Tai siis tottakai voi -mistä vaan, tulee tietenkin vastaukseksi!
Mutta, kertokaapa esimerkkejä, vinkkejä yms. Onko sinulle käynyt niin, että vaikka olisit ollut varattu tai toinen olisi ollut, kipinä olisi syttynyt ja nyt Te olette yhdessä? ´Vai jäävätkö suhteet "pelkiksi" tilapäissuhteiksi.
Mutta, kertokaapa esimerkkejä, vinkkejä yms. Onko sinulle käynyt niin, että vaikka olisit ollut varattu tai toinen olisi ollut, kipinä olisi syttynyt ja nyt Te olette yhdessä? ´Vai jäävätkö suhteet "pelkiksi" tilapäissuhteiksi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
jutuiksi tai nykykielellä salarakkaiksi jäävät. Eihän siitä mitään tule, että akka vielä vahtimassa työpaikallakin. Riittää, kun motkottaa kotona. Sitten pistää luovutuslakon päälle ja me ukot juostaan etsiskelemään sen naispuolisen työkaverin ovikelloa, kun muita ei tiedetä. Monta kertaa pitää yrittää, kuin jossain tarjouskilpailuissa. Mutta aina jokin ovi aukeaa ja mukavuus löytyy.
mieheni kanssa työpaikalla. Olimme molemmat vapaita. Enpä olisi suhteeseen lähtenytkään, jos jompikumpi olisi seurrustellut toisaalla.
Löysimme toisemme työpaikalta noin kuusi vuotta sitten. Molemmilla oli edellinen suhde vielä menossa. Nykyään onnellisesti naimisissa, onneksi eri työpaikoissa jo kuitenkin =)
Miksi sanot "ONNEKSI eri työpaikoissa jo kuitenkin"? Eikös se ollutkaan niin ihanaa tehdä töitä yhdessä? Ovatko myös mahdolliset lapset onnellisia, kun perheet hajosi?
.. ovat kovinkaan onnellisia, jos vanhemmat eivät ole onnellisia! Kyllä lapset vaistoaa, jos vanhempien välit eivät ole kunnossa.
Mitä olen lapsilta kysellyt, niin suurin osa sanoo, että parempi, kun ovat eronneet kuin eläneet "väkisin" yhdessä.
Eihän sitä yleensä lapsilta kysellä erotaanko vai ei. Lastenhan pitää tyytyä ja sopeutua siihen mitä vanhemmat itsekkyydessään päättävät, vaikka se tuottais kuinka paljon tuskaa.
Mainitsit, että suurin osa lapsista hyväksyy eron, mutta miltä tuntuu näistä, jotka eivät sitä hyväksy/ymmärrä.
Ihan siitä syystä "onneksi", että tuskin kukaan haluaa tai jaksaa vuosikausia elää kumppaninsa kanssa 24/7, eli molemmat tarvivat myös omaa aikaa ja omia juttuja. Näin suhde pysyy terveemmällä pohjalla.
Tässä tapauksessa ei ole lapsia osallisena.
Kaveri(nainen) oli varattu ja löysi uuden (sinkku miehen)työpaikaltaan johon sitten vaihtoi. Hyvin näyttää sujuvan toistaiseksi.. kohta vuoden olleet yhdessä. Ja on kai niitä muitakin tapauksia jos alkaa muisteleen, mutt tää oli tuorein.
Tapasimme toisemme töissä.Olimme silloin 17v sitten varattuja naimisissa lapsia jne. Nyt 17v yhdessä sama työpaikka ja EDELEENKIN ONNELLISIA JA RAKASTUNEITA!!!!
Tapasimme työpaikalla v.1963 ja olemme edelleen
yhdessä ja kymmenvuotta näistä vuosista samassa työpaikassa.Kaikenlaista on sattunut matkan varrella
mutta yhdessä on pysytty.
Tavattiin 12 vuotta sitten työpaikalla. Mies "perehdytti" mut töihin, aika perusteellisesti etten sanoisi. Nyt ollaan naimisissa ja lapsiakin on. Työpaikka on molemmilla vaihtunut sittemmin. Vieläkin naurattaa ja vatsanpohjaa kutkuttaa se jännä tunne, kun muut eivät vielä tienneet suhteestamme mitään. Kylläpä oli tyttömäinen olo...
Itse menin typeryyksissäni järjestämään puolisoni samaan lafkaan hommiin missä itse vaikutan..
Ja nyt kun on tiettävästi ero edessä niin työpaikka tuottaa vielä oman "lisämausteensa". Sanoisinpa että työ -ja tunne-elämä kannattaa mielellään pyrkiä pitämään erossa toisistaan.
Työpaikka ja oma rakas eivät sovi yhteen. Vaikka äkkiä ajateltuna se kuulostaa siltä kaikkein parhaimmalta ratkaisulta, mutta kyllä se lopulta on kai se kaikkein huonoin kuitenkin. Ei sitä usko, ennekuin sen itse kokee ja huomaa, että miten helposti siellä ruusutarha alkaa muuttumaan tunkioiksi. Nainen ja suhde on aina parhaimmillaan, kun on tarpeeksi etäisyyttä jne... Jokapäiväinen jälleennäkeminen on tai saattaa olla jopa riemua, kun ollaan 8h erossa.
työpaikkaromanssit on niitä, joista tulee myös helposti oikeita suhteita.
kuinka pitkäksi aikaa?
ja näin se vaan on.
...omalla työpaikallani (tässä toimipisteessä henkilöstöä n.100 hlöä) on syntynyt jo kaksi naimisiin päätynyttä pariskuntaa tässä viime vuosina. Jälkikasvuakin on.
Joten kyllä onnistuu, kunhan "osaa käyttäytyä" työpaikalla...
...että kyllä puolison voi löytää työpaikaltakin. Jos ko. kahdella ihmisellä on järki päässä, ei siinä synny mitään ongelmaa. Valitettavasti suurimmalla osalla ihmisistä ei ole järkeä päässä riittävästi... Heidän kenties soisi pitävän tunne- ja työasiat erillään. Toisin on meidän laitamme, jotka pystymme hoitamaan molemmat järkevästi. Ja toivoisin, että tällaisissa tapauksissa ei tarvitsisi kuulla/lukea neuvoja "pitää työ ja tunteet erillään"; ärsyttää, kun muutamat yrittävät kahlita kaikkia, kun vain osa hölmöilee. Tämän logiikan mukaan autoilukin pitäisi kieltää kaikilta. No, tätä keskustelupalstaa ei tietty tarvitse lukea, mutta kun niitä neuvoja tulee muualtakin... Eräs tuttavani (ei kaveri enää) on ennustanut meidänkin riitaantuvan, eroavan ja sotkevan työpaikan ilmapiirin jo 15 vuoden ajan.
Nimim. "20 vuotta naimisissa, 25 työkaverina saman naisen kanssa".
Opettajilla on helppoo, nehän näkee toisiaan vain välituntisin. Eikä aina sillonkaan jos on välkkävalvonta. Muuten oon samaa mieltä että kyllä aikuiset ihmiset pystyy hoitamaan työsä vaikka puoliso tai seurustelukumppani olisi samassa työpaikassa, jos ovat järkeviä. Ja samoin järkevät aikuiset ei pane koko työmaata sekasin jos sattuuvat eroomaan. Ei työpaikkasuhteissa mitään, mutta kaikki ihmiset ei vaan pysty sitä järkkäämään järellä. Siis ihmisten itsensä vika.