Tätä palstaa kun lukee, niin miniät haukkuu anoppeja ja anopit miniöitä, joten olenkohan sitten harvoihin anoppeihin lukeutuva joka tulee miniänsä kanssa hyvin toimeen, mutta en vahtaakkaan heidän elämäänsä, eikä he minun. Autan kun apua pyytävät ja yhteyksiä pidellään, mutta annan heidän elää ihan heidän oman näköistä elämmänsä, enkä ole ripustautunut poikaani, enkä vaadi heidän menemisestään ja tulemisistaan tilityksiä. Joten voin sanoa, että minulla on hyvä miniä.
oma asennekkin
ratkaisee
3585
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täällä puretaan tuntoja. Kun kaihertaa, niin kirjoitetaan nimimerkillä pahat fiilikset palstalle. Se ei vahingoita ketään, mutta uskon, että helpottaa.
Joku voi vastatakin ihan hyvin ja lohduttavasti. Huomaa, ettei ole yksin ongelmassaan. Monilla on samaa.
Ne, joilla menee hyvin, eivät kirjoita. Suomenkielen haltijoita on yli 4 miljoonaa luku- ja kirjoitustaitoista, loput lapsia tai niitä, joilla ei ole mahdollisuutta internetiin.
Vain muutama tänne kirjoittaa, uskaltaisimmeko ajatella, että 100 anoppi/miniä-ongelmaista on tällä hetkellä aktiivisia.
Ei varmastikaan enempää.
Kyllä hyviäkin suhteita on, ja joskus niistä mainitaan täälläkin. Paha vaan, että osallistujat purkavat pahaa oloaan näille, jotka yrittävät sovitellen kirjoittaa ystävällisen sävyyn. Heitä moititaan silmänpalvojiksi tai yksinkertaisiksi, tyhmiksi ja ymmärtämättömiksi.
provo, ei tollasta anoppia ole olemassakaan, tai miniää,
satuolentoja!.
se on kaikki mitä mä ainakin haluaisin, ettei kokoajan tuomittais ja morkattais. anoppi luulee etten tee ruokaa ja vit*uilee asiasta ( ja mä teen ruokaa ), hänen mielestään kaikki hänen poikansa virheet johtuvat musta..
kun vain saatais elää omaa elämää..pidän anopistani päällisin puolin mutta en jaksa kun päälle heitetään kuraa ja pitäisi vain hymyillä, on helpompi olla menemättä anoppilaan ja niin olen ajatellut tekevänikin