä tekoja? Lasketaanko niitä mukaan, kun tapahtuu jotain pahaa?
Miten tämä yhteen- ja vähennyslasku käytännössä toteutetaan?
Kenellä on viisautta asettua toisen ihmisen yläpuolelle, tuomitsemaan tätä?
Jos ihminen tekee tänään jotain pahaa, voidaanko siihen suhtautua ymmärryksellä... ajatella, että toisella on tänään huono päivä. Muistetaan, ettei hän aina käyttäydy niin kielteisesti. Voidaanko jopa ottaa vastaan itseen kohdistuvaa kielteistä palautetta, vaikka se ei olisikaan paikkansapitävää? Minun mielestäni niin voisi tehdä ajoittain - suhtautua ymmärryksellä ja joustavuudella toiseen ihmiseen; tajuta, että teko oli paha, ihminen ei.
Miten tämä yhteen- ja vähennyslasku käytännössä toteutetaan?
Kenellä on viisautta asettua toisen ihmisen yläpuolelle, tuomitsemaan tätä?
Jos ihminen tekee tänään jotain pahaa, voidaanko siihen suhtautua ymmärryksellä... ajatella, että toisella on tänään huono päivä. Muistetaan, ettei hän aina käyttäydy niin kielteisesti. Voidaanko jopa ottaa vastaan itseen kohdistuvaa kielteistä palautetta, vaikka se ei olisikaan paikkansapitävää? Minun mielestäni niin voisi tehdä ajoittain - suhtautua ymmärryksellä ja joustavuudella toiseen ihmiseen; tajuta, että teko oli paha, ihminen ei.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Pahat teot muistetaan pidempään.
Olisiko pahan teon sovitus hyvillä jotain 1 paha teko vastaan 4 hyvää? Perstuntumalla.
:-)
Kaikki tuomitsee kaikkia ja kaikki vastaan kaikki. Ei siinä viisautta paljon tarvita. Se, joka viitsii asettua puolustamaan, on eri asia. Tai se joka ymmärtää ja lohduttaa, vaikka toinen olisikin tehnyt jotain väärää. Jos tietää ja tuntee toisen, silloin voi miettiä oliko teko huonon päivän takia.
Totta on, että paha olo pitää jotenkin purkaa, mutta kaikkiin sitä ei voi purkaa. Ja jos purkaa puolituttuun, niin se teko muistetaan ja sitten saa olla hyvittelemässä tuolla summittaisella suhteella, jonka tuossa arvuuttelin.
Kaikki kritiikki on tervetullutta. Perusteetonta kritiikkiä ei olekaan. Myös kaikki kehut ovat tervetulleita, tosin niitä tulee niin harvoin, että ainakaan minä en oikein osaa niihin suhtautua.
Itsellänikin on taipumus uskoa ihmisen hyvyyteen, mutta kokemus on osoittanut, että pahojakin ihmisiä on ja niiden kohdalla kysymys ei voi olla päivästä. Ei kaikki päivät voi olla pahoja.
Lyhyesti ja kärjistäen:
Tekemisistään ihminen muistetaan, hyvät tekemiset unohtuu ja vain ne pahat muistetaan.
koettua on esim. se, kun työpaikalla on pomolla huono päivä (harvoin!), niin olen valmis ottamaan hänen negatiivisen palautteensa vastaan, vaikka se olisikin tuulesta temmattua. Tiedostan, että hänellä on sisimmässään paha olla ja kiire & stressi painaa. Kuitenkin, kun katson joidenkin (varsinkin nuorempien) suhtautumista pomoon vastaavassa tilanteessa, niin tilanne on se, että työntekijä ryhtyy väittämään vastaan, ettei ole mihinkään "syyllistynyt".
Onko se välttämätöntä mainita, kun tiedossa kuitenkin on, ettei pomo edes tarkoita mitä sanoo, vaan viestii koko olemuksellaan omaa turhautuneisuuttaan. Ja usein työntekijöilläkin ON parantamisen varaa...
Toinen asia, mitä olen ajatellut, on se, että jos työssä on jotain kysyttävää, niin pomolta ei kysytä...!? Työntekijät keskenään ihmettelevät, että miten pitäisi toimia ja mitä pitäisi tehdä! Ei tajuta, että pomo on sitä varten, että häneltä kysytään! Mikä siinä kysymisessä on niin vaikeaa?
Pahojen asioiden tekemisessä ei ole mitään logiikkaa, edes huonoina päivinä. Ei koskaan.
Tarkennettakoon tässä, että en pidä pahana tekona esim. päällekarkaajan rampauttamista tai kuonoon vetämistä. Itsehän kerjäsi sitä.
jokaisella ihmisellä ole huonoja päiviä, jotka sitten johtavat "pahuuteen" eli huonoon kanssaihmisten kohteluun - en tarkoita fyysistä väkivaltaa. Ja syitä huonoon päivään voi olla väsymys, sairaus, stressi tms.
Väsymys ja stressi ovat tekosyitä.
Sairaus on ainoa hyväksyttävä syy huonoon käytökseen.
Väsynyt ja stressaantunut ihminenkin voi sanoa, että "minä olen nyt väsynyt/stressaantunut, voitaisiinko tätä asiaa käsitellä toiste/tarvitsen nyt omaa rauhaa" jne.
Välttämättä se teko ei edes ole paha, vaan se otetaan pahana, koska itsellä on paha päivä. Toinen voi sanoa/möläyttää jotain, ja se ei tarkoita mitään, kuitenkin sen sitten kohdistaa itseensä. Tuomitseminen ei ole viisautta, vaan suvaitsemattomuutta, sekä omia ennakkokäsityksiä, joiden mukaan elämää tulisi elää. Mitään kaavaa ei ole laskea hyviä, tai pahoja tekoja, pitää vaan sisäistää ajatus että, kaikilla on oikeus olla olemassa, ja jos toista en suvaitse, niin ei se siltä toiselta ole pois, vaan minulta. Lainrikkomiset, sekä moraaliset kysymykset erikseen.
ihmisten hyvät teot, niistä tulee aina yhtä hyvälle tuulelle :)
Mitä tarkoitat sillä, että tapahtuu jotain pahaa?
Yläpuolelle asettuminen on aina vähän hassua. Sinänsä esimerkiksi laki on tehty siksi, että monet erilaiset ihmiset voisivat elää yhdessä, eli kyse on tavallaan yhteisistä säännöistä ja komprommisseista, joka mahdollistaa erilaisten ihmisten yhteiselon. Kun ihminen tietää, mikä on laillista hän voi myös tehdä valinnan toimiiko niin.
Tietoinen pahanteko on mielestäni eri asia kuin tahaton pahanteko. Anteeksi antaminen on tärkeä osa elämää. Ihminen myös kehittyy virheistään, ja kaikki me teemme joskus virheitä :)
Hyvät teot muistetaan sen kiitoksen sanomisen ajan. Pahat teot ikuisesti. Eli jos haluat maailmanhistoriaan, tuhoa aluksi vaikka kansakunta.
sama myös yksilötasolla mielestäsi?
Itse ainakin muistelen useimmin hyviä asioita, joita ihmiset ovat tehneet :)
No mä oon sen verran armoitettu, etten muista oikein yhtään mitään :)
Onneksi Suomi on järjestäytynyt ja jollain tavoin hyvinkin kehittynyt ihmisyhteisö. Pahan olemassaoloon osataan jokseenkin suhtautua. Sanon jokseenkin. Sillä on olemassa ihmisiä, jotka todellakin asettavat itsensä toisen yläpuolelle ja sanovat minä hyvä, minussa kaikki hyvää, ei pahaa lainkaan. Siis eivät halua nähdä itsessään mitään pahaa, siis virhettä. Tämmöiset ihmiset juuri tekevät pahimpia asioita. Ovat sokeita omalle pahuudelleen.
Toinen asia sitten on tämmöinen paha teko, joka oikeasti pyritään sitten selvittämään. Ei päästä lynkkaamaan tai ei ainakaan pitäisi päästä kanssaihmiset lynkkaamaan. Esimes tuossa Porvoon tuomiokirkon poltossa olis voinut tulla polttajan lynkkaus. Vieläkin käräjäoikeuden päätöksen jälkeen sanotaan hienosti, että ollaan pettyneitä tuomioon ja valitetaan siitä. Oikein ehkä. Joka tapauksessa tämmöiset portaat on mentävä läpi, ettei tehä hätiköityjä ratkaisuja. Oikeassa tai parempien puolella olevilla ihmisilläkin on 'verenhimoa'...se vaan puetaan niin oikeamieliseen hyvyyden kaapuun, ettei aina meinaa käsittää logiikkaa.
Mikä sitten on se paha teko?
Onko suhtauduttava ymmärtäväisesti esim. siihen, että saat puukon selkääsi kahdelta ihmiseltä, joita olet itse auttanut ja joihin olet kuvitellut voivasi luottaa? Katsotaanko tällainen vain 'huonon päivän' piikkiin kuuluvaksi?
Ei minusta. Ihminen kyllä itse tietää, kun hän toimii väärin, tekee pahaa. Ihmistä ei voi vapauttaa vastuustaan. Jokaisen olisi tajuttava tämä. Se, että väärin toimivia ihmisiä ei kukaan arvostele heidän vääristä teoistaan, ei tarkoita sitä, että asia olisi unohdettu.
Anteeksi antamisen kyky on tärkeä, mutta ei hintaan mihin hyvänsä.
mutta on sitten tämmöistä, että leimataan pahaksi tai että sanotaan olevan motiivina paha...siellä taustalla.
Eiköhän tässä nyt sotkeennu rikoksentekijät keskusteluun. Ei kait heidän pahoista teoista ole kysymyskään? En ole puhunut siitä millaista pahaa löytyy ihmisestä. Itse ainakin olen hirveän kiukkuinen semmoiseen tekopyhyyteen, ettei nähdä omaa pahuutta...lievemmin sanottuna, vikoja.
Tosiasia on, että kaikissa ihmisissä on sekä hyvää että pahaa. Turha uskotella ainakaan minulle muuta.
Semmoiset, jotka kuvittelevat olevansa pelkästään hyviä, ummistavat kohtalokkaalla tavalla silmänsä omalta pahuudeltaan. Tässä sitten tulee kaikenlaista epäsuoraa aggressiota, valehtelua ym. Yleensä myöskin tämmöiset tarviaa syntipukkeja, joitten niskaan kaikki pahuus voidaan kaataa kannettavaksi ja joita sitten on helppo osoitella sormella.
asia on juuri näin!
Luulen, että itsekin pahoilla on suurempi ymmärrys pahuutta kohtaan ja suurempi sietokyky. Ja sietääkin olla.
Taikka yhtäläinen määrä 'pahoja päiviä' - jos kauniisti sanotaan - joita ymmärrettävästi on paljon enemmän kuin hyviä koskaan ollutkaan.
on aina epäreilu teko ja reilu teko on reilu teko. Siinä tuskin on kauheasti ihmettelemistä? Kyllähän jokainen varmasti tietää sen arvostelematta ja arvosteluilla?
Mikäli kuitenkin käyttää kauheasti energiaa siihen, että miettii kuinka itseään on loukattu niin sitähän voisi itsekukin tehdä vaikka kuinka.
Tarkoittamatta siis vähätellä sitä mitä sinulle on nuo mainitsemasi ihmiset mahdollisesti tehneet. Eniten varmasti ihmisiä aina sattuu sellainen, josko luottamus, etenkin ihmisten toimesta joihin erityisesti luottaa petetään.
On myös kuitenkin olemassa paljon ihmisiä, joilla on esimerkiksi ennakkoasenteita ja omituisia käsityksiä siitä, millaisia toiset ihmiset muka ovat juuri vaikka aiemmin kokemiensa pettymysten vuoksi. Ja silloin ehkä syntyy helpommin väärinkäsityksiäkin. Kaunaisuus harvemmin auttaa ketään, myöskään sitä joka on mielestään vääryyttä kokenut. Vaikka pahamieli toki saa olla. Ehkä tuollaisesta seuraa myös sellaista, että on hieman enemmän varuillaan ihmisten kanssa kuin aiemmin, mikä tietyissä määrin joskus hyvä sekin. Kunhan ei oleellisinta.
Paha ja hyvä ovat siitä jännä juttu, että toisaalta kovin yksinkertaisia asioita, ja yhtäältä ovat aika suhteellisia käsitteitä, joilla on kovinkin erilaisia mielleyhtymiä. Omasta mielestäni tahallinen ilkeys on ehkä kaikkein omituisin piirre ymmärtää.
Tuossa seuraavassa kirjoituksessa mainittiin, että ihmiset, jotka ovat suvaitsevaisia sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka ovat tehneet jotain "pahaa" ovat varmasti itsekin pahoja.
Hmm.. millaisiakohan esimerkkejä tulee mieleen suvaitsevaisista ihmisistä ylipäätään erilaisissa asioissa. Paha tuskin on ensimmäinen mielikuva, joka ainakaan itselleni tulee.
Jokatapauksessa oleellista kaiketi on se, että yrittää toimia oikein parhaan kykynsä mukaan? :)
Juuri tästä pahuuden olemassaolosta on varmasti tässä keskustelussa kyse; eli käytännössä siitä, tunnistaako ihminen sen itessään vai ei.
Ihmiset, jotka eivät tunnista pahuutta itsessään, toimivat juuri kuvaamallasi tavalla; siirtävät sen itsensä ulkopuolelle leimaamalla toisia syntipukeiksi. Selkäänpuukottajat ovat myös näitä ihmisiä.
Pahimmillaan pahuuden kieltäminen johtaa hirmutekoihin; esim. toisen maailmansodan aikaset juutalaisvainot ovat esimerkki tästä - oma pahuus ja vihantunteet jäävät käsittelemättä, ne siiretään 'kohteeseen'. Nämä vainot mahdollisti se, että ihminen ei käsitellyt omaa pahuuttaan, ei se, että kyseessä olisivat olleet tavallista pahemmat ihmiset. Ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla.
Tai pitäisikö sanoa pikemminkin, että niillä, joilla on kosketus omaan pahuuteen, ymmärtävät, että pahuutta on meissä kaikissa. Silloin ei ole tarvetta leimata muita pahoiksi ja itseä hyväksi.
Joskin syntipukiksi tai selkäänpuukotetuksi joutuva KOKEE subjektin pahaksi, pahemmaksi kuin itsensä. Kun esimerkkinä oli juutalaisvainot, voidaan miettiä, miten juutalaiset kokevat heidät syntipukeiksi julistaneet tahot? Ymmärryksellä, oman pahuutensa kauttako? Luulen, että on paljon sellaista pahuutta, mikä ei ymmärrystä kaipaa eikä ansaitse.
Tarkoitin, että jos ihminen on käsitellyt 'pahuuteen' kuuluvia alueita itsessään (aggressiot, vihan tunteet), niin uskon, että tällaisen ihminen pienemmällä todennäköisyydellä esim. puukottaa selkään kuin sellainen, joka näitä ei käsittele ollenkaan.
Tätä kautta voi 'ymmärtää' selkäänpuukottajan 'logiikkaa'. Samoin voi 'ymmärtää' sitä 'logiikkaa', jolla juutalaisvainot saatiin käyntiin. Eli mikä on se mekanismi, joka saa pahuuden aikaan.
Muunlaista ymmärrystä tällaiset teot eivät ansaitse. Päinvastoin. Juutalaisvainoja ei tulla koskaan uhohtamaan juuri tästä syystä - niiden pahuutta on hyvin vaikea käsitellä.
Erittäin hyvin kirjoitettu viesti.
Allekirjoitan, itsensä ja omien syidensä käsittely ja ymmärtäminen vähentänee aggression ja vihan kohdistamista aina ulkopuolisiin. Varsinkaan siten silmittömästi, kuten Aatun tai joidenkin "varttihullujen" tapauksessa nähty.
Edellisen viestisi taisin lukaista liian nopeasti, sama asia siinäkin.
..ainakin jos sillä tarkoitetaan jatkuvaa summien laskemista ihmisten hyvistä ja pahoista teoista.
Alkaa kuulostaa jo Jeesustelulta moinen touhu.
Mihinkään vääriin tekoihin ei tule suhtautua ymmärtämällä ja suvaitsemalla. Vain sairaudesta johtuva huono käytös on anteeksi annettavissa.
Kaikki muu sääli ja paapominen on sairautta, joka tulisi hoitaa tästä yhteiskunnasta helvetin äkkiä.
Ihmisellä pitää olla järki päässä kun ihminen tekee jotain. Jos ei ole, hoitoon. Jos järkeä on ja tekee silti väärin, rangaistus.
Selkeä ja oikeudenmukainen logiikka.
Muita kuin aloitusviestin lukematta sanon, että ei jaksa aina kääntää sitä "toistakin poskea". Tietyssä mielessä jaloa ymmärtää pahan teon tehnyttä, koska useissa tapauksissa teko voi olla se paha, ei teon tehnyt ihminen.
Jalompaa ei aina kuitenkaan ole ymmärtää pahan teon tehnyttä, kuin jättää ymmärtämättä. Jos ajatellaan vaikka ihmisjoukkoa, joista kehdeksan kymmenestä noudattaa yhteisiä sääntöjä paitsi yhteisen, myös yleisen hyvän vuoksi, niin eikö itsensä muiden yläpuolelle korottaja ole juuri se, joka näitä sääntöjä tietoisesti rikkoo?
Ei voida ajatella silleenkään, että toisten rooli olis aina vain sietää ja ymmärtää ja että toisilla taas olis oikeus elää kuin siat pellossa. Toki tietty intressiriitoja syntyy eittämättä aina ja synnitön vois tosiaan heittää sen ensimmäisen kiven (vai miten se sanonta nyt menikään).;)
Se painovirhepaholainen iski taas... Tarkoitin siis edellisessä, että intressiristiriitoja syntyy eittämättä, en että intressiriitoja syntyy...Blah.