Olen tässä miettinyt, että mitä minun kannattaisi tehdä... Seurustelen itseäni reilut 10-vuotta vanhemman miehen kanssa. Tämä on minulle ensimmäinen oikea suhde, ja rakastan tätä miestä niin paljon kuin nainen voi vain miestä rakastaa. Mutta vain harvoin saan häneltä minkäänlaista rakkaudenosoitusta takaisin. Hän ei pidä kosketuksesta, ja itse olen kauhea hiplaaja... Ja olen juuri kosketuksella oppinut näyttämään välittämiseni. Ei hän täysin tunteeton tietenkään ole, halutessaan halaa ja suukottaa (ilman mitään taka-ajatuksiakin). Vai onko tuollainen "kylmyys" vain suomalaismiehen peruspiirre? Itse en tiedä, kun ei ole aikaisempaa kokemusta...
Muuten sopisimme mielestäni hyvin yhteen, vaikka romantiikan saralla olemmekin tosi erilaisia. Meillä on samantyylinen huumorintaju ja pidämme toistemme seurasta vaikka ikäeron vuoksi kiinnostuksen kohteet ovatkin erilaiset. Olemme jopa miettineet yhteen muuttamista, mutten tiedä tulisiko siitä mitään miehen halutessa omaa aikaa reilusti yli puolet päivästä... Eli nyt elelemme vielä erillään. Voiko tälläisesta suhteesta tulla pidemmän päälle mitään? Voiko suhde jatkua hyvänä, jos vain toinen ilmaisee rakastavansa? Kannattaako jäädä ja ottaa asiasta selvää, vai haavoittaa erolla sydäntä ja alkaa etsiä uutta kumppania...? En vaan uskalla/halua päästää irti...
Muuten sopisimme mielestäni hyvin yhteen, vaikka romantiikan saralla olemmekin tosi erilaisia. Meillä on samantyylinen huumorintaju ja pidämme toistemme seurasta vaikka ikäeron vuoksi kiinnostuksen kohteet ovatkin erilaiset. Olemme jopa miettineet yhteen muuttamista, mutten tiedä tulisiko siitä mitään miehen halutessa omaa aikaa reilusti yli puolet päivästä... Eli nyt elelemme vielä erillään. Voiko tälläisesta suhteesta tulla pidemmän päälle mitään? Voiko suhde jatkua hyvänä, jos vain toinen ilmaisee rakastavansa? Kannattaako jäädä ja ottaa asiasta selvää, vai haavoittaa erolla sydäntä ja alkaa etsiä uutta kumppania...? En vaan uskalla/halua päästää irti...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itsellä samanlaisia kokemuksia miehistä,ovatpa he sitten vanhempia tai nuorempia. Toiset tyytyvät vieressä istumiseen ja toiset taas hukuttaisivat hellyydenosoituksiin. Itse puhuin asiasta ja hetken homma toimi,ennenkö tilanne muuttui samaksi kuin alussa. Olen itse paijausta kaipaava ja haluaisin huomioida myös toisen pienillä eleillä ja teoilla. Minä en kestänyt tuollaista pidättyväisyyttä ja "inhoa" minun kosketustani kohtaan,joten itse tein mielestäni hyvän ratkaisun ja ainoa oikea oli ero. Kun ihmisellä on jokin tarve,miksi tyytyä välttämättömään,jos voi saada ansaitsemansa.
Haluaisin paljon halauksia ja pusuja mut pusuakin joudun melkein vaatimaan välillä poikaystävältäni. Mut silti se kehtaa vaatia seksiä. Miten voin harrastaa seksiä ihmisen kanssa joka ei voi edes halata mua, ilman että räplää samalla mun persettä, aina just niitä taka-ajatuksia.. En kestää enää tollaista kylmyyttä. Onko ero siis ainoa ratkaisu..?
Tänään Oprah showssa käsiteltiin juuri tuota ongelmaa: Miksi mies ei halua halia ja pusutella ilman taka-ajatuksia. Siinä todettiin aika osuvasti, että mies ei halua pelkkää halittelua, koska kosketus ja läheisyys kiihottaa miestä. Kun mies halittelee rakasta naista, hän kiihottuu välittömästi ja alkaa toivoa seksiä. Jos hellittelytuokio ei johdakaan seksiin, mies pettyy ja tuntee itsensä torjutuksi. Jos vastaavat tilanteet toistuvat, mies alkaa vältellä kaikkea hellittelyä, koska kukapa aina haluaisi joutua torjutuksi?
Ehkä te naiset voisitte ajatella asiaa joskus myös miehen kannalta? Miltä teistä itsestänne tuntuisi jos mies nuolisi tai hiplaisi teidät orgasmin partaalle, mutta juuri ennen vapauttavaa orgasmia lopettaisikin ja lähtisi lenkille tai autoa pesemään?
"Kun mies halittelee rakasta naista, hän kiihottuu välittömästi ja alkaa toivoa seksiä. Jos hellittelytuokio ei johdakaan seksiin, mies pettyy ja tuntee itsensä torjutuksi. Jos vastaavat tilanteet toistuvat, mies alkaa vältellä kaikkea hellittelyä, koska kukapa aina haluaisi joutua torjutuksi?"
Tuo pätee ehkä joihinkin putkiaivoisiin miehiin, jotka on naisen kanssa pelkän seksin takia. Valitettavasti naiset ottaa aina sen miehen, joka tulee vonkaamaan. Naiset tulkitsee vonkaamisen positiivisesti, että mies on heistä kiinnostunut. Sitten alkaa seurustelu ja ihmetellään, miks mies vonkaa seksiä koko ajan. Eikä kenellekään naiselle tule mieleen, ettei mies ole heistä tunnetasolla kiinnostunut, vaan pelkän seksin perässä. Voi teitä naisia...
meillä on juuri noin.Mies on sanonut suoraan ettei halua fyysistä läheisyyttä jos se ei johda seksiin.Ihan tarkistin asian ja kysyin että tarkoitatko todella tuota ja kyllä niin hän haluaa.No sama se minulle.Meilläkin loppui koskettelu sen keskustelun seurauksena.Eli nyt ainoa fyysinen kontakti on sitten seksi... ja huom.Mies halusi koskettelun ja halimisen ilman seksiä loppuvan, koska hän kiihottuu niin herkästi...Tämmöisiä "tahtomisia" on muitakin meidän suhteessa esimerkiksi se että hän ei suostu seksiin jos en aidosti halua, saattaapa lopettaa aktin kesken jos en käyttäydy niin kuin hän olettaa halukkaan naisen käyttäytyvän...kostumis ongelmia alkaa olla jo pelkästään näiden odotustenkin takia...
"Ehkä te naiset voisitte ajatella asiaa joskus myös miehen kannalta? Miltä teistä itsestänne tuntuisi jos mies nuolisi tai hiplaisi teidät orgasmin partaalle, mutta juuri ennen vapauttavaa orgasmia lopettaisikin ja lähtisi lenkille tai autoa pesemään? "
Ensiks en tod. nuole enkä hiplaa miestä orgasmin partaalle, vaan haluan välillä vain halata ja antaa pusun, jos mies kiihottuu jo siitä, niin taitaa vain seksi olla mielessä koko ajan?
Ja ehkä siinä tapauksessa pitäis hankkia joku seksinukke tyttöystävän sijaan, se ei ainakaan kaipaa mitään läheisyyttä ja kosketusta.
sitä just ajattelinkin.. Silloin kun just tutustuttiin niin eräs toinenkin mies oli kiinnostunut musta, se oli aika pidättyväinen, joten valitsin tän mun nykyisen poikaystävän, joka oli ihan yli-innokas, nykyään valitettavasti kadun valintaani :( Ens kerralla olen fiksumpi, jos semmonen kerta tulee..
Ollaan puhuttu miehen kanssa tästä, mut se sanoi et saisi seksiä muualtakin, jos ei oltais yhdessä, että ei kuulemma tos. ole mun kanssa seksin takia, ja seksiä harrastettiin joku kuukausi sitten viimeks (mun haluttomuuden takia, joka ilmeisesti johtuu vonkaamisesta..) joten se olis jo lähtenyt menee..?
Otin ite sellasen miehen joka alotti hommat sillä vonkaamisella. Joopa joo, mut nytten se ei haluu kun ehkä kerran kuukaudessa. Että miten senkin nyt sitten ottaa. Kaikki ei oo samanlaisia.
Onhan se jo tutkimuksissakin todettu, että keskivertomies ajattelee seksiä noin kerraqn minuutissa. Eli varmaan parempi rajoittaa halailusessioiden kesto reilusti alle minuutin, jos ei halua ottaa riskejä siitä että miestä alkaa panettaa jumalattomasti.
Meillä taas ongelma toisinpäin, mies haluaisi enemmän hiplausta ilman taka-ajatuksia. Minä taas haluaisin hiplausta mikä johtaisi seksiin, josta tykkään kovasti. Mies ei kiihotu pelkästä hiplauksesta, minä kyllä.
Ehkä te olette vain erilaiset ihmistyypit: sä fyysisempi ja konkreettisempi ja mies ehkä enemmänkin älyllinen ajattelijatyyppi, joka kaipaa älyllistäkin koskettelua...
Siinä tapauksessa hän osoittaa rakkautensakin eri tavalla kuin sinä. Hän ehkä tekee pieniä kivoja tekoja, sanoo asioita koskettavasti tms.
Sä olet myös nuorempi ja kiihkeämpi, ehkä idalistisempikin ja kaipaisit (varsinkin nyt alussa) sitä "elokuvien" tunteiden leiskuntaa jossa rakastetaan niin että rappaukset tippuu seinistä! ; )
Hän taas on ehkä rauhallisempi luonteeltaankin, säyseä, elämää jo kokenut mies ja nyt ehkä hiukan varautunutkin, olethan sä sentään nuori nainen, jota varmaan muutkin miehet tiiraa sillä silmällä.
Ei ole pahitteeksi puhua siitä mikä askarruttaa. Voit ihan hyvin kertoa toiveistasi ja unelmistasi, puhua ylipäätäänkin itsestäsi ja niistä erityistarpeista joita sulla on juuri nyt. Sillä tavalla hän oppii tuntemaan sinut ja sen mitä häneltä kulloinkin odotat ja toivot. Kyllä se puhe aina jonnekin tallentuu ja saatat vielä yllättyä positiivisesti siitä, mitä ne saavat aikaan kun suhde esim. vakiintuu ja turhat pelot yksin jäämisestä poistuu.
Tunnen monia kaltaisianne pareja joissa toinen on hyvin fyysinen ja toinen taas kaipaa enemmänkin älyllistä hyväilyä ja yhteenkuuluvuutta. He tulevat toimeen koska ymmärtävät ja hyväksyvät toistensa erilaisuuden eivätkä koe sitä ongelmaksi tai uhaksi. Kun kumppanuuden tunne on aito, se auttaa muovautumaan ja sietämään erilaisuuttakin.
Kukaan ei pysy samana iän kaiken kun alkaa elää yhdessä toisen ihmisen kanssa. Toisen ihmisen vaikutus muovaa meitä väkisinkin.
Eli se sun rakkaasi tulee vielä tottumaan siihen, että sä rutistelet häntä itsepäisesti torjumisestakin huolimatta ja että sellainen käytös on osa sitä ihanaa sinua. Ja sinä tulet ymmärtämään ja nauttimaan niistä rakkaudenosoituksista, joita kumppanisi osoittaa sinulle omalla yksilölisellä tavallaan.
Tasapaino ja tyytyväisyys on siis täysin mahdollista saavuttaa kun ette anna nyt alun epävarmuudelle periksi.
Kiitos toivoa antavista sanoistasi, Amï. Niiden avulla saan varmasti uutta puhtia suhteen jatkamiseen. Täytyypä minunkin kokeilla toisen huomioon ottamista ja hyvänäpitämistä muutenkin kuin vain fyysisesti... Toivotaan, että tämä kehittyy tästä vain parempaan suuntaan ajan myötä.
Joo.
Tarvitset vain munaa ja kipeästi.
Olemme valmiina käytettäviksi.
www.panomiehet.fi
Tuot aika selvästi esille mitä suhteelta kaipaa ja odotat. Sun täytyy itse nyt miettiä, että voitko pidemmän päälle elää miehen kanssa joka ei siellä romantiikan saralla täytä toiveitasi. Oletko valmis elämään ilman hiplausta ja sen kummempia rakkaudenosoituksia. Itselleni nuo asiat kyllä merkitsevät sen verran paljon, että en voisi ajatella olevani miehen kanssa joka on noin kylmäkiskoinen. Siinähän iskee jossain vaiheessa kyllä itselle epäilys, että välittääköhän mies oikeasti minusta. Toinen on tuo oman ajan kaipaaminen joka on mielestäni myös huuhaata. Kyllä sitä normaalisuhteessa molemmat osapuolet saavat (ainakin meillä) omaa aikaa ihan tarpeen mukaan luonnostaan eikä siitä tehdä numeroa. Kyllä parisuhteeseen (toimivaan) kuuluu hiplaaminen, suukottelu ja rakastan rakastan -hoku ymv. niin että mieti mitä haluat. Kannattaako elämäänsä haaskata, se on sitten myöhästä vanhana rypistää kun on ns. p...kat housussa ja elämä mennyt.
"Sun täytyy itse nyt miettiä, että voitko pidemmän päälle elää miehen kanssa joka ei siellä romantiikan saralla täytä toiveitasi. Oletko valmis elämään ilman hiplausta ja sen kummempia rakkaudenosoituksia. Itselleni nuo asiat kyllä merkitsevät sen verran paljon, että en voisi ajatella olevani miehen kanssa joka on noin kylmäkiskoinen."
Tämä ongelma on nyt minullakin. Rakastan miesystävääni niin paljon ja sovimme niin hyvin yhteen, tykkäämme samoista asioista, molemmat tykkää jutella vaikka yömyöhään. Mut koskaan ei suudella muutakun seksin aikana. Ei halita kun vaan ennen ja jälkeen seksin. On se elämä niin vaikeeta... En varmaankaan koskaan tule löytämään miestä jonka kanssa sovimme henkisesti näin hyvin yhteen. Olen ajatellut että ehkä voisin uhrata osan omista toiveistani tämän suhteen takia. En ole niitä naisia jotka uskovat voivansa muuttaa miehen...
Kiitos neuvoista... Päätin eilen ottaa itseäni niskasta kiinni ja keskustella asiasta rakkaani kanssa... Pitkän asioden pyörittelyn jälkeen moni juttu tuli selväksi. Ymmärrän häntä ja hänen käytöstään nyt paljon paremmin. Näiden ongelmien selviämisen jälkeen suhteemme tuntui kehittyvän vain parempaan suuntaan. Puhumalla siis asiat näyttävät (edes joskus) selviävän... Ja nyt tiedän, että uskallan avata suuni aina kun jokin asia täst'edes mieltäni painaa. Kiitos, varsinkin Amïlle, kannustuksesta.
"Pitkän asioden pyörittelyn jälkeen moni juttu tuli selväksi. Ymmärrän häntä ja hänen käytöstään nyt paljon paremmin"
kertoisitko vielä, mitkä olivat ne asiat, joiden pohjalta ymmärrät häntä ja hänen käyttäytymistä?