Vanhin poika on nyt 44 v. Aikanaan ensimmäinen nainen jonka kanssa teki kaksi lastakin,oli hirveä. Sulki minut pois kokonaan elämästään ja pojan elämästä. Ensimmäinen lapsenlapsi,tyttö, ei edes ole poikani näköinen. Olen monesti miettinyt että onko poikani edes isä.
Toinen tyttö on kuin ilmetty isänsä. Heille tuli ero - onneksi. No sitten poika tapasi naisen jonka kanssa asui pari vuotta. En tullut tämänkään naisen kanssa koskaas toimeen. Heille tuli riitaa ja poikani muutti luokseni. Löysin kerran kirjeen jonka tämä nainen oli pojalle kirjoittanut. Siinä niin kovasti kosiskeli poikaa naimisiin kanssaan. Ero tuli heillekkin.
Sitten poika tapasi mukavan tuntuisen (aluksi) naisen. Hän pyysi minua kylään ja aluksi kaikki meni hyvin. Tämän naisen kanssa poika meni sitten vihille asti,muiden kanssa avoliitossa. Heille syntyi tytär joka oli kyllä pojan näköinen. Sain tyttöä luoksenikin kylään ja kävin pojan perheessä. Kerran päivällä hoidin sitten lasta ja kävin yhdellä, siis yhdellä kaljalla. Miniä ei sanonut mitään mutta oli kertonut pojalleni. Siitäkös riemu repesi. Arvasin että tämäkin nainen oli täysin väärä pojalleni. Sai oveluudellaan ja valheillaan pojan puolelleen.
Ties mitä valheita miniä on syöttänyt pojalle. Nyt en saa olla enää tämänkään lapsen ja perheen kanssa tekemisissä. Ei mitään kunnioitusta anoppia kohtaan. Kirjoitin tälle ihan ensimmäiselle naiselle kirjeitäkin ja kerroin tuntoni. Poika oli saanut tietää,oli varmaan tämä ämmä soittanut ja siitäkin poika huutaa äidilleen. Olen myös kirjoittanut miniälle ja laittanut sähköpostia. Poika se vaan taas huutaa äidille. Olen myöhemmin saanut tyttäreltäni kuulla että tämä ensimmäinen ja miniä ovat jopa ystäviä!!!Olen pojalle sanonutkin että siinä sitä ollaan kahden ämmän välissä. Kyllä on poika vaikeuksissa.
Koen että nämä naiset ovat sabotoineet suhteeni poikaani. Toivon että poika avaa silmänsä ja näkee todellisuuden ja ottaa eron. Kaikkeni olen pojan eteen tehnyt ja hänet kasvattanut. Isänsä oli vaikea ihminen ja olen hengissä selvinnyt ja nyt äiti palkitaan sulkemalla elämästä. Tyttäreni kanssa olen tekemisissä ja hänen lasten kanssa. Tyttäreni tietää mielipiteeni näistä naisista.
Keskimmäinen poikani on aikuinen ja hänen tyttöystäviä en ole koskaan tavannut. Ainakin säästyy poika murheilta. Myös hänelle olen kertonut näistä ämmistä. Onneksi hän ei juuri ole tekemisissä isoveljen kanssa ettei tarvitse tavata miniää. Maailma on mallillaan.
Toinen tyttö on kuin ilmetty isänsä. Heille tuli ero - onneksi. No sitten poika tapasi naisen jonka kanssa asui pari vuotta. En tullut tämänkään naisen kanssa koskaas toimeen. Heille tuli riitaa ja poikani muutti luokseni. Löysin kerran kirjeen jonka tämä nainen oli pojalle kirjoittanut. Siinä niin kovasti kosiskeli poikaa naimisiin kanssaan. Ero tuli heillekkin.
Sitten poika tapasi mukavan tuntuisen (aluksi) naisen. Hän pyysi minua kylään ja aluksi kaikki meni hyvin. Tämän naisen kanssa poika meni sitten vihille asti,muiden kanssa avoliitossa. Heille syntyi tytär joka oli kyllä pojan näköinen. Sain tyttöä luoksenikin kylään ja kävin pojan perheessä. Kerran päivällä hoidin sitten lasta ja kävin yhdellä, siis yhdellä kaljalla. Miniä ei sanonut mitään mutta oli kertonut pojalleni. Siitäkös riemu repesi. Arvasin että tämäkin nainen oli täysin väärä pojalleni. Sai oveluudellaan ja valheillaan pojan puolelleen.
Ties mitä valheita miniä on syöttänyt pojalle. Nyt en saa olla enää tämänkään lapsen ja perheen kanssa tekemisissä. Ei mitään kunnioitusta anoppia kohtaan. Kirjoitin tälle ihan ensimmäiselle naiselle kirjeitäkin ja kerroin tuntoni. Poika oli saanut tietää,oli varmaan tämä ämmä soittanut ja siitäkin poika huutaa äidilleen. Olen myös kirjoittanut miniälle ja laittanut sähköpostia. Poika se vaan taas huutaa äidille. Olen myöhemmin saanut tyttäreltäni kuulla että tämä ensimmäinen ja miniä ovat jopa ystäviä!!!Olen pojalle sanonutkin että siinä sitä ollaan kahden ämmän välissä. Kyllä on poika vaikeuksissa.
Koen että nämä naiset ovat sabotoineet suhteeni poikaani. Toivon että poika avaa silmänsä ja näkee todellisuuden ja ottaa eron. Kaikkeni olen pojan eteen tehnyt ja hänet kasvattanut. Isänsä oli vaikea ihminen ja olen hengissä selvinnyt ja nyt äiti palkitaan sulkemalla elämästä. Tyttäreni kanssa olen tekemisissä ja hänen lasten kanssa. Tyttäreni tietää mielipiteeni näistä naisista.
Keskimmäinen poikani on aikuinen ja hänen tyttöystäviä en ole koskaan tavannut. Ainakin säästyy poika murheilta. Myös hänelle olen kertonut näistä ämmistä. Onneksi hän ei juuri ole tekemisissä isoveljen kanssa ettei tarvitse tavata miniää. Maailma on mallillaan.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Pitäisköhän sun jättää poikasi ja sen nais asiat rauhaan, vähän ihmetyttää, että aina niissä "miniöissä" on vikaa, jospa jokuu kerta vilkaisisit peiliin ja miettisit että miten olet itse vaikuttanut heidän suhteisiinsa. Harva äiti enää vahtaa 44 vuotiaan pojan nais seikkailuja. Laske jo irti pojastasi ja anna sen elää naisten kanssa sellaista elämää kuin itse haluavat.
Voi anoppi hyvä, ei sinussa mitään vikaa ole. Tiesin, että ensimmäinen, joka heittää kiven on juuri " olisi sinussa vika " Jonkun miniä! Älä vieraile näillä palstoilla, saat aina kokkareet niskaasi, niin oikeassa, kuin oletkin.
Siis, eikö se kalja voinut odottaa, niin kauan, ettei lapsi olisi siinä enää ollut?
Kieltämättä vähän kummalliselta kirjeesi tuntuu, taidat olla provo? Jos et, niin ilmeisesti juuri paha anoppi.
HUh. huh.
Uskon että olet paljon kärsinyt ihminen ja siksi maailmasi ei ole mallillaan, ja siksi sinulla on koko ajan paha olo.
Minullakin on miniä, joka ei hyväksy ja salli, että olen mukana missään poikani ja hänen perheensä elämässä.
Mutta, ja tämä on iso MUTTA... meillä ei anoppeina voi olla, eikä saa olla VALTAA kenenkään avio -tai avoliiton yli.
On kauhistuttavaa toivoa pojan ja miniän eroamista ja hylkäämistä, vaikka olisi anoppina kohdeltu miten hyvänsä!
Itse olen epätoivottuna anoppina menetellyt niin, etten sekaannu poikani elämään. En mitenkään.
Ainoa, mitä teen on että rukoilen ja siunaan heitä mielessäni.
Kuule: tässä on SALAISUUS! Siitä tulee hyvä olo.
Pääset kaikista katkeruuksista.
Ei kannata mässäillä mielessään, kuinka "pahoja" miniät ovat... kannattaa mieluummin unohtaa.
Minä unohdan, ja elän ihka omaa ja ainutkertaista elämääni. Poikani ja miniäni omaansa.
Eron toivominen toisille on niin kamala asia, että levität pahaa silloin ympärillesi... ja olet osallinen...
ja vaikka ne haavat kirvelisivät kuinka, oman pojan ja miniän tekemät haavat...
niin niillä on kuitenkin oma tärkeä viestinsä. Ehkä ne viestittävät juuri sitä, että olemme roikkuneet ja syöneet toisten elämänvoimaa väärällä tavalla.
Siinä on itsekasvatuksen paikka.
Toivottavasti en satuttanut sinua hyvä Anoppi lisää...
mutta näin se on. Oman lapsen väärän valinnat on vain hyväksyttävä. Me itsekin olemme elämässämme tehneet vääriä valintoja.
Anna pojallesi ja miniällesi täydellisesti anteeksi. Rukous ja ANTEEKSIANTAMUS ovat ne lähteet, minkä kautta pääset kaiken pahan olon ja katkeruuden yli.
Etsi elämääsi ympärillesi kaikkea kaunista ja nauti siitä.
kiitos sinulle hyvin rakentavasta viestistä., minäkin anoppina sain monta kohtaa lukiessani ajattelemisen aihetta,,ei sitä aina huomaa itse kuinka kiinni on pojassaan,se että me anopit ymmärtäisimme elää omaa elämäämme,olisikin jo taitolaji.
ei kukaan voi olla noin tyhmä. Lopeta provoilu, en usko sinua.
menis hermot tollaseen, jos oma äiti yrittäisi hallita ja puuttua elämään, mieti vähän omia tekojas, ei se kuulu sulle tippakaan miten poikas elää helvetti vie!
selkeä provo. Ei kukaan aikuinen (normaalijärkinen) ihminen voi oikeasti kirjoitella tuollaisia ja vielä ruinata lukijoita puolelleen.
En tiedä onko ona anoppini tämän kirjoittanut mutta valitettavan hyvin sopii elämääni. Olen se petollinen ja valehteleva miniä jonka ei kyllä oikeasti tarvinnut tehdä mitään mieheni pään kääntämiseksi vaan anoppi hoiti sen ihan itse sanomalla miehelleni että hänen hautajaisiin ei sitten ole tulemista jos olet vielä tuon eukon kanssa.
Surullista on että välit piti mennä näin huonoksi mutta toisaalta elämme mukavaa,rauhallista elämää ilman anoppia koska hän ei voinut sietää minua ja lapsia. Miehenikin on se vanhin poika. Mutta se vaan on niin että mies äidistään eroaa ja vaimoonsa liittyy ja näin tulee toivottavasti käymään omien poikiemmekin kohdalla - mutta toivottavasti hyvät välit säilyneenä.
hoida anoppi kuule omaa tonttiasi, lapset ovat lainaa, ihania ja oma silloin kun ovat vielä sylissä, muta anna maailman ja ämmien viedä. Jotain hyvääkin olet osannut tehdä, kun poikasi vielä kelpaavat.Olen itsekin äiti, mutta päästä ihmeessä irti.
Kirjoituksestasi päätelleen taidat olla pojastasi aikas omistushaluinen ja mustasukkainen etkä kykene päästämään irti.Anna hänen elää omaa elämäänsä ja ala sinäkin elää omaasi.
Kuristus otteesi pojastasi,pilaat sekä hänen että oman elämäsi. Poikasi valitsee naisensa itselleen eikä sinulle. Älä hääri poikasi elämässä määräilemässä. Sinä olet niitä äitejä joka odottaa suurta kiitollisuuden velkaa lapsiltaan. Joka on täysin väärä. Opi antamaan ilman vaatimuksia.
Mietippä omaa elämääsi,hänen iässä jos joku anoppi tai useampi ihminen olisi lukenut sääntöjä sinulle, miltä se olisikaan tuntunut.
Paras kun jätät poikasi ja naiset rauhaan, etkä ole jatkuvasti jalka ovenraossa, tunkemassa itseäsi hänen elämäänsä. Menet vain silloin kun pyydetään, ja koetat laittaa oman elämäsi järjestykseen.
Ei poika minua perheeseen ja käynnille halua kun se miniä siellä taustalla varmasti sen estää. Enkä halua koko miniää tavatakkaan.
Oma anoppi oli kauhea,mies ei ollut puolellani vaikka mikä olisi ollut. Anoppi ei minua hyväksynyt,oli sitä mieltä että olen liian köyhästä kodista. Anopilla oli omaisuutta mutta mieheni se sitten joi. Mies myös petti minua. Lapset tässä elämäntilanteessa ovat olleet tuki ja turva ja nyt vanhin poika on minut hylännyt. En tiedä mitä tein väärin mutta olen tehnyt sen parhaan mitä osasin.
on kurkkuaan myöten täynnä sinun puuttumisesta hänen elämäänsä.
Keskimmäisen pojan naisia et ole nähnyt, mikä onkin hyvä, hän elää omaa elämäänsä.
Tyttäresi kanssa olet väleissä sekin on hyvä, mutta onko niin että tytäresi joskus tarvitsee apuasi..... Olet saanut niin syvän tulehduksen välillenne, että et voi odottaakaan, asioiden järjestyvän käden käänteessä.
Tilanne on niin lukossa että, vie oman aikansa ennenkuin asiat normalisoituvat,ja olet tervetullut heillä käymään.
Toivon sinun ajattelevan asiaa kaikkien kannalta, etkä vaan omaltasi. Meidän vanhempien on otettava joskus askel taaksekkin päin.
Keskity omaan elämääsi ja lopeta nalkutus.
Minulla on poika ja välit ovat mitä parhaat, mutta olen aina otanut huomioon, ettei minulla ole mitään oikeutta hääriä hänen elämässään määräilemässä. Eikä hän olisi hyväksynytkään sellaista.
Toivon sinulle voimia ryhdistäytyä, koota itsesi,
ja hoitaa vain omat asiasi. Ettet menetä poikaasi lopullisesti.
Eiköhän se poika itse päätä keitä kotiinsa haluaisi kutsua...taitaa olla saanut tarpeekseen äitinsä dominoinnista...Älä kosta omia kokemuksia lapsellesi tai hänen puolisolleen.
Nämä v-tun provot vievät uskottavuutta oikeilta kirjoituksilta jos ne ovat vähänkään erikoisempia, joten LOPETTAKAA, tyhmät!!!
Aloituksen on kirjoittanut joku, joka on joutunut kokemaan kaikki kauheudet, jotka johtuvat siitä kun nainen ei elä omaa elämäänsä vaan lastensa kautta. Hän luulee omistavansa lapsensa. Eikä ymmärrä katsoa peiliin ajoissa, vaan jatkaa kieroutunutta käyttäytymistään kunnes karkottaa kaikki ihmiset luotaan. Sitten vuodattaa ne krokotiilinkyyneleet...
tyyppi...sinun mielestä poikasi pitäisi nyhjätä sinun helmoissa lopun ikänsä.Katkaise napanuora nyt heti äläkä sekaannu poikasi elämään enempää.Mikä tossu se poikasi on jos antaa sinun penkoa kirjeet ym.Etsi itselles elämä.
Huvitti vain, että tytär oli isän näköinen ( voi tyttölaps parkaa), no...toivottavasti kuitenkin muuten ihan terve:))
Poikasi asumisesta naisen kanssa, jos pitäisi paikkansa että eivät tulleet koskaan toimeen, he eivät olisi yhteen muuttaneet saati sitten paria VUOTTA toisiaan sietäneet.
Miksi ihmeessä menet lukemaan pojallesi tarkoitetun kirjeen? Toisille osoitettuja kirjeitä ei saa mennä lukemaan! Todella hävytön temppu.
Poikasi puolisosta, mikäli aluksi hän pyysi sinua kylään, hänellä ei voinut olla mitään pahoja ajatuksia (vielä). Ja jos hän luotti lapsensa sinun hoidettavaksesi, se on todella luottamuksen osoitus. Itsekin äitinä tiedät ettei äiti anna lastaan kenen tahansa vastuulle. Miksi ihmeessä menit kaljalle? Oli lapsi minkä ikäinen tahansa, mikäli hän oli sinun vastuullasi sillä hetkellä kun päätit ottaa kaljan, vaikkakin vain yhden, osoittaa se ettet ole "pätevä" tällaiseen luottamustehtävään. Koska miniä kertoi miehelleen että lapsenvahti oli ottanut alkoholia, se teki hänestä väärän pojallesi, samalla myös oli ovela ja valehteli? Valehteluahan olisi ollut jos hän olisi sanonut anopin olleen juomatta ja hoitaneen lapsenvahtimisen kunnialla.
Jos miehen pitää valita vaimon ja lapsen tai äitinsä välillä, ei ole vaikea arvata kumman valitsee mies, ja kumman mammanpoika.
Miksi pitäisi kunnioittaa anoppia joka ottaa kaljaa lapsenlasta hoitaessaan? Minulta ei ainakaan heruisi tippaakaan kunnioitusta.
Jos olet kirjoittanut ensimmäiselle naiselle ja kertonut tuntojasi, taktiikka lienee ollut väärä. Mahdollisesti olet tekstissäsi syyllistänyt naista poikasi "pilaamisesta" ja tehnyt itsestäsi väärinymmärretyn jota pitäisi huomioida ja kunnioittaa. Itse et kunnioita edes toisten rauhaa saati sitten yksityisomaisuutta kuten kirjeet.
Oletko tullut ajatelleeksi että keskimmäinen poikasi ei halua tyttöystäviensä tapaavan sinua, sillä ei halua aiheuttaa tyttöystävilleen eikä itselleen riitoja ja hankaluuksia? Kannattaisikohan nyt miettiä, kenessä sitä vikaa oikeasti on.
Mitä sinä oikein tavoittelet? Että vanhin poikasi asuu luonasi? Että saat asua vanhimman poikasi ja tämän perheen kanssa? Että saat osallistua hänen perheensä jokapäiväiseen elämään, olla mukana valitsemassa heidän kotinsa kalusteita, kasvattaa ja hoivata heidän lastaan? Haluatko että poikasi on nimenomaan SINUN poikasi eikä MINIÄN aviomies? Ja että kaikki kunnioittaisivat sinua ja pitäisivät kaikkia sanomisiasi ja tekemisiäsi suuressa arvossa?
Jos haluaa arvostusta, pitää tehdä itse aloite. Miniä ei sitä tule yhtäkkiä tekemään, sillä hän oletettavasti luulee sinua hallitsemishaluiseksi, epäluotettavaksi jne..
Mikäli haluat että miniäsi ovat ystävällisiä ja tulevat juttuun kanssasi,
Hyvä kirjoitus! Olen tämän miniän kanssa täsmälleen samaa mieltä. Olisi todella kiva jos anoppi antaisi elää lapsensa perheen RAUHASSA ja olla mukana positiivisella asenteella.
Mutta jos kaikki pojan naiset ovat hirvityksiä,ei taida maa päällään kantaa pojalle sopivaa kumppania anopin mielestä.
Mutta onneksi meilläkin mies on valinnut perheen ja kiusaava äiti on heivattu pois.
nuoremman poikasi asunto. Saatat vaikka löytää hänelle osoitettuja henkilökohtaisia kirjeitä!
Jos ei ole tuonut näytille tyttöystäviään, niin sehän vai tarkoittaa sitä, että onkin kiinnostunut pojista.
Saatat vaikka löytää kirjeen Peralta, joka maanittelee poikaasi kihloihin kanssaan... Saat lisää märehdittävää tällekin palstalle...
minäkin ettei keskimmäinen poika varmasti edes uskalla tuoda ketään hullun äitinsä luo näytille jos on sivusta saanut seurata mitä isoveljen elämässä on tapahtunut.
Kyllä äidin tai anopin pitäisi muistaa ottaa pillerit ajallaan ja antaa aikuisen pojan elää rauhassa perhe-elämäänsä!!!
Mäkeen tollanen anoppi ja äkkiä. Tai taitaa olla jo joutunut. eihän kukaan aikuinen ihminen tollasta kestä. Nyt täytyy anopin hankkia itselleen elämäja lopettaa lasten elämän penkominen.
on se kumma kuinka aikuisen ihmisen mieli voi olla niin suppea ja vääristynyt ettei näe omissa tekemisissään mitään virheitä. vaikea uskoa että noi sanat tosiaan tulee aikuisen suusta ja että vielä itse uskoo ne.. voe voe ku on täytellinen ja kaikki muut.. vanha tuttu lause"en minä mutta kun ne muut.."