putkivahvari + trankkuvahvari

Putkivahvistimen ( http://www.praktica-users.com/img/pics/ab_tube_amp.jpg ) ja transistorivahvistimen ( http://users.arczip.com/rmcgarra2/olympic9a.jpg ) ainoana kitaristia kiinnostavana erona on soundi. Putkivahvistin säröytyy eritavalla kuin transistorivahvistin ja yleensä jos haetaan tuhtia blues soundia tai hard rock soundia niin se putkivahvistin on yleensä oikea valinta. Transistorivahvistimella saa paremman cleanin soundin ja sen särö sopii parhaiten moderniin heavyyn.

Myös merkityt wattimäärät eroavat siten että esim 20W putkivahvistin potkii kovempaa kuin 20W transistori.

Nuppi (Head) tarkoittaa vahvistinta ilman kaiutinta.
http://www.custom-sounds.com/isroot/Customsounds/Images/Studiotone_head.jpg

Samaan koteloon rakennettua vahvistinta ja kaiutinta kutsutaan comboksi.
http://www.custom-sounds.com/isroot/Customsounds/Images/STC-Lsm.jpg


Lisää infoa löytyy täältä:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=11&t=19764

Nooh, ensinnäkin nuppi tarkoittaa vahvistinta, jossa ei ole kaiuttimia. Kyseessä voi olla putki- tai transistori vahvistin. Englanniksi head.

Putki- ja transistorivahvistimissa on se ero, että putkivahvistimissa äänen muokkauksen (etuaste) ja voimistamisen (pääteaste) hoitavat putket.
Nämä ovat siis sellaisia lasisia hieman polttimoilta näyttäviä esineitä.

Transintori vahvistimissa äänen tuoton ja muokkauksen hoitavat sitten taas transistorit.

Kumpi on parempi?

Se on ihan siitä kiinni mistä pitää. Itse henkilökohtaisesti pidän putkivahvistimista.
Ne ovat yleisesti ottaen pehmeämpiä soinniltaan, kuin taas transistorivahvistimet ovat usein hyvin kylmiä ja karheita soinniltaan.

Putkivahvistimet myös kuulostavat paremmalta kun neetä pistää lujemmalle. Putkivahvistimessa lujalle pistäminen tuottaa säröä, mutta tämä särö ei tee vahvistimesta epäselvän kuulosta.

Transistorivahvistimissa lujalle pistäminen hajoittaa sitten jo koko äänen tehden siitä tunkkaisen ja vaikeasti hahmotettavan. Yleistäen siis.

Joten mielestäni kyllä, putkivahvistimet kuulostavat yleisesti ottaen erittäin paljon paremmilta kuin transistorit. Putkivahvistimet usein ovatkin ammattilaisten ja vakavissaan soittoa harrastavien valinta.

100w putkivahvistin myöskin kuulostaa erittäin paljon lujemmalta kuin 100w trankku. Yleisesti ottaen siis.

Putkivahvistimissa on taas se huono puoli, että putkia täytyy vaihtaa parin vuoden välein.(Ei mikään pakko kylläkään, mutta se on suositeltavaa)
Monet vahvistimet täytyy putkien vaihdon ollessa ajankohtaista viedä huoltoon, koska vahvistimessa pitää säätä bias uusille putkille. Monissa uusissa putkivahvistimissa biasta ei tarvitse enää säätää, joten tällöin putkien vaihto onnistuu kotona.


Tässä olisi hyviä ja huonoja puolia:

putki

tasaisempi pehmeämpi ääni
kuulostavat yleensä mahtavilta kovillakin äänentasoilla
yleiseti ottaen kauniimpi ja tarvittaessa voimakkaampi ääni.

-täyden potentiaalin putkivahvistimesta saa yleensä siinä vaiheessa kun se on hieman lujemmalla. Esim. 100w putkivahvistin ei välttämättä siis ole paras vaihtoehto kerrostaloon ;) Putkivahvistimien apuna on onneksi keinokuormat jolla saat äänen tason hiljaiseksi ilman että kovalla olevan vahvarin saundi kärsii, vaan se pitää lujalle pistetyn vahvarin äänen sellaisena kuin se on. Keinokuorma vain siis pienentää äänenvomakkuuden sopivaksi, ilman suurta vaikutusta ääneen. On kuitenkin poikkeuksia, joten näkin ovat näitä mielipide kysymksiä.
-hinta
-säännöllisen huollon tarve

Trankku:

hinta
saavuttaa parhaan saundinsa jo matalilla äänenvoimakkuuksilla
ei säännöllisen huollon tarveeta

-usein hyvin karhean ja kylmän kuulosia
-Ääni hajoaa korkealla voimakkuuksilla

Näissä asioissa mielipide näyttelee suurta roolia, mutta omalla kohdalla putkivahvistin pesee sihisevät transistorit mennen tullen.

Itselläni on kaksi putkivahvistinata; Peavey 6505 ja Marshall DSL100. Olen omistanut 3 transistori vahvistinta menneessä, mutta kyllä putkivehkeet ovat mielestäni paremman kuuloisia.Huom. kirjoittajan mielipide!

sinä taidat olla väärässä paikassa ystävä hyvä
mut en minä sitä tiiä valitan