Erosin mieheni kanssa juuri viime yönä...
En osaa nyt oikein olla mitenkään päin..tuntuu kamalalta enkä voisi uskoa että tämä on totta...ero ei mielestäni ollut oikea ratkaisu tilanteeseen, mieheni mielestä oli.
Tuntuu hirveältä ja siltä etten selviä enää ikinä eteenpäin..apua:(
En osaa nyt oikein olla mitenkään päin..tuntuu kamalalta enkä voisi uskoa että tämä on totta...ero ei mielestäni ollut oikea ratkaisu tilanteeseen, mieheni mielestä oli.
Tuntuu hirveältä ja siltä etten selviä enää ikinä eteenpäin..apua:(
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mulla oli täsmälleen sama tilanne keväällä. Yhtenä yönä kuuden vuoden suhde oli pyyhkäisty pois. Mun mielestä täysin väärä ratkaisu siihen tilanteeseen, mutta miehen mielestä paluuta ei ollut. Meillä ei edes mennyt mitenkään erityisen huonosti..Vieläkin on epätodellinen olo. Vaikea uskoa, että suhde on todellakin ohi ja ero totta, vaikka erosta on jo 4 kk.
Ensimmäiset 2 kk olivat pahimmat. Nukkuminen ja syöminen mahdotonta. Itkua kaikenaikaa. Sen jälkeen helpotti..pystyin jollain tapaa jatkamaan normaalia elämää ja tuntemaan ilon hetkiä kavereiden kanssa ollessa. Silti yhä ikävöin miestä ja suren eroamme vaikka tiedän, että miestäni en takaisin saa. Hän on tällä hetkellä onnellinen uudessa suhteessaan.
Erosurua pahensi se, että pahimmat pelkoni kävivät toteen. Emme eronneet kolmanne osapuolen vaikutuksesta, mutta 3 vkoa eron jälkeen pystyin jo yhdistämään ex-mieheni toiseen naiseen.
Toivottavasti joskus pääsen kaipauksestani yli ja löydän jonkun, johon minäkin voin rakastua.
Kertoisitko lisää. Kuinka voit?Olen samassa tilanteessa.Ja aivan paskana.2v ehdittiin olla.
Epätodellinen olo. Ero oli mielestäni väärä ratkaisu koska mies halusi erota kun puhuimme hänen mielestään liian usein vakavista parisuhteemme tilaa koskevista asioista ja muutenkin tunteitamme koskevista sioista...toisin sanoen jos kerroin hänelle, että minulla on paha mieli jostakin, hänen mielestään se oli merkki siitä, että pitää erota koska hän ei osaa tehdä minua onnelliseksi...kuitenkin parisuhteessahan täytyy puhua jotta ongelmat voitaisiin selvittää. Mieheni ei siis halunnut selvittää ongelmia vaan olla suhteessa jossa ei ole ongelmia..
En ymmärrä ollenkaan tätä tilannetta..itken koko ajan..välillä saatan uppoutua johonkin tekemiseen tunneiksi ja sitten havahdun todellisuuteen ja tajuan etten koskaan enää voi odottaa miestä kotiin uppoutumalla tunneiksi esim. netin huumoripalstoille...
rupesi ihan naurattamaan..tunteita koskettelevat siat...lähinnä asiat:)
Ero tuli meillekin :( Minun kannaltani lähes kuin salama kirkkaalta taivaalta. Avomies ilmaisi asian viiden vuoden jälkeen vielä inhottavalla tavalla, huutamalla ja täynnä raivoa. Minä olin luullut ja kuvitellut, että meillä on hyvä suhde ja onnellisena eletään yhdessä nyt ja aina. Vaan toisin kävi.
Joka päivä mietin että miten hemmetissä tästä pääsee yli, milloin paha olo helpottaa. Milloin lakkaan rakastamasta häntä. Tapahtuneesta on kulunut nyt vähän reilu kuukausi. Avomies ei antanut mitään mahdollisuuksia. Ja se tuntuu pahalle. Huvittavaa tässä on se, että mies väittää näytelleensä viime ajat, että kaikki on hyvin. Voiko se pitää paikkaansa, mietin joka päivä.
Suurin pelkoni on, että näen jonain päivänä entisen mieheni uuden tytön kanssa. Tiedän jo, kuinka paljon se tulee sattumaan...
Tässä lähes samaan asiaa, tosin vielä ei ole erottu. Itellä on nyt prosessi päällä, kun tyttöystävä miettii suhdettaan muhun. Ollaan oltu 4,5v yhessä josta suurin osa asuttu myös yhessä. Nyt ei tyttöä oo näkyny juurikaan ja oman näkemykseni mukaan ero on tosi lähellä. Kuin salama taivaalta kuulin alkuviikosta, että etäisyyttä tarvitaan. Kaikki viittaa siihen, että tästä ei enää nousta(tosin oma negatiivinen asenne ei varmana auta). Vai voiko tilanne parantua kun tyttöystävä haluaa etäisyyttä eikä osaa (toistaseksi)sanoa mitä haluaa. KERTOKAA NAISET IKÄLUOKKAA 20-25v. Mainittakoon vielä että kaikki oli kunnossa vielä viikko sitten ja hänkin haaveili yhteisestä omistuskämpästä. Tällä välillä hän oli tosin laivalla ja pahoin pelkään, että ompa tainnut sortua toiseen äijään. Oon aivan rikki jo pelkästä ajatuksesta. Olin valmis sitoutumaan jo häneen. Mitä nainen tarkoittaa tässä tilanteessa?
olla naisellesi maailman ihanin mies, rakastuttaa hänet sinuun uudelleen. Jos sattuu että hän on tavannut mielenkiintoisen ihmisen siellä laivalla, niin se voi olla vain hetken huuma. Hän ei välttämättä ymmärrä mitä on heittämässä pois jonkin turhan ihastumisen vuoksi. Itselläni oli tällainen tilanne, onneksi tulin järkiini ystävien ja puolisoni avulla ennen kuin tein mitään typerää. Oltu yhdessä 7 vuotta.
Eli nyt sitten tyttöystävä jatti minut. Hänen viikon kestänyt epävarma tunne suhteesta voitti 4,5v yhdessäolon ja 4v yhdessäasumisen. En voi uskoa tapahtunutta. Miten voin saada ajatukseni muualle hänestä? Pian hän kuitenkin jo kokeilee toisia miehiä, joka hajottaa aivan tajuttoman paljon. Miten pääsisin näistä ajatuksista yli? Miten hän voi noin vain lopettaa suhteen? Olikohan hänellä liian turvallinen ja "tasapaksu" ympäristö.. Nykyaikaan kun näyttäisi kuuluvan se, että pitää kokeilla mahdollisiman paljon asioita ja saada kokemuksia. Mihin on hävinnyt perinteiset arvot? Vielä viikko sitten en voinut uskoakaan, että tyttöystävä jättää, semminkin kun hänen arvonsa ovat vastanneet omiani täysin. Hän ei ole ikinä kaivannut vapautta ja on aina viihtynyt kainalossani. Mitään järkevää syytä ei erollemme ole. Vain hänen halunsa kokea vielä jotain muutakin. Lapsellista.
Täysin sama tilanne. Parikymppisiä ollaan ja yhtäkkiä toinen haluaa mennä. Aikaisemmin ei juurikaan ongelmia, rakkautta molemmin puolin. Itseasiassa vieläkin, mutta itse rakastan vaan niin älyttömän paljon, että tunnun kuolevani kun toinen lähtee. Halu pitää hauskaa ja olla vapaa on minunkin naiseni syy lähteä.
Itse voin pitää hauskaa kavereideni ja puolisoni kanssa, mutta hän haluaa erota, jotta voi asua yksin kantamatta kenestäkään vastuuta..? Kertokaa naiset onko tämä vaihe jokaisella jossain vaiheessa? Onko siis parempi erota nyt, kuin että odottelisi tuevaisuuteen ja se tulisi sitten eteen?
Sama tilanne täälläkin, ikävä kyllä. Syksy menossa ohi ja tyttöystävä sanoo yhtäkkiä haluavansa etäisyyttä ja vain aikaa itselleen. Minusta se kuulosti lähinnä lohdutusyritykseltä, mutta kaipa se tosissaan omaa aikaa sitten haluaa.
Lisäksi joka kerta kun jostain väitellään (ihan sovussa) niin hänellä rupeaa keittämään jossain vaiheessa ja huutaa joskus, että "Aina me riidellään!". Tuo tulee itselleni niin yllätyksenä. Ettäkö riitelemisenä se tuota pitää? Siinä vaiheessa ei enää halit eikä muutkaan auta... En tiedä miksi se ottaa nuo asiat noin vakavasti. Ehkä se stressaa turhan herkästi noista ja haluaa olla hetken itsestään. Ainakin toivon niin.
Todella haluaisin tietää, onko tämä jokin vaihe naisilla.
Onni ei riipu parisuhteesta, puolisosta, ystävästä, pankkitilistä tai omistusasunnosta. Tai pikkuporvarillisen rojun kasaamisesta nurkkiin. Onni on harhaluuloista vapaa tila.
siinä käy miehelle joka heti alottaa uuden naisen kanssa asumaan saman katon alla.
Itseppähän on tiensä valinnut.
Tapailu on ihan eri juttu kun asua yhdessä.
täällä ihmetyttää samat asiat.. paskasta olosta puhumattakaan. mies sano kuukausi sitten että meidän täytyy erota, samalla kuitenkin kertoo joka helvetin päivä että rakastaa, lähettelee viestejä, tulee käymään..siis ton ero jutun jälkeenkin. mut että riidellä ei saa mistään, joka ilmeisesti on tän suhteen kompastus kivi. puhumattakaan että se olisi ollut riitelyä, vaan että jokainen kielteinen asia katsottiin riitelyksi. olis pitänyt olla vaan joka asiaan myöntyväinen kai... en tiiä ootteko törmänneet tälläsiin omassa elämässä?
Exäni halus päästä musta eroon, tai en mä tiä. Viestittelin hälle, koitin soittaa. Osan ajasta keskustelimme asiallisesti mutta sitten hän veti esiin taas ne pahat asiat jolloin mulla käämit kärähti ja sanoin lisää asioita joilla ei ollu mitään tekemistä touuden kans. Kaikki oli pahasta. Rakastaa kait mua vieläkin mutta kun en antanut hetkenkään rauhaa tilanne kärjistyi ja mulla ei ole enää numeroa mihin pitää yhteyttä. Haluaisin kyllä mutta välitän hänestä niin paljon että poistin kaikki yhteystiedot puhelimistani.Nyt hän saa olla minulta rauhassa.
Hän ei halunnut tapella mutta tein/sanoin aina jotain väärää josta hän suuttui. En minäkään halunnut tapella.
Nyt toivon ettei hän vihaa mua loppu elämäänsä ja voimme joskus tavata kavereina.
Tuo viesti sivusi jotenkin tätä mun tilannettani, joten oli pakko kirjottaa jotakin.
Eli ei saa näyttää pahaa oloaan, ei kiukutella, ei mustasukkainen jne. Siis jokainen kielteinen asia katsottiin pahalla.
Nyt ottaa pannuun tosi kovaa, mutta minkäs teet, syy on mun koska en osannut olla hiljaa enkä näyttämättä tunteitani.
Näin mulla... on
Elämä jatkuu... kait
joo mut eikö olekin hölmöä että sitä alkaa syyttämän itseään asioista jotka kuitenkin ainakin mun kohdalla ovat olleet myös aiheellisia... mä aloin epäillä omia juttujani kunnes kaverit sanoi mulle et ten tietenkään saa ajatella niin et miksen ollut hiljaa.
mulla mies suuttui kun olin vihanen jos ei tule yöksi kotiin kun jää partyt päälle, sit ei vastaa puhelimeen ku pelkää et oon vihanen ,ja sit sen jälkeen vasta olenki kiukkunen.. ja sen selitys on ettei ymmärrä mua kun ei ole tehnyt mitään pahaa.
ja toi oli kuitenkin vain jäävuori huippu. se pysty myös tulkitsemaan mun viestit kielteisesti, en esim saanut sanoa et olen vaik kipeä... ja kuitenkin se itsehän aina suuttui, mut joka tapauksessa, kaikki negatiiviseen viittaava olis pitänyt jättää sanomatta.
juuri niinkuin toi alkuperäinen kirjoittaja sanoi, niin mies halusi täysin ongelmattoman suhteen... onko sellasia....
Kävin eilen hänen työpaikallaan ku tarvin sieltä jotakin. Tunnelma oli kaksi jakoinen.
Puhuimme asiallisesti niitä näitä ja hän oli iloinen mutta välillä apean näköinen.
Pyysin häntä soittamaan kun asiat ovat mallillaan ja ottamaan numeron näytön pois päältä etten saa hänen numeroaan. Sitä nyt odotan, koska haluan vain ja ainoastaan että molemmilla on hyvä olo ja voimme olla kavereita. En halua hälle mitään pahaa enää missään vaiheessa.
No, lähtiessäni pois hän tuli, halas mua ja sanoi; "älä vihaa mua". En todellakaan vihaa ja olen pyytänyt ettei hänkään mua.
Mitä mieltä? Vihaako?
Tulevaisuudessa mun on otettava itteeni niskasta ja oltava asiallinen, miettiä mitä sanoo ettei sano jotain mitä ei tarkoita. Tarkoitan muitakin ihmisiä, koska kaipaisin rinnalleni nyt jonkun jonka kanssa iloita elämästä. Se ei ole hän, sillä se ei ole oikein. Voimme mun puolestani olla yhdessä kavereina mutta emme voi seurustella.
Ja tuosta syyttämisesetä niin hänkin syyttää itseään.
Tässä nyt vähän jännittää jos joku hänen tuttunsa lukee tätä niin mikä on reaktio. Mutta otan täyden vastuun sanomisistani ja mulla ei oo kuitenkaan pahaa sanottavaa, ei tässä eikä selän takana. Hän on ihana ihminen kuitenkin.
Ongelmaton suhde?
Mun mielestä jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan niin ongelmia on ja riidellään. Jos ei rakasta ja ei riidellä on onglmia. Eikö?