Olen kyllästynyt tyystin mieheni jokapäiväiseen tissutteluun. Olen hyvällä ja pahalla yrittänyt etsiä apua tähän tilanteeseen. Mies myöntää itsekin että juominen on karkaamassa hallinnasta.
Olen yhteisten keskustelujen ja riitojen saatossa kertonut selvästi että miehen on tehtävä valinta; joko juominen tai perhe-elämä(meillä on kaksi lasta). Mies rupeaa tässä vaiheessa syyttämään minua, että olen aloittanut mukamas töissä uuden suhteen. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa, mieheni tietää varsin hyvin olen aina ollut uskollinen ja uskollisuus on mielestäni parisuhteen perusta. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa ymmärtää että en halua elää juopon kanssa?!
Muuten mies on kiltti, oikein ihana isä ja hyvä mies minulle. Mutta kaljan kittaaminen on minulle liikaa, sellaisen miehen kanssa en kertakaikkiaan suostu elämään!!! Miten saan miehen ymmärtämään että erohaluni johtuvat nimenomaan hänen omasta käytöksestään, vai saanko mitenkään?
Olen yhteisten keskustelujen ja riitojen saatossa kertonut selvästi että miehen on tehtävä valinta; joko juominen tai perhe-elämä(meillä on kaksi lasta). Mies rupeaa tässä vaiheessa syyttämään minua, että olen aloittanut mukamas töissä uuden suhteen. Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa, mieheni tietää varsin hyvin olen aina ollut uskollinen ja uskollisuus on mielestäni parisuhteen perusta. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa ymmärtää että en halua elää juopon kanssa?!
Muuten mies on kiltti, oikein ihana isä ja hyvä mies minulle. Mutta kaljan kittaaminen on minulle liikaa, sellaisen miehen kanssa en kertakaikkiaan suostu elämään!!! Miten saan miehen ymmärtämään että erohaluni johtuvat nimenomaan hänen omasta käytöksestään, vai saanko mitenkään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä join. Alkoholi hallitsi elämääni. Viinan himo oli kaikkea muuta vahvempi. Juomiseni paheni vuosien saatossa, riistäytyi käsistä kauan, kauan ennenkuin sitä käsitin.
Kun parisuhde päättyi, vika oli mielestäni naisessa.
Nyt kun olen saanut olla jonkin aikaa täysin raittiina, käsitän; Minulla ei ollut mahdollisuutta valita perheen tai kaljan välillä.(viina voitti) Alkoholi viekkaudellaan onnistui salakavalasti tuhoamaan rehellisyyteni itseäni kohtaan.
Minulle ainoa vaihtoehto oli ja on RAITTIUS.
Oon totaalisesti kyllästynyt kanssa miehen alkoholin käyttöön. Hän vetoaa siihen että jos minä poltan 5 tupakkaa päivässä hänkin saa ottaa "pari" olutta, miten naurettavaa.
Oltiin viime viikolla lomalla euroopassa eräässä kaupungissa jossa ei näkynyt yhtään humalaista, paitsi minun mies, sain hävetä silmät päästä.
Huomenna illalla kerron että haluan erota ja olen hakemassa omaa asuntoa enkä suostu enää jatkamaan. Olen liian kauan sietänyt tätä kaikkea ja nyt vasta olen tajunnut ettei minun ole mikään pakko. Ei tämä "tissuttelu" ole ainoa syy.
ennen kuin itse oivaltaa, että on valittava sen kaljan ja perheen välillä. Ihmeen moni mies luulee, että voi ottaa "pari kaljaa" joka ilta ilman että se kuuluu kenellekään. Itse erosin muutama kuukausi sitten alkomiehestä - eron syy ja myös kaljottelun syy on hänen mielestään kuitenkin minussa, vaikka viina on vienyt sitä miestä alta kaksikymppisestä. Jos kysyin, että olisiko hän suostunut katsomaan vaimonsa juopottelua ja kapakoissa juoksemista vuosikaudet niin vastaukseksi tuli naureskellen "en tietenkään". Näemmä ne ukot kuvittelee, että juopottelu on miehen oikeus vai lieko jopa velvollisuus.
Ajattelepa jaksatko katsella sitä kaljanjuojaa vielä kuusikymppisenä mummona, minä tajusin että en jaksa ja että olen liian hyvä nainen semmoiselle ukolle. Sen muutoksen olisi lähdettävä siitä miehestä, muut ei voi saada sitä ymmärtämään tai myöntämään. Eli on odoteltava tai erottava. Suosittelen jälkimmäistä, lapsillekin hemmetin huono malli se kaljankittaaja.