mul on varmaa aina ollu ihme sitoutumiskammo..yksinkertasesti sanottuna alkaa vaan ihan liikaa ahdistaa miesten seura.....mutta sitten jos onki sellainen mistä olisin kiinnostunut niin en voi saada...mitä teen kammolleni....miksen jo rakastu taas....olen vain kerran seurustelut vakavissani ja se on jo menneisyyttä..tällä hetkellä ei kiinnosta vain yhtää miehet..mutta kuitenki haluisi jonkun jolta saa hellyyttä ja rakkautta...
sitoutumiskammo
nainennn
4418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hellyyttä ja rakkautta, jos itse ensin et ole sitä rakkautta ja hellyyttä antamassa. Tämä laki pitää. Se on varma. Jos on itserakas, silloin saa ihan rauhassa olla siellä omassa kammiossaan.
mulla on nykyään sitoutumiskammo.
pelkään miehiä, pelkään tutustua, pelkään ees katsoa silmiin sillä pelkään arvostelua mikä minuun kohdistuu.
kuitenkin kaipaan hellyyttä, viimeisestä suhteesta on aikaa jo yli puolivuotta joten olisi jo aika tapahtua jotain.
mutta eihän tällä menolla mitään tapahdu.. ei tietenkään jos pelkää pettymystä, pelkää lähteä tanssimaan vaikka toisaalta toivoo että joku hakisi, pelkää sitä kysymystä, voisinko mä soittaa sulle, vaikka kuitenkin odottaa että sitä kysyttäisiin, pelkää seuravaa aamua, jos se kumminkin oli unta, pelkää puhelimen ääntä mutta vielä pelottavampaa on jos se on hiljaa.
pelko paistaa varmasti jo silmistä, mutta silti tahtoisin.. tahtoisin miehen jonka viereen nukahtaa, jolle keittäisi aamukahvia, joka ottaisi kainaloon sohvalle, joka toisi joskus yllätykseksi punaviinipullon ja nautiskelisi siitä kanssani..
mutta kun pelottaa... kun ei uskalla..
liian monta suhdetta jotka päättyneet hylkäykseen, mies hävinnyt näköpiiristä, ei soittoa, ei viestiä, ei mitään syytä miksi kävi näin..
en jaksa enää moista, itse pystyn sanomaan ettei tämä juttu nyt toimi tms vaikka se välillä on vaikeaa, silloin toisen ei tarvitse ihmetellä ja odottaa.. miksei miehet voi tehdä niin?
en uskalla ottaa enää riskiä, että minut hylätään jälleen.. en uskalla pitää yhteyttä, sillä pelkään rakastuvani ja myöhemmin pettymys on suuri, seuraava kerta voi olla jo kestämätön.. en halua kokea enää seuraavaa kertaa mutta tiedän että ellen kokeile, en ikinä mahdollisesti saavuta normaalia suhdetta vaan toikkaroin täällä aina vaan yksin ja peloissani.
on jo myöhäistä perustaa perhe ´ja miehet katselevat vakavissaan nuoria naisia ainakin vaimoikseen. He haluavat lapsia ja sinun ikäsi alkaa kohta olemaan melkoinen este, koska seurustelullekin on jäätävä muutama vuosi aikaa.
siis anna jo periksi, jos ei sitten ihan sattumatlta kävele vastaan.
Ainoo millä mä kestän naisia on kohdella niitä kuin jätkiä, eli hyvin arkisesti ja suoraan. Ei siis potentiaalisina partnereina, vaan kavereina. Kokeile samaa, jos se vaikka siitä lipeis seurustelun puolelle.
Kuoreensa ei kannata jumittua, siinä kuluu vain aika ja pärstä.