jonka olet viime aikoina lukenut?
Mulla on menossa Kaikenkarvaiset ystäväni (kiitos muuten Pullopersesialle vinkistä), mikä on todella lämminhenkisen hauska kirja, suosittelen kaikille.
Mulla on menossa Kaikenkarvaiset ystäväni (kiitos muuten Pullopersesialle vinkistä), mikä on todella lämminhenkisen hauska kirja, suosittelen kaikille.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Paulo Coelhon Yksitoista minuuttia on viimeksi luettu ja loppu sai kauneudessaan melkein itkun tulemaan.
Tuota ennen viimeisin vähänkin enemmän liikuttanut kirja oli Steinbeckin Tuntemattomalle jumalalle.
On muuten mielestäni Coelhon paras kirja. Aikoinaan innostuin Coelhosta Santiagon Unelmien perusteella, mutta sitten tuntui, että se äijä toistaa vaan yhtä ja samaa teemaa (no mikäs siinä, ihan hyvä teemahan se on, mutta liika on liikaa). 11 minuuttia olikin sitten virkistävä poikkeus kaavaan. Sen loppu oli vaan vähän harlekiinisarjamainen pettymys, mutta hieno kirja silti. Coelhon uusin (Zahir) noudattelikin taas sitä Santiago-teemaa.
.."Eedenistä itään" on loistava kuvaus hyvän & pahan tappelusta ihmisessä. Kain & Abel - kertomus sijoitettuna nykyihmiselle ymmärrettävään miljööseen. Suosittelen Kofeinistille, jos Steinbeckistä tykkäät ja jos tuota et vielä ole lukenut.:)
Jos 11 minsaa on Coelhon paras kirja, niin eipä varmaan tarvitse niitä muitakaan lukea.
11 minuuttia oli ihan ookoo ja tarina oli kaunis ja koskettava. MUTTA siitä paistoi liikaa läpi se, että kirjoittaja on mies. Hän ei osannut täysin upota naisen henkiseen puoleen eikä kaikki anatomisetkaa kuvaukset menneet nappiin. Uskottavuusongelmia.
Strength Training Anatomy, Frédéric Delavier. Hiton hieno kirja, upeita värikuvia. Tosiaan luin läpi, vaikka on hakuteos. Tällä hetkellä on menossa kertaus Hemingwayn The Old Man and the Sea:sta (Viimeksi luin joskus peruskoulussa kait suomeksi).
Jostain syystä en ole ikinä osannut luokitella kirjoja paremmuusjärjestykseen, kirja on hyvä, jos sen jaksan lukea kokonaan ja "huono", jos mielenkiinto ei ole syystä tai toisesta riittänyt loppuun asti. Nuorempana luin paljon Stephen Kingiä, viime vuosina mm. jo jonkun mainitseman Steinbeckin teokset ovat tehneet vaikutuksen. Tällä hetkellä kesken on Douglas Adamsin Linnunrata, jonka kanssa en ole päässyt vielä puusta pitkään, mutta kirjailijaa ei voi ainakaan tavanomaisuudesta syyttää :) Niin, ja tuon lisäksi kesken on myös kaksi André Brinkin kirjaa, molemmat kuvaavat Etelä-Afrikkaa hyvin erilaisin keinoin... Nautinnollista luettavaa molemmat. Viihteellisemmästä "roskaromaani"-osastosta pidän mm. Tamara McKinleyn Australia-kuvauksista. Pitänee mainita myös Ilkka Remes, jostain syystä olen ajautunut lukemaan useammankin hänen jännärinsä. No niin, tulipahan selitettyä pitemmän kautta! Mutta kun ei ole sitä yhtä parasta... antakaa anteeksi. Riippuu fiiliksestä, mikä milloinkin iskee.
Tänään luin Christopher Mooren "Hiljaisen poukaman himoliskon", enkä ole pitkään aikaan nauranut niin makeasti. Saattaa tosin johtua osittain tästä kuumeisen houreisesta olotilastani.
olikohan kirjailija jack london tms. olen elokuvanakin nähnyt mutta kirja tempaa mukaansa. sitten muutamat kauhukirjat rulaa:)
..lukenu pajoa kaunokirjallisuutta. Kirjoja oon lukenu kyllä, mut enimmäkseen kuivaa teoriaa.
Just tän hetken kirjailijasuosikkeja ovat Vladimir Nabokov, ja Kreetta Onkeli.:) Dostojevskin Rikos & Rangaistus lepää myös jälleen kerran lahjana pöydällä (en tiedä, kuinka kauan). Josko tällä kertaa tajuais sen.
oli Liza Marklundin "Sprängaren" (Uutispommi). Leffana vähä parempikin viel.
..kenties vähän yliarvostettu.;) Tää on tietty toki vain yhden henkilön vaatimaton mielipide.
yliarvostetusta, mutta on se aika trendi-julkkis -maineen saanut.
Tossa Uutispommissa on sairaan moniulotteinen juoni! Saa lukea moneen kertaan, ennenkuin kaikki juonenkäänteet saa päässään yhdistettyä yhteen. Kirjan juoni pyöri päässäni varmaan 2 viikkoa lukemisen jälkeen...ja aina ajan kanssa juoni avautui enemmän ja enemmän. Niin oon lukenu vaan sen ruotsinkielisen alkuperäisteoksen Sprängaren. Suomenkielistä (Uutispommi) käännöstä en oo lukenu ollenkaan.
Ja varsinkin se elokuvana on ihan omaa luokkaansa...Mykistyin siitä, miten täällä pohjolassa onnistutaan tekemään onnistuneesti niin amerikkalaisen mallin elokuvia! Ei häpeä yhtään jenkkitoimintaleffoille. En olis epäröiny hetkeekään lähettää leffaa jenkkien katsottavaksi vaiks elokuvafestivaaleille, elokuvaa ei tarvis hävetä. Kattokaa ihmeessä, jos leffa sattuu käteen joskus. (Elokuvateattereissa tuo kuuluu menneen tääl Suomessa aikoinaan myös). Kohtaus, missä helikopteri nousee kalionkielekkeen takaa esiin yhtäkkiä jylinällä, on ihan mielettömän vaikuttava...vaikka huonoillakin äänentoistovehkeillä kuuntelisi/katselisi.
Pekka Tarkka: Pentti Saarikoski I-II
(onko yhteiskunta huomannut arvostaa kyseistä teosta???)
Pentti Saarikosken koko tuotanto
(Suomalainen nero, jonka viisautta ei vieläkään uskalleta täysin tunnustaa!?)
Kaari Utrion tuotanto
(kevyempää luettavaa)
Naguib Mahfouzin tuotanto
(kevyempää luettavaa)
...paljon muutakin...
(nerous kulkee suvussa...!)
ps. on tullut joskus luettua kaikenkarvaiset ym. ystäväni sekä tv-sarjan katsoin silloin joskus...
Nyt olen innostunut dekkareista ja luen Mankellin Wallander-sarjaa. Kaikki lukemani ovat olleet hyviä, mutta erityisen koukuttava ja vaikuttava oli Riian verikoirat.
Viimeisen puolen vuoden aikana olen myös lukenut Sophie Kinsellan Shopaholic-sarjan (ja odotan kuumeisesti uutta kirjaa Becky Bloomwoodin seikkailuista) sekä Undomestic Goddessin.
Sekä Candace Bushnellin tuotannon, josta tykkäsin kovasti.
Nyt luen myös (vuorottelen dekkarin kanssa) Nick Hornbyn kirjaa How to be good, joka vaikuttaa erinomaisen nerokkaalta.
Nyt on siis menossa kevyemmän kaman vaihe.
Viikko sitten luin Arno Kotron runokirjan "Sanovat sitä rakkaudeksi". Ei turhaan kehuttu. Ja itselleni juuri nyt hyvin ajankohtainen.
Tällä hetkellä luen Paulo Coelhon romaania "Zahir".
"Zahirista" sanotaan: " Zahir on arabiaa ja tarkoittaa jotakin nähtyä ja läsnäolevaa, jota ei voi sivuuttaa. Se on jotakin, joka alkaa ohikiitävänä ajatuksena, mutta joka lopulta valtaa ajatuksemme täysin...".
Mielestäni erinomaisen ihastuttava kirja elämästä ja rakkaudesta.
Kotro on mielenkiintoinen runoilija. Olen kylläkin ehtinyt lukea vain yhden hänen teoksistaan: Musta morsian taisi olla nimeltään. Ihmeellistä, miten hyvin hän osaa hypätä naisen nahkoihin.
Eikös tuo musta morsian ollut jonkinlainen plagiaatti jonkun naisen kustantamatta jääneestä kirjasta, jonka Arno oli esilukenut? Ei silti, hyvä kirjailijahan Kotro on ja todella pidin siitä ensimmäisestä kokoelmasta joka tässä jo mainittiinkin.
Paulo Coelholta en ole lukenut kuin Alkemistin, ja täytyy sanoa, että oli jotenkin vähän turhan lapsellinen kirja. Ei oikein koskettanut saati sytyttänyt. Yksinkertaisia asioita esitettiin maailmaa mullistavan uusina ja hienoina. Palikka.
Parhaita kirjoja, joita olen lukenut, ovat Anna Gavaldan kirjat. Kimpassa, Viiniä keittiössä ja novellikokoelma Kunpa joku odottaisi minua jossakin. Ne ovat oikeastaan ainoita kirjoja, joita jaksan lukea uudestaan ja uudestaan ja joka kerta nauttia. Elämänläheisiä ja inhimillisiä. Ja niistä jää hyvä mieli.
McInerney.
Onpas täällä kultturelleja vastauksia. Taidan olla jonkun sortin juntti (mikä ei sinänsä yllätä edes itseäni), kun ajattelen kirjamakuani.
Oikeastaan minulla on monta suosikkia. Suomalaisista pidin Hotakaisen Juoksuhaudan tiestä. Henry Charrieren Papillonia lukiessani kuvittelin todellakin olevani Pirunsaarella. Niin ja tietysi Kaikkien fetissien isoäitiin Pauline Reagen O:n tarinaan ei koskaan kyllästy.
Ps. Jos Aku Ankka olisi kirja, se veisi voiton 26 vuotta jatkuneella kestotilauksella.
tulee luettua, viimeaikojen paras kirja on ollu Dan Brownin Da Vinci-koodi, jonka minäkin lopultakin sain käsiini. Myös Donald Michael Kraigin Modern Magick on herättänyt ajatuksia.