Nyt kaikki naiset, jotka olette pohjattomasti ihastuneita/rakastuneita johonkin mieheen, tunnetta on kestäny jo vuosikausia, eikä juttu ole koskaan edenny välttämättä edes ekoille treffeille, onko toivo jo mennyt, uskotteko, että ikinä saatte sitä miestä, jota näette usein/silloin tällöin/harvoin?
Itselläni tämä tilanne on yhden naisen kanssa. Oltiin samaan aikaan lukiossa, nyt asutaan samalla seudulla, mutta nähdään aika epäsäännöllisesti.. en saa häntä mielestäni, eikä toiset naiset kiinnosta yhtään. Välillä melkein itkettää, että olisko vaan parempi unohtaa hänet, jos olenkin vain kuvitellut meidän välillä olevan mitään erikoista. Omia kokemuksia muilta, kiitos?
Itselläni tämä tilanne on yhden naisen kanssa. Oltiin samaan aikaan lukiossa, nyt asutaan samalla seudulla, mutta nähdään aika epäsäännöllisesti.. en saa häntä mielestäni, eikä toiset naiset kiinnosta yhtään. Välillä melkein itkettää, että olisko vaan parempi unohtaa hänet, jos olenkin vain kuvitellut meidän välillä olevan mitään erikoista. Omia kokemuksia muilta, kiitos?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Liian kauan kaukaa ihaileminen saattaa sumentaa silmät todellisuudelta. Passiivisen haaveilun sijaan kandeis ehkä panostaa jo aktiivisiin tekoihin, eller hur? :)
Jos olette sinkkuja molemmat ja viihdytte toistenne surassa aina kun yhteen törmäätte, en ymmärrä miksi et seuraavalla kerralla tekisi aloitetta syventää ystävyyttänne. Pyydä neitiä treffeille ja sitten taas seuraaville, pyydä sen puh.nro., soittele sille ja keksi yhteistä tekemistä jne.
Jos neitiä ei kiinnosta tehdä sen syvempää tuttavuutta, niin kyllä se sen sullekin ilmaisee.
Uskallatko ottaa ohjat ja alkaa ohjailemaan, pettyäkin jos niikseen tulee tai alkaa seukkaan ihan vakavasti?
Elämää tämä vaan on, riskinottoa ja siitä selviytymistä jne. Anna palaa vaan kyllä sä siitä selviät!
Tsemppiä!
"Uskallatko ottaa ohjat ja alkaa ohjailemaan, pettyäkin jos niikseen tulee tai alkaa seukkaan ihan vakavasti?"
Tietääkseni nainen on vapaa. Voin kysyä treffeille, jos ollaan sopivassa tilanteessa. Täysin en ohjia halua ottaa, koska odotan naiseltakin aktiivisuutta. Jos naista kiinnostaa, saa hänkin tehdä jotain. En lämpene naisista, jotka odottaa miehen tekevän kaiken.
Kyllä, yhteistyötähän se luonnollisestikin vaatii eikä kukaan halua olla itsestäänselvyys.
Mutta aloite on tultava jommalta kummalta, muuten se jää haaveeksi koko suhde.
Älä pelkää torjutuksi tulemistakaan, sillä se riskihän sun on aloitteen tekijänä pakko ottaa. Mitään ei saa jos ei edes yritä eikä se elämä siihen lopu, että saa rukkaset yhdeltä ihmiseltä.
(Kokemusta on :)
Sitä paitsi se neitonenhan saattaa avautua ihan uudella tavalla kun tajuaa miten ihastunut ja kiinnostunut sä olet hänestä.
Peukut pystyyn ja onnea matkaan!
kokemusta: Liian kauan kaukaa ihaileminen saattaa sumentaa silmät todellisuudelta. Vanhalla työpaikalla ihastuin samalla osastolla olevaan naiseen. Lopulta sain sovittua treffit ja tutustuttiin ekaa kertaa vapaa-ajalla, rennossa ympäristössä.... tajusin, kuinka erilaisia oltiin. Eli eihän silmäpeli kerro yhtään mitään natsaako muuten vaikka fyysistä vetovoimaa oliski.
Ootko itse ollu alotteen tekijänä? Miten sillon lähestyit miestä, varovasti vai sanoitko ihan kursailematta suoraan mitä ajattelet? Nainen vois kyllä muuttua paljonkin tuttavsallisemmaksi, jos avautuisin itse enemmän.
Nuorempana ihastuin kovasti yhteen poikaan ammattikorkeassa. Katseltiin ja katseltiin, mut siihen se jäi, koska poika jätti koulun kesken. Vaikka en tiedä olisko mitään syntyny loppuaikanakaan, sen verran ujoja oltiin molemmat. Ehdin jo niin pihkaantua poikaan, että vielä tänäänkin, monen vuoden jälkeen harmittaa ku ei otettu toisistamme selvää. Kun käy vaikka samaa koulua, siinä helposti tuudittautuu siihen, että näkee toista vähintään viis kertaa viikos. Mut vuodet kuluu ja hups koulu onki ohi ja toinen katoaa ties minne. Ja minä jäi haikailemaan.
Viisas neuvo: ota selvää, vaikka kipeää tekis. Kärvistellä tunteissaan, vaikka toista ei enää näekään, sitä pahempaa ei olekaan!
"Kun käy vaikka samaa koulua, siinä helposti tuudittautuu siihen, että näkee toista vähintään viis kertaa viikos. Mut vuodet kuluu ja hups koulu onki ohi ja toinen katoaa ties minne."
Sama täällä! On niin helppo jäädä ihailemaan toista kun tietää että näkee vielä huomennakin. Nyt on toisin.
Täytyis vaan löytyä tarpeeks rohkeutta ja hällä väliä-asenne siks aikaa, kun menee aloitteen tekemään. Sais siis sellasen draivin päälle pariks minuutiks... koska se pari minuuttia voi muuttua vaikka koko elämän kestäväksi kumppanuudeksi! Ja mistä sitä tietää millon näen tän miehen uudestaan...
ei varmaan haittaa, jos miehetkin vastaa. Jos tuo pitää paikkansa , että nainen on sinkku, kannattaa tilaisuus käyttää hyväksi. Mitäs jos nainen löytääkin jonku toisen ja on sen kanssa pari vuotta? Jollei varatun naisen iskeminen nappaa, joudut taas arvailemaan sen pari vuotta mitä nainen susta ajattelee. Ei kiva, eihän?
Ehkä turhaan rajasin kysymystä vain naisille, samoja tilanteita miehetkin kokee. Pahin pelko mulla onkin, että kohta näen naisen toisen miehen kanssa..
oli muuten aikasemmin täällä, vai oletko sama kirjoittaja?
sama, jos tarkoitat samaa ketjua kuin minä. Seurasin sitä ketjua ja oikeestaan sen ansiosta sain kipinän kirjottaa itsekin, koska oma tilanteeni on niin sama.
Olin opiskeluaikana ihastunut erääseen naispuoliseen opettajaan, joka oli yksineläjä. Opiskelin melko iäkkäänä (ikävuodet 24-27) ja kyseinen opettaja oli minua noin 11-12 vuotta vanhempi. Olimme siis molemmat jo aikuisia ihmisiä. Olin järjettömän ihastunut nuo opiskeluvuodet, mutta ikäerosta ja opettaja-oppilas asemasta johtuen tein periaatepäätöksen, että en tee asian eteen mitään, vaan yritän vaan unohtaa koko homman. Olen muuten melko varma siitä, että kyseisellä sinkkuleidillä oli jotain värinää meikäläistäkin kohtaan.
Salasin siis ihastumiseni, mutta en päässyt siitä tunteesta eroon. Sen johdosta en kyennyt ihastumaan muihin, oman ikäisiini naisiin. Nyt tuosta ihastumisen alusta on n. seitsemän vuotta ja vasta kolme viimeistä vuotta olen ollut vapaa tuosta ihastumisesta. Vapautuminen kesti n. vuoden vielä sen jälkeen, kun muutin opiskelupaikkakunnalta muualle, enkä enää nähnyt kyseistä opettajaa missään.
Sillä voi olla yllättävänkin suuri vaikutus, jos asuu samassa paikassa tunteiden kohteen kanssa. Olenki miettiny mahtasko tunteeni laimeta kuinka nopeasti, jos vuoden vaihteessa muutan vajaan 100 kilsan päähän. Kotipaikkakunnalla tietysti tulee käytyä vkonloppusin ja sillonhan naiseen voi törmätä. Jos oon jäänyt vanhoihin tnteisiini kiinni enkä halua avata silmiäni?
selailin näitä vanhempia keskusteluja ja tää vaikutti mielenkiintoselta joten päätin heittää kommenttia. oon tällänen yökukkuja kuten nimimerkkikin kertoo ;)
komppaan edellisiä siinä että kannattaa tarttua härkää sarvista ja yrittää kehittää jotain :) jos kerran jo vuosia olet ollut häneen ihastunut niin ehkä nyt olisi aika make a move. unohtaa ei kannata vaan haistella tilannetta, voi olla että tunne on molemminpuolinen.
omaakin kokemusta on juurikin koulun (lukio) ajoilta, ei sitä silloin tajua että koulu joskus loppuu eikä sitä ihanaa näe enää joka päivä :(
itellä oli ihastuksen kanssa yksi pieni "episodi" joitain vuosia sitten ja se jäi todella harmittamaan koska käyttäydyin niin typerästi ja sanoin kaikkea mitä en tarkottanu. olin kun mikäkin sika. siitä saattoi saada sellaisen käsityksen etten välittänyt vaikka oikeesti olin ihan kusessa ko. tyyppiin. en tiedä mikä minuun meni kun olin sellanen. mutta häneen oon edelleen ihastunu, toivottavasti hän tietää sen