Tässä lueskelen muiden kirjoituksia ja tuntuu että täällä palstoilla on niitä joiden liitto on kestänyt "kaiken" ja niitä joiden liitto on väljähtänyt...
Itse elän sellaista väljähtänyttä hetkeä tällä erää ja mietin mikä saa avioliiton onnistumaan? Onko se juuri se "jokin" henkinen sidos? Vai onko se jotain konkreettista, kuten talot, lapset, yhteiset harrastukset?
Rakkaus? Miten se ilmenee pitkän liiton kuluessa? Kuinka selvitään kriiseistä? Voiko pitkässä liitossa asettaa rakkautta kyseenalaiseksi vai pitääkö siihen luottaa aina?
Miten paljon pitää tehdä järjellä työtä? Silloin kun elämä tuntuu kaurapuurolle, niin montako lautasellista sitä pitää lappaa jotta päästään taas nauttimaan kynttiläillallisista?
Ehkäpä se on ongelma nykyään, että nuorille aviopareille ei ole sellaisia malleja joista voisi saada vinkkejä selviytyä erilaisista kriiseistä. Juorulehdissä ensimmäisenä erotaan ja etsitään uusi kumppani tuomaan "säpinää ja intohimoa". Näillä palstoilla jossain etsitään salaseuraa ja eletään kaksoiselämää niin että kuhina käy...Mitä se hyödyttää? Kenen elämän sellainen tekee ihanaksi? Ei varmaan kenenkään...
Vaikka meillä on tällä hetkellä etsikkoaika mieheni kanssa, en silti halua menettää uskoa avioliitton. Se auttaa jaksamaan eteenpäin, lastenkin vuoksi. Siinä ainakin yksi syy miksi mennä naimisiin...Se toimii syvällisenä sitovana tekijänä tällaisissa elämänvaiheissa...
No joo...nämä on tällaisia ajatuksia mitä mieleeni tuli...Onko muita joiden avioliitto on sisällöltään käymistilassa, ja miksi? Miten olette selvinneet tilanteesta ja kuinka kauan se prosessi vei?
Itse elän sellaista väljähtänyttä hetkeä tällä erää ja mietin mikä saa avioliiton onnistumaan? Onko se juuri se "jokin" henkinen sidos? Vai onko se jotain konkreettista, kuten talot, lapset, yhteiset harrastukset?
Rakkaus? Miten se ilmenee pitkän liiton kuluessa? Kuinka selvitään kriiseistä? Voiko pitkässä liitossa asettaa rakkautta kyseenalaiseksi vai pitääkö siihen luottaa aina?
Miten paljon pitää tehdä järjellä työtä? Silloin kun elämä tuntuu kaurapuurolle, niin montako lautasellista sitä pitää lappaa jotta päästään taas nauttimaan kynttiläillallisista?
Ehkäpä se on ongelma nykyään, että nuorille aviopareille ei ole sellaisia malleja joista voisi saada vinkkejä selviytyä erilaisista kriiseistä. Juorulehdissä ensimmäisenä erotaan ja etsitään uusi kumppani tuomaan "säpinää ja intohimoa". Näillä palstoilla jossain etsitään salaseuraa ja eletään kaksoiselämää niin että kuhina käy...Mitä se hyödyttää? Kenen elämän sellainen tekee ihanaksi? Ei varmaan kenenkään...
Vaikka meillä on tällä hetkellä etsikkoaika mieheni kanssa, en silti halua menettää uskoa avioliitton. Se auttaa jaksamaan eteenpäin, lastenkin vuoksi. Siinä ainakin yksi syy miksi mennä naimisiin...Se toimii syvällisenä sitovana tekijänä tällaisissa elämänvaiheissa...
No joo...nämä on tällaisia ajatuksia mitä mieleeni tuli...Onko muita joiden avioliitto on sisällöltään käymistilassa, ja miksi? Miten olette selvinneet tilanteesta ja kuinka kauan se prosessi vei?
Vastaukset 4
Vanhimmat
meidän avioliitto on isossa kriisissä tällä hetkellä,toisella ei ole ollut tunteita pitkään aikaan ja se on nyt johtanut pettämiseen. Tämä tunteiden puute on kummitellut minua aikalailla suhteemme alkuhuuman jälkeisistä ajoista lähtien. olemme kuitenkin ollleet yhdessä vuosikymmenen ajan joten en haluaisi lopettaa liittoa ennen kuin olemme selvittäneet mistä tunteiden puute on johtunut ja voiko sen korjata.
toinen osappuoli on kuitenkin jo kääntynyt päätään eron suuntaan. olen miettinyt mitä voisin tehdä asiallle, voinko minä tehdä jotain jotta toisen tunteet palaisi? Olemme menossa terapeutin juttusille, toivon että siellä löytyisi jotain joka antaisi syyn tähän tilanteeseeen
Tahtoisinkin myös kuulla tai lukea onnistuneista liiton elvytys tarinoista.
Suhteessamme on ollut jo vuosia eräänlainen alamäki, eli mustasukkaisuutta miehen puolelta, hänen masentuneisuutensa ja minun tunnekylmyyteni ja seksuaalinen haluttomuuteni.
Pahimmalta tuntui, kun emme voineet puhua näistä kuitenkin koko ajan mielessä olevista asioista.
Nyt kuitenkin tänä kesänä päätin, aikani mietittyäni vaihtoehtoja, koittaa tehdä kovasti työtä tämän suhteen eteen. Aivan ensimmäiseksi piti opetella koskettelemaan toista kuten silloin ennen. Se oli yllättävän vaikeaa, mutta nyt suukon antaminen ja halaaminen alkavat jo sujua molemmilta. Silmiin on jälleen palannut lämmin katse kummallekin. Puhumiseen opettelu olikin vaikeampaa, mutta otimme aikalisän lapsista ja lähdimme kahdestaan pikku lomalle. Siellä sain viimeinkin jonkunlaisen yhteyden ajatuksieni ja suullisen ulosannin välille, samoin hän.
Lupasimme yrittää kumpikin olla avoimempia tunteista, sekä hyvistä että huonoista, sekä jatkaa halimisharjoituksia.
Seksissäkin on ollut pitkiä taukoja ja ainakin minulle on vaikeaa päästä "tunnelmaan", mutta koitamme järjestää toisillemme aikaa ja intiimejä hetkiä. Toisin sanoen telkkari kiinni ja toisiamme hellimään.
Näillä eväillä eteenpäin..
Hyvä että olette molemmat päättäneet yrittää parantaa suhteenne.
Toivon onnea yritykseenne ja oli kiva kuulla
on tpahtunut jonkinlaista edistymistä.
ps. Oliko sinun tunteet hukassa vai molempien?
Mikä sai yrittämään uudelleen?
Kiitos tuesta.
Varmaan enemmän minun puoleltani tunteet olivat hukassa, ja oli suoranainen helpotus jo sen asian ääneen lausuminen, vaikkakin tiesin, että se käynnisti kriisin mieheni mielessä.
Varmaan se ajatus, että kuitenkin vaikka nyt on vaikeaa, uskon meidän olevan toisillemme sopivat puolisot. Joku viisas on sanonut, että rakkaus on tahdon asia, ja nyt alan vasta tajuta, mitä se oikeasti tarkoittaa.
Edistystä tapahtuu muuten edelleen, ja minä olen se aktiivisempi osapuoli, mutta palkintona onkin sitten lämmin syli.
Voimia teille ja kaunista syksyä..