Määrittele

ja hienoja vastauksia :)

..ja pari juttua, jotka tulivat niistä mieleen.

Tunteethan ovat tunteita juuri siksi, että ovat epäloogisia ja niiden järkeistäminen mahdotonta,
eli tunteet eletään. Olisiko vielä siis ajatuksia siitä, mitä tunteet ovat mielestäsi suhteessa loogisuuteen?

Onko maanpäällistä elämää ehkä jo ennen syntymääkin kuitenkin, ja jos on niin missä vaiheessa se alkaa?

Tyytyväisyys itseensä on tärkeätä, ja sitä pitäisi ehdottomasti myös sallia itselleen useammin. Jopa ehkä joskus tietoisesti tehdä sellaisia asioita, joista tietää, että tulee tyytyväiseksi ja hyvä fiilis. Sinänsä jännä, että yhdistät sen onnellisuuteen. Toisaalta itseensä epätyytyväisen ihmisen on ehkä vaikea olla onnellinen, eli tuossa voi tosiaan olla jonkinlaista järkeäkin :) Minulle onnellisuus on paljolti myös sitä, että tärkeät ihmiset ovat onnellisia.

Rakkaus ja ystävyys on aika hyvin kuvattu tuossa, samoin perhe. Parisuhteesta ymmärrän tuon nautinnon, mutta mikä siitä tekee kivun lähteen? Ehkä pikemminkin hyvä parisuhde voisi olla myös kivun lievittäjä? :)

lempi kirjoitti:

ja hienoja vastauksia :)

..ja pari juttua, jotka tulivat niistä mieleen.

Tunteethan ovat tunteita juuri siksi, että ovat epäloogisia ja niiden järkeistäminen mahdotonta,
eli tunteet eletään. Olisiko vielä siis ajatuksia siitä, mitä tunteet ovat mielestäsi suhteessa loogisuuteen?

Onko maanpäällistä elämää ehkä jo ennen syntymääkin kuitenkin, ja jos on niin missä vaiheessa se alkaa?

Tyytyväisyys itseensä on tärkeätä, ja sitä pitäisi ehdottomasti myös sallia itselleen useammin. Jopa ehkä joskus tietoisesti tehdä sellaisia asioita, joista tietää, että tulee tyytyväiseksi ja hyvä fiilis. Sinänsä jännä, että yhdistät sen onnellisuuteen. Toisaalta itseensä epätyytyväisen ihmisen on ehkä vaikea olla onnellinen, eli tuossa voi tosiaan olla jonkinlaista järkeäkin :) Minulle onnellisuus on paljolti myös sitä, että tärkeät ihmiset ovat onnellisia.

Rakkaus ja ystävyys on aika hyvin kuvattu tuossa, samoin perhe. Parisuhteesta ymmärrän tuon nautinnon, mutta mikä siitä tekee kivun lähteen? Ehkä pikemminkin hyvä parisuhde voisi olla myös kivun lievittäjä? :)

Lue lisää

Jos loogisuudella viitataan nyt pelkkiin päättelysääntöihin, niin miesten ja naisten logiikkahan voitaisiin nähdä niissä eroissa, miten yksilöt yhdistelevät tietoa, tunteita ja mielikuviaan tehdessään päätelmiä.

Tunne itsessään ei siis voi olla looginen, vaan logiikka ilmenee vasta tunteiden osuudessa päätöksien ja päätelmien teossa.

Stereotypisesti varmaan voitaisiin sanoa, että naisilla tunteilla on tietoa suurempi osuus päätöksissä kuin miehillä. Loogista se on silloin kun nuo tunteisiin perustuvat päätelmät ovat sisäisesti ristiriidattomia.

Päläpälä, päläpälä, keskeyttäkää jos tulee täyttä sontaa ;D.

lempi kirjoitti:

ja hienoja vastauksia :)

..ja pari juttua, jotka tulivat niistä mieleen.

Tunteethan ovat tunteita juuri siksi, että ovat epäloogisia ja niiden järkeistäminen mahdotonta,
eli tunteet eletään. Olisiko vielä siis ajatuksia siitä, mitä tunteet ovat mielestäsi suhteessa loogisuuteen?

Onko maanpäällistä elämää ehkä jo ennen syntymääkin kuitenkin, ja jos on niin missä vaiheessa se alkaa?

Tyytyväisyys itseensä on tärkeätä, ja sitä pitäisi ehdottomasti myös sallia itselleen useammin. Jopa ehkä joskus tietoisesti tehdä sellaisia asioita, joista tietää, että tulee tyytyväiseksi ja hyvä fiilis. Sinänsä jännä, että yhdistät sen onnellisuuteen. Toisaalta itseensä epätyytyväisen ihmisen on ehkä vaikea olla onnellinen, eli tuossa voi tosiaan olla jonkinlaista järkeäkin :) Minulle onnellisuus on paljolti myös sitä, että tärkeät ihmiset ovat onnellisia.

Rakkaus ja ystävyys on aika hyvin kuvattu tuossa, samoin perhe. Parisuhteesta ymmärrän tuon nautinnon, mutta mikä siitä tekee kivun lähteen? Ehkä pikemminkin hyvä parisuhde voisi olla myös kivun lievittäjä? :)

Lue lisää

tarkoittaa esim. sitä, että jos nainen raskaan päivän päätteeksi purkaa tuntojaan miehelleen sillä tavoin kuin naisystävien kanssa on tapana tehdä, niin mies saattaa ärsyyntyä naisen valittamisesta, koska kokee jollakin tavalla olevansa vastuussa naisen onnellisuudesta. Hän voi siis tuntea olevansa jotenkin syyllinen naisen huonoon tuuleen. Sen sijaan, että rauhassa antaisi naisen purkaa huoliaan, hän yrittää ratkaista niitä, vaikka nainen haluaisi vain miehen kuuntelevan häntä myötätuntoisesti.
Tai sitten mies saattaa ajatella, että nainen on tunne-elämältään hyvin epävakaa ja saattaa minä hetkenä hyvänsä romahtaa, vaikka nainen haluaa pelkästään hetkellisesti valittaa, ja sen jälkeen hän on taas oma tasapainoinen itsensä.

Miehille tunteiden hallinta on merkki vahvuudesta; naisille se voi merkitä päinvastaista asiaa: ihminen joka patoaa tunteensa ja lopulta sortuu niiden alle.

Tuosta tunteiden loogisuudesta vielä sen verran, että yleensä kaikille tunnetiloille on löydettävissä oleva syy. Tunteet eivät tule tyhjästä, mutta syytä voi joskus olla vaikea löytää, koska tunteet kätkeytyvät usein toisten tunteiden taakse. Esim. vihan takana onkin surua jne.

Itseensä ja elämäänsä tyytyväinen ihminen kuulostaa kenties itsekkäältä. Kuitenkin, jos ei ole elämäänsä tyytyväinen (tyytyä ja nähdä hyvää siinä, mitä itsellä on, eikä aina haluta jotakin muuta), niin on vaikeaa olla onnellinen muiden onnesta. Se on melkeinpä yli-inhimillisen vaikeaa. Silloin kun itse on tyytyväinen, voi olla onnellinen myös muiden puolesta.

Kivulla parisuhteessa tarkoitan sitä, että puolisot hiovat toinen toistensa särmiä ja kipukohtia vuosien myötä. Kehitys tapahtuu kivun kautta.

tunne-elämässä kirjoitti:

tarkoittaa esim. sitä, että jos nainen raskaan päivän päätteeksi purkaa tuntojaan miehelleen sillä tavoin kuin naisystävien kanssa on tapana tehdä, niin mies saattaa ärsyyntyä naisen valittamisesta, koska kokee jollakin tavalla olevansa vastuussa naisen onnellisuudesta. Hän voi siis tuntea olevansa jotenkin syyllinen naisen huonoon tuuleen. Sen sijaan, että rauhassa antaisi naisen purkaa huoliaan, hän yrittää ratkaista niitä, vaikka nainen haluaisi vain miehen kuuntelevan häntä myötätuntoisesti.
Tai sitten mies saattaa ajatella, että nainen on tunne-elämältään hyvin epävakaa ja saattaa minä hetkenä hyvänsä romahtaa, vaikka nainen haluaa pelkästään hetkellisesti valittaa, ja sen jälkeen hän on taas oma tasapainoinen itsensä.

Miehille tunteiden hallinta on merkki vahvuudesta; naisille se voi merkitä päinvastaista asiaa: ihminen joka patoaa tunteensa ja lopulta sortuu niiden alle.

Tuosta tunteiden loogisuudesta vielä sen verran, että yleensä kaikille tunnetiloille on löydettävissä oleva syy. Tunteet eivät tule tyhjästä, mutta syytä voi joskus olla vaikea löytää, koska tunteet kätkeytyvät usein toisten tunteiden taakse. Esim. vihan takana onkin surua jne.

Itseensä ja elämäänsä tyytyväinen ihminen kuulostaa kenties itsekkäältä. Kuitenkin, jos ei ole elämäänsä tyytyväinen (tyytyä ja nähdä hyvää siinä, mitä itsellä on, eikä aina haluta jotakin muuta), niin on vaikeaa olla onnellinen muiden onnesta. Se on melkeinpä yli-inhimillisen vaikeaa. Silloin kun itse on tyytyväinen, voi olla onnellinen myös muiden puolesta.

Kivulla parisuhteessa tarkoitan sitä, että puolisot hiovat toinen toistensa särmiä ja kipukohtia vuosien myötä. Kehitys tapahtuu kivun kautta.

Lue lisää

pohdintaa edelleen ja kiitos tarkennuksistakin :)

Olen samaa mieltä monessa asiassa tuossa kanssasi.
Ja tärkeätä mielestäni on myös sellainen tunne, että jokainen ihminen vaikka suhteessa saisikin yhdessä jakaa asioita ja joskus tukeutuakin toisiin ihmisiin on kuitenkin vastuussa aikuisena ihmisenä itsestään. Muuten voi käydä liian rankaksi. Tuo naisten ja miesten erilainen suhtautuminen ja miehen ratkaisukeskeinen tapa suhtautua asiaan oli hyvin kuvattu. Ja on totta, että naiselle etenkin hiukan myötätuntoa riittää usein hyvinkin. Sinänsä mielestäni tärkeätä on myös itsenäisesti harjaanua sellaisissa asioissa, kuten tunteiden ja vaikeiden asioiden käsitteleminen, jolloin tasapaino pysyy sekä omassa elämässä että suhteessa. Ja osata myös huomioida toisen ihmisen tuntemuksia silloin kun on vaikka jotain rankkaa ja löytää myös välineitä kuinka kommunikoida sekä itselleen, että toisille asioista niin, etteivät liiaksi rasita ketään.
Itse olen aika paljon itseassa harjoitellut asiaa ja voisin sanoa kehittäneeni jokseenkin pitkäjänteiselläkin työskentelyllä asian suhteen välineitä, jotka tulevat olemaan tarpeellisia ja hyödyllisiä elämässä. Tuo, että miehille tunteiden hallinta on merkki vahvuudesta on aika oivaltava toteamus. Naisille ehkä ajoittaiset pienet tunteenpurkaukset ovat juuri osa sitä kuinka asia laajemmassa mittakaavassa pysyy hallinnassa.

Voit ehkä olla oikeassa siinä, että tunteet ovat loogisia, järkevyys tosin saattaa joskus olla sitten vähän toinen juttu :) Vihan takana varmasti usein on juuri surua ja suuttumuksen puolestaan ehkä avuttomuutta myöskin. Tuosta käytiin pitkä keskustelu tuolla viha-palstalla vihan oppitunti otsikolla, kuten kyseiseen keskusteluun aiemminkin viitannut.

Jokaisella ihmisellä on aina hyviä ja vaikeita asioita, ja olet oikeassa, että se on jonkinlainen taito osata nähdä se hyvä ja onni elämässään. Ja mikäli itse ei pysty rakentamaan elämäänsä niin, että on jokseenkin tyytyväinen niin vaikea sitä kenenkään muun ihmisen / asian on toiselle tehdä vaikka lisää onnea tietysti voi tuodakin ihmiset toisilleen. Ja mikä tärkeätä tietysti myös se, että voi vaikka kurjien juttujen lisäksi nimenomaan myös onnellisia asioita jakaa yhdessä. Erityisesti parisuhteessa.

Olet varmasti oikeassa myös siinä, että kipu kehittää ihmistä. Ja parisuhde myös on suhde, jossa ihmiset luottavat toisiinsa sekä suhde, jossa eritysesti juuri vaikeatkin asiat tulevat pinnalle välillä.

Koetko itse olevasi pääsääntöisesti onnellinen? ja kuinka tärkeitä nuo asiat, jotka tuossa alkuperäisessä kysymyksessä olivat ovat itsellesi?

Sinulla on todella hyviä ajatuksia asioista :)