Täällä kirjoittavilla on miltei poikkeuksetta eroprosessi käynnissä. Paljon pahaa mieltä, huolta ja katkeruuttakin.
Omasta erostani on jo 10 vuotta ja luonnollisesti lapsetkin (3) jo aika isoja. Elämä on jatkanut kulkuaan välillä hyvin, välillä on tarvittu lisähappea. Se minkä halusin poiketa tänne kertomaan on se mieletön onni, että aikanaan tein muksut "oikean" miehen kanssa sikäli että ei kääntänyt selkäänsä lapsilleen, vaikka meistä ei elämää suurempaa rakkaustarinaa tullutkaan. Eilisiltana viimeksi puhuimme tunnin puhelimessa keskimmäisen futisurasta, eikä se(kään) asia minun lisäkseni ketään muuta tässä maailmassa juuri edes kiinnosta. Pointtini on, että on luksusta jos eksästään saa parhaan yhteistyökumppaninsa, vaikkakin vasta eron jälkeen. Sen ansiosta lapset voivat hyvin, eivät kärsi siitä että äiti ja isä ei elä yhdessä, kun heistä kuitenkin huolehditaan yhdessä. Ja tottakai minäkin olen onnellisempi, kun ei tarvitse olla siitä huolissani, kuinka ero on heihin vaikuttanut. Enpä aikanaan arvannut miten fiksusta miehestä erosin, mutta silti, onneksi erosin :-).
Eli vaikka se erovaiheessa voi tuntua mahdottomalta edes ajatella olevansa eksänsä kanssa enää ikinä missään tekemisissä, niin toivoisin kovasti kaikille voimia pitää välit silti kohtuullisina. Ei pidä polttaa siltoja takanaan tai loukata tarpeettomasti - vuodet kun vierivät niin vaikeatkin asiat kutistuvat mittakaavassaan ja se omien lasten toinen vanhempi voi olla se suurin aarre maailmassa. Menetykset voi kääntää voitoksi, vaikka se hetkittäin koville ottaisikin.
Omasta erostani on jo 10 vuotta ja luonnollisesti lapsetkin (3) jo aika isoja. Elämä on jatkanut kulkuaan välillä hyvin, välillä on tarvittu lisähappea. Se minkä halusin poiketa tänne kertomaan on se mieletön onni, että aikanaan tein muksut "oikean" miehen kanssa sikäli että ei kääntänyt selkäänsä lapsilleen, vaikka meistä ei elämää suurempaa rakkaustarinaa tullutkaan. Eilisiltana viimeksi puhuimme tunnin puhelimessa keskimmäisen futisurasta, eikä se(kään) asia minun lisäkseni ketään muuta tässä maailmassa juuri edes kiinnosta. Pointtini on, että on luksusta jos eksästään saa parhaan yhteistyökumppaninsa, vaikkakin vasta eron jälkeen. Sen ansiosta lapset voivat hyvin, eivät kärsi siitä että äiti ja isä ei elä yhdessä, kun heistä kuitenkin huolehditaan yhdessä. Ja tottakai minäkin olen onnellisempi, kun ei tarvitse olla siitä huolissani, kuinka ero on heihin vaikuttanut. Enpä aikanaan arvannut miten fiksusta miehestä erosin, mutta silti, onneksi erosin :-).
Eli vaikka se erovaiheessa voi tuntua mahdottomalta edes ajatella olevansa eksänsä kanssa enää ikinä missään tekemisissä, niin toivoisin kovasti kaikille voimia pitää välit silti kohtuullisina. Ei pidä polttaa siltoja takanaan tai loukata tarpeettomasti - vuodet kun vierivät niin vaikeatkin asiat kutistuvat mittakaavassaan ja se omien lasten toinen vanhempi voi olla se suurin aarre maailmassa. Menetykset voi kääntää voitoksi, vaikka se hetkittäin koville ottaisikin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan sama fiilis. Toimii toimii ja toimii. Ystävä ja lasten isä.
kuulla ne teidän exienkin mielipiteet
tuosta toteumasta ja kummastakin kirjoittajasta voi päätellä miten eksät suhtautuvat? Ihminen on niin raadollinen että pilaa arjen jopa omilta lapsiltaan jos voi itse huonosti, joten tuskin näissä esimerkeissä kovin kehnosti on asiat niillä eksilläkään. Kuten ehkä tiedätkin kyynisestä asenteestasi päätellen, mutta taidatkin tehdä sitä itse..
naimisissa, 3 murkkua. exä sekä murkkujen isä on oikeesti tosi hyvä isä ja äitin kaveri, vaikka inhottavasti piti toista perhettä salaa monta vuotta. oon oikeesti ihmetelly, miten maailma voi avartua ja asiat helpottua eron myötä! ja tästä eikun eteenpäin nokka kohisten! =)
laittaa muita asioita tärkeysjärjestyksessä omaa itseä ja loukattuja tunteita korkeammalle. Se vie vähän aikaa mutta jos siinä vaikeassa vaiheessa siihen pystyy, niin lopputulema on monin verroin parempi nimenomaan lasten hyvinvoinnin kannalta. Ja jo vain se tuntuu itsestäkin vuosien päästä hyvältä voida puhua oman lapsen isän kanssa hänen asioistaan ilman että enää mitään tarvetta itseään korostaa tai tehdä meistä aikuisista sen kummempaa numeroa, olla vain kiitollinen että lapsella on myös isä joka välittää ja voida esim. muksulle kertoa tärkeimmistä päätöksistä sanoilla "isäs kans tässä tuumattiin että.." :-)
Tavan raksabisesyrittäjä se munkin lasteni isä on, paljon töitä ja oma rima korkealla, ei mielestään ikinä tienaa tarpeeksi ym. perinteiset suomalaisen miehen huonommuuden tunteet, mutta isänä loistava. Kaikki kunnia suomalaisille isille, kunhan naiset vaan katkeruudeltaan päästää osallisiksi.