Kaverilla loppui eilen lähes 3vuotta kestänyt suhde, kyseessä oli ensimmäinen kunnollinen suhde ja yhdessä he asuivat lähes 2 vuotta.
Nyt kaipaisin neuvoja, kuinka auttaa ystävää, sillä epäilen että aina kun hän näkee minut, hänelle palutuu mieleen "ne vanhat ajat" .
Seurustelen nimittäin itse myös, ja meillä oli tapana kulkea neljästään ja kuluttaa vapaa-aikaa milloin minkäkinlaisilla tempauksilla.
Miten voisin auttaa ystävää parhaiten? Miten olla tuomatta mitään vanhoja mieleen, ku muistoihin liittyy aina jotenkin hänen entisensä. Ja itse kun luulin aina että minä olisin se kenestä tulisi sinkku, jos jommalle kummalle niin kävisi....
Nyt kaipaisin neuvoja, kuinka auttaa ystävää, sillä epäilen että aina kun hän näkee minut, hänelle palutuu mieleen "ne vanhat ajat" .
Seurustelen nimittäin itse myös, ja meillä oli tapana kulkea neljästään ja kuluttaa vapaa-aikaa milloin minkäkinlaisilla tempauksilla.
Miten voisin auttaa ystävää parhaiten? Miten olla tuomatta mitään vanhoja mieleen, ku muistoihin liittyy aina jotenkin hänen entisensä. Ja itse kun luulin aina että minä olisin se kenestä tulisi sinkku, jos jommalle kummalle niin kävisi....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Asia on vain hyväksyttävä ja elämä jatkuu. Parasta mitä voit tehdä on olla läsnä ja tukea, kun ystäväsi tukea kaipaa. Älä nyt vaan vetäydy pois siinä pelossa, että muistot tuottavat tuskaa. Tuska ja muistot ovat olemassa joka tapauksessa.
Voit kysyä ystävältäsi, mitä hän haluaa. Toiset haluavat murehtia yksin ja toiset kaipaavat ystävän seuraa.
Erossa sain itsetunnolleni kovan kolauksen. Ajattelin, että olen niin huono ihminen, en riittänyt toiselle, en ollut tarpeeksi, kukaan ei voi minua rakastaa jne. Jokainen varmasti käy näitä tunteita läpi. Kerro ystävällesi, että hän on hieno, hyvä ja kaunis ihminen, jolla on hieno tulevaisuus edessään. Rakkaudet tulevat ja menevät, ystävyys säilyy.
Ystäväsi on kokonainen ihminen sinkkunakin, kohtele häntä sen mukaisesti. Autat ystävääsi parhaiten käyttäytymällä luonnollisesti. Älä vauhkoa, äläkä tee asiasta numeroa; kuuntele ja tue ystävääsi tilanteen mukaan, leppoisasella tavalla. Tuskaa saa työstää, elämä kuitenkin jatkuu.
Vaikuttaa siltä, että sinä olet se joka pelkää jotain... Ehkä ystäväsi sinkuksi palautuminen tuo mieleen sellaisen haavoittavan seikan, että periaatteessa sinullekkin voisi käydä niin? Millaista suhtautumista sinä toivoisit, jos sinä olisit jäänyt hänen asemestaan sinkuksi?