Haluan mieheni muuttavan pois, kun nyt meni jo todella liian pitkälle. On niin rakastunut tyttöystäväänsä, että en siedä häntä enää yhteisessä kodissamme :( Miten saan hänet ulos? Pitääkö odottaa, että etsii kämpän, vai voinko vain nakata pihalle? Pitääkö hakea tämä jokin yhteiselämän lopettamispäätös kärjäoikeudesta, ja saako sen heti?
Saanko puolison ulos kodistamme?
Suuttunut
213151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Miksi juuri miehen pitäisi lähteä?
Mikset lähde itse?
Olen ajatellut myös sitä, mutta lapset jäävät tähän kuitenkin. Kyllä tuo mies lapset hoitaisi ilman ongelmia, mutta... Sanopa, miksi minun pitäisi lähteä kodistani siksi, että mieheni käy vieraissa, eikä aio tyttöystävästään luopua. Tämä on eron syy, mutta miksi minun pitää sen vuoksi lähteä kodistani?
tyttöystävänsä luokse kun niin rakastunut
vai etkö päästä?jos vaikka ottais lapsetkin sinne
Kyllä on ehdotettu, että nyt sitten muutat sinne, mutta ei tule kuuloonkaan, sanoo hän. Ja jos erotaan, ei hän ala rakentaa elämäänsä sen suhteen perustalle. Ja silti ei vaan voi lopettaa sitä suhdettaan. Ottaa lievästi nuppiin!
Niin hullulta kuin se kuulostaakin, miehesi saat häädettyä todella helpolla. Laitat eropaperit sisään, väität, että hän on väkivaltainen ja hankit häädön. Kolmessa vuorokaudessa on miehen lähdettävä.
Mitään näyttöä väkivalatisuudesta ei tarvita. Että tällainen on Suomen laki miestä kohtaan.
Naiselle on aika tavalla mahdotonta tehdä samaa, jos on lapsia, eivätkä lapset todista äitinsä olevan vaarallinen.
Ensiksi lause: *väität, että hän on väkivaltainen*
- eikö foorumin säännöissä mainita, että rikokseen kehoittaminen on RIKOS.
Toiseksi noista asioista tehdään ensin rikosilmoitus. Sen jälkeen poliisikuulusteluihin pyydetään molemmat osapuolet. Muista myös se, että väärän rikosilmoituksen teko on myös RIKOS.
Miehesi voi tehdä rikosilmoituksen tekemästäsi perättömästä rikosilmoituksesta.
Oikeasti tapahtuneesee väkivaltaiseen käytökseen
ja sen aiheuttamiin vammoihin pitää hankkia todisteet ja ne voi saada lääkärissä käynnillä.
On naurettavaa, että tälläisiä lakien vastaisia neuvoja jaellaan ties kenen toimesta tälläisissä
foorumeissa.
Lisäksi tulisi muistaa, että miten elät ex-miehesi kanssa tulevaisuudessa. Kun tulee tapaamiset lasten kanssa yms. joudut elämään tekemäsi väärän ilmiannot kanssa. Se tulee melko varmasti jäynäämään suhdettasi ex-miehesi kanssa
koko loppuelämän.
Eron haku ja yhteiselämän päättäminen lienevät se oikea tapa. Siihen tarvitset asianajajan (kuten jo varmaan nyt kannattaisi hankkia jos tilanne on
tuollainen).
Kyllä yritän säilyttää itsekunnioitukseni tässäkin todella nöyryyttävässä tilanteessa, enkä edes harkitse tuollaista. Aika paskamainen ehdotus, toivon, että tuollaisen ryhtyvät saavat asian takaisin omaan nilkkaansa moninkertaisena.
Okein! Tee asiat itse oikein noudattamalla Suomen lainsäädäntöä. Oikealla menettelyllä pääset hyvään ratkaisuun eikä sinulle itselle koidu siitä hankaluuksia myöhemmin.
Jatkoja!
sinuna minä vain vaihtaisin lukot - ei siinä sen kummempia tarvita - mikäli siis OIKEASTI haluat päästä nyt siitä retkusta eroon..
älä nyt ainakaan ole yhtä kiltti kuin allekirjoittanut, joka joskus antoi jätkän majailla asunnolla, tuoda naisiaan kylään ja näin karkotetuksi minut kotoani milloin tuttavien luokse toisinaan sukulaisiin asustelemaan, kunnes kingi vihdoin sai asunnon toisaalla.. siis asunnon jonka minä hain hänelle.. Itse en taasen saanut kutsua ketään kotiini, en ystävättäriäni edes - koska se olisi kuulemma ollut niin hirveää olla monen haukuttavana(? niinkuin ei ystävyksillä olisi muutakin keskusteltavaa kuin se mikä on jäänyt jo taakse vaikka se makaisikin nurkissa yhtä hyödyttömänä kuin ennen eroaikeita) ja hänen arvonsa madaltamista - ennenkaikkea, mistä sen tietää oliko kyseessä ystävättäret(ironian huippu)
Vieläkin kaduttaa moinen alistuminen tilanteeseen, varsinkin kun kiittämätön pitkän matkaa jälkeenpäinkin vielä vaikeutti elämääni. Vaikeutti siitäkin huolimatta, että kääri omaisuudestanikin parhaat päältä.. Olisin pitkän matkaa voinut elää hyvää elämää ilman moista episodia, mutta jäin niin pahasti yksikseni alakynteen exän uhkailujen ja sukunsa painostuksen vuoksi - ts. olisi pitänyt olla nopeampi vain niiden lukkojen kanssa silloin..
mikä neuvo taas! Alkuperäisestä viestistä ei oikein käynyt selville asunnon omistusmuoto. Mikäli pelkästään kirjoittajan omaisuutta(mitä epäilen), niin silloinhan tuo kävisi. (Tosin hän kyllä käyttää koko ajan ilmaisua "minun kotini") Toisaalta jos tosiaankin vain hänen asunto, niin en oikein edes ymmärrä, mitä ongelmaa silloin on.Jos yhteisesti omistettu, niin ei ole ollenkaan itsestäänselvää kuka lähtee. Osituksessa tuo asia vasta lopullisesti ratkaistaan.
Omistusmuodolla ei ole merkitystä tässä asiassa. Tai sillä ollaanko vuokralla vai ei.
Jos avioliitossa eletään (eikä ole avioehtoa!), niin esim. mies ei voi häätää vaimoaan yhteisestä kodista vaikka omistaisi siitä 100% (esim. sukutila). Hän ei saa sitä myöskään myydä sitä, ilman puolison suostumusta.
Jälleen, aivan sama prosessi käytävä koskien yhteiselämänpäättämistä ... ja yo. esimerkissä oikeus voi päättää että se on mies joka lähteen omasta talostaan !! Ja joskus näin on aivan oikein.
Tuo on tietenkin väliaikaista, talon omistusoikeus ei mihinkään muutu. Aikanaan ositetaan ja katsotaan myykö mies talonsa vai mitä tehdään, toiselle puolisolle maksettavaan tasinkoon edelleen talo tietty vaikuttaa (ellei ole avioehtoa).
Osittamista ja yhteiselämän päättämistä ei syytä sekoittaa toisiinsa. Yleensähän ihmiset päättävät yhteiselämänsä avioeroprosessissa ihan oma-aloitteisesti... ja osittavat aikanaan kohtuullisen sovussa.
Juuri näin se menee.
Yhteiselämän päättäminen ja asunto jää väliaikaisesti sille jolle käräjäoikeus katsoo olevan siihen suurempi tarve. Näin esim avioliitossa jossa on yhteisiä lapsia.
On muistettava, että avoliittoon nämä asiat EIVÄT päde.
Omavaltaisella lukkojen vaihtamisella ei saa muuta kuin ongelmia itselleen.
"Pitääkö hakea tämä jokin yhteiselämän lopettamispäätös kärjäoikeudesta, ja saako sen heti?"
Juuri noin pitää menetellä, hakemuksessa perustelet minkä vuoksi juuri sinun ja lastesi pitäisi voida jäädä yhteiseen kotiin, ja miksi miehesi ei siellä mielestäsi enään voi asua. Hän voi tehdä asiasta oman vastineensa.
Ei asiassa välttämättä useita viikkoja mene, mutta riippu paljon käräjäoikeuden ruuhkista ja paikkakunnasta.
Kunnan oikeusaputoimistosta voit pyytää käytännön apuja ja neuvoja.
Eilen olin vähän turhan agressiivinen, mutta järki palasi taas, vaikka suuttunut olen edelleen. Kysyin mieheltä, mitä hän haluaa, lopettaa seurustelunsa, sillä aviovaimoa ei voi olla, jos seurustelee. Toinen vaihto oli, että hän ei sitä lopeta, me eroamme, enkä minä odota, että jos hän viikon tai kahden kuukauden päästä haluaakin palata takaisin. Mies valitsi jäkimmääisen. Teemme osituksen, kun mies saa auton myytyä, mutta apua kaipaan, kun hän on niin saamaton. Meneekö kuukausia, ennekuin tekee mitään ja minä saan katsoa saman katon alla asuvaa 'aviomiestäniä, joka seurustelee aktiivisesti toisen kanssa. Tuska on sanoinkuvaamatn... En minä näin pääse eteenpäin suruni prosessoinnin kanssa. Tämän talon lunastaa jompikumpi, luultavasti minä, parempituloisena.
Minulle ihan sama, kunhan lapset jäävät asumaan tähän kotiin. Osituksessa auton myynnissä saatavilla rahoilla maksetaan toinen pois ja sillä poislähtevä saa pesämunan omaan asuntoon.
Mitenkäs se menikään, asuntovelkaa jäljellä 98500, talon arvo 140000... Onko alkuperäisellä lainalla merkitystä? Olet tuolla, hyvä M36 jo kertonut mainoita esimerkkejä toisaalla, pitäisi jaksaa ne lukea. Autosta on lainaa, mutta nekin siirtyvät tähän jäävän nimiin, jotta saa myyntirahoista maksettua toisen ulos.
Niin, entäpä, miten ilmoitetaan sitten käräjäoikeuteen omistuksen siirto, ei kai siitä kaupanvahvistajan kanssa kkähydä tekemässä luovutusta, vai? Tästäkin taisi jo esimerkki olla jossain, kunhan saan voimia etsiä vastausta...
Voin teille osituslaskelman täällä rustata... kerrot ensin:
- mikä on omaisuutesi (siis nyt yksin omistuksessassasi)
- paljonko sinulla velkaa (siis missä sinä nyt yksin velallinen)
- mikä on yhteinen omaisuutenne (talo, oletan ... entä auto)
- paljonko on yhteistä velkaa (asuntovelka, oletan)
- mikä on puolisosi omaisuus (esim. auto)
- suuretko velat mistä puolisosi yksin vastaa (esim. autolaina)
Noilla saan osituksen lasketuksi ... erotteluun tarvitaan tieto, oletko ajatellut lunastaa talonne tai/ja auton ?
Käräjäoikeuteen ei tarvitse ilmoitella osituksesta tai erottelusta mitään. Jos autosta kyse, niin luovari täytetään ja uusi rekisteriote tulee ARK:sta aikanaan.
Kiitos, olen taas järjissäni. Lasketaan tämä nyt ihan itse, sitten, kun on sen aika. Eiköhän me sovussa asia hoideta. Taloa vaan mietin, lainhuutohan on tehty, mutta ei tietenkään käräjäoikeuteen vaan lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin (ovat vaan meillä molemmat samassa talossa), eli täytynee tehdä uusi, mutta täytyy sinne olla joku sopimus esittää omistusoikeuden siirrosta. Japitääköhän lainhuuto olla haettu ennen vai jälkeen kun siirrän lainat itselleni. Uhhuh... Ja vielä niin, että ei mene varainsiirtoveroa. Mutta, eiköhän asiat selviä google-assistantin kanssa työskennellen :)
menevät aina kaupanvahvistajan kautta.
Ositus- ja jakotilanteessahan ei omistajanmuutosta tapahdu, kahden omistajan väliset omistussuhteet vain muuttuvat.
Jos esim. 50/50 omistetun talon omistus ositus- ja erottelusopimuksella siirtyy 100% toiselle puolisolle, riittää se lainhuutojen hakemiseen.
Tietenkin edellyttää että ko. sopmus on asianmukaisesti laadittu ja mukana kun uudet lainhuudot haetaan. Itselläni annoin pankin hoitaa.
Tämän löysinkin jo google-assistentin avulla, eli ositussopimus on pätevä, kunhan on ne pari todistajaa. Sen ei tarvitse edes olla mikään määrämuotoinen, kuten kauppakirja aikanaan. Sitten ositussopimus kannattaa rekisteröidä maistraattiin, jotta toisen puolison mahdolliset velkojat eivät pääse käsiksi toiselle jävään omaisuuteen myöhemmin.
Juu, ositussopimuksella puolisoiden väliset omaisuusjärjestelyt ja lunastukset onnistuvat, ja esim. lainhuutojen hakeminen. Tietenkään ositussopimuksella ei voi myydä taloa kolmannelle osapuolelle.
Ositussopimus kannattaa rekisteröidä jos "ennen yhteistä" omaisuutta esim. toisen puolison firman velkojen vakuutena. Syy tähän on osituksen mahdollistama konkurssikikkailu ja velallisen epärehellisyys -- noilta epäilyiltä välttyy jos on rekisteröinyt ositussopimuksen ja etenkin siinä tehdyn jaon.
Yleensä tarpeetonta "matti-meikäläisille", mutta ei siitä tietenkään koskaan haittaakaan ole.
Ai että siirrät lainat itsellesi ... en tiedä jäikö vain kirjoittamatta (se OK), vai jäikö miettimättä (se huonompi juttu), että lainan antaja (Pankki) päättää suostuuko lainojen siirtoon vai ei. Käytännössä heille kyse on uudesta luottopäätöksestä, jossa arvioivat vakuudet ja kykysi hoitaa yksin vellallisena ent. yhteinen laina.
Lainhuudot haetaan kun ositussopimuksen ehdot täytetty, mm. että exäsi on asuntolainan osalta velaton mies (eli sen jälkeen kun lainat hoidettu 100% sulle), helpoimalla pääsee jos antaa pankin hoitaa lainhuudot ... kunhan muistaa kiristää palvelun heiltä "veloituksetta".
Varainsiirtoveroa ei mene, ellet joudu käyttämään pesän ulkopuolisia varoja (siis, ottamaan uutta lainaa vanhan lisäksi jotta saat maksettua toisen osuuden talosta).
On olemassa keinoja kiertää varainsiirtovero myös sellaisessa tapauksessa, missä pesän ulkopuolisia varoja on käytettävä, mutta se kikkailu tehtävä ennen kuin avioerohakemuksen ekaa vaihetta edes haettu. Mutta ei liene ongelma jos ollaan eroamassa edes kohtuullisessa sovussa.