Olen töissä ihan väärässä paikassa, minne en kuulu. Poiskaan ei oikein voi lähteä, kun on määräaikainen sopimus ensi vuoden puolelle asti. Pomon kanssa on puhuttu että työsopimus on sitova, eli työnantaja odottaa mun olevan töissä määräajan päättymiseen asti. Lain mukaan on ikävä kyllä niin, että määräaikainen työsopimus sitoo kumpaakin osapuolta, ja jos työntekijä lähtee pois ennen aikojaan ja työnantaja osoittaa että siitä on haittaa, työntekijä voi joutua maksamaan korvauksia. Sellaseen prosessiin en halua joutua.
Mutta kun ketuttaa niin paljon... Mun mielestä mua on kohdeltu alusta alkaen törkeästi: ei juuri minkäänlaista perehdytystä työhön, mutta silti mulla tuntuu olevan töitä enemmän kuin muilla, ja niistä kuitenkin pitäisi selviytyä vaikkei apua tahdo saada. Mä tietenkin teen niitä kaikkein vähempiarvoisia töitä mistä maksetaan huonointa palkkaa. Entä työyhteisö sitten - en todellakaan tunne olevani osa ryhmää. Kun aloitin, uudet työkaverini eivät viitsineet edes tulla tervehtimään... Enpä tuntenut olevani tervetullut. Toisilla on olevinaan niiiin kova kiire, millään ei ehditä neuvoa mua työasioissa, mutta kumma juttu kun aikaa kuitenkin riittää pitkiin kahvitaukoihin ja puhelimessa juoruamiseen ynnä muuhun mukavaan.
Kai mä saisin puhuttua lääkäriltä itselleni sairaslomaa, saisivatpa sitten muut tehdä mun työni sillä välin. Jotenkin vain sekään vaihtoehto ei tunnu oikealta kun en kuitenkaan koe oikeasti olevani masentunut tai mitään, se on vain tämä yletön ketutus mikä vaivaa...
Hyvät ihmiset kommentoikaa ja kertokaa mitä itse olette tehneet vastaavassa tilanteessa. Mä kun luulen että ketutus työssä on aika tavallinen ilmiö ja kohtalotovereita löytyy!
Mutta kun ketuttaa niin paljon... Mun mielestä mua on kohdeltu alusta alkaen törkeästi: ei juuri minkäänlaista perehdytystä työhön, mutta silti mulla tuntuu olevan töitä enemmän kuin muilla, ja niistä kuitenkin pitäisi selviytyä vaikkei apua tahdo saada. Mä tietenkin teen niitä kaikkein vähempiarvoisia töitä mistä maksetaan huonointa palkkaa. Entä työyhteisö sitten - en todellakaan tunne olevani osa ryhmää. Kun aloitin, uudet työkaverini eivät viitsineet edes tulla tervehtimään... Enpä tuntenut olevani tervetullut. Toisilla on olevinaan niiiin kova kiire, millään ei ehditä neuvoa mua työasioissa, mutta kumma juttu kun aikaa kuitenkin riittää pitkiin kahvitaukoihin ja puhelimessa juoruamiseen ynnä muuhun mukavaan.
Kai mä saisin puhuttua lääkäriltä itselleni sairaslomaa, saisivatpa sitten muut tehdä mun työni sillä välin. Jotenkin vain sekään vaihtoehto ei tunnu oikealta kun en kuitenkaan koe oikeasti olevani masentunut tai mitään, se on vain tämä yletön ketutus mikä vaivaa...
Hyvät ihmiset kommentoikaa ja kertokaa mitä itse olette tehneet vastaavassa tilanteessa. Mä kun luulen että ketutus työssä on aika tavallinen ilmiö ja kohtalotovereita löytyy!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos pomokin on mennyt mukaan tuohon lankaan, että oikein ääneen on ilmaissut, että sinä et saisi lähteä pois kesken kaiken, mikä tilanne tosiaankin ruokkii epäterveen työyhteisön kielteisiä ilmiöitä sinua kohtaan, niin mietipä, että mikä siihen voisi olla syynä.
Oletko sinä sittenkin ihan aidosti organisaation kannalta jotenkin niin korvaamaton, että siellä jo kenties suunnitellaan jatkoa sinun varallesi? Jos todellakin alkaa tuntua siltä, että et halua jatkaa, niin ala ihmeessä etsiä uutta työpaikkaa ja puhu siitä ääneen. Kyllä siinä menee pakka vähäksi aikaa sekaisin.