Ongelmani on seuraavanlainen. Ollaan avovaimon kanssa oltu yhdessä vajaa vuosi, asutaan yhdessä jne. Nyt viime kuukausina muijasta on tullut hieman outo, hän on haluton, seksi on vähentynyt 2-3 krt/vkosta n. 2 kertaan kuussa, varsinkin viinaspäissään haluaisi minun löytävän nuoremman joka saisi tehtyä minulle lapsia ja vanhemmilleni lapsenlapsia, koska pitää vanhemmistani ihan hirveästi. Kavereiden kanssa on alkanut ramppaamaan kuppilassa viikottain ja tykkää ottaa päivittäin ainakin pari pulloa olutta jos enemmänkin. On alkanut ressaamaan ulkönäöstään, meikkaaminen kun lähdetään johonkin kestää n. puoli tuntia ja mihinkään ei mennä jos ei meikata! Ja tosiaan se että rakastan häntä ja kehun hänen ulkonäköään ja tyyliään jatkuvasti ei tunnu riittävän. Jatkuvasti höpöttää "olen niin huono sulle"- juttuja!
Mistään uskottomuudesta ei ole kyse, olen sortunut hänen tietämättään tutkimaan puhelimet, ei sieltä mitään petosjuttuja ole löytynyt. Paljon on miesten kanssa tekemisissä mutta ne ovat vain kavereita ja tiedän sen itsekin. Mutta kohta tuo eukon käytös alkaa tarttua minuunkin ja olenkin viime aikoina ollut hiukan haluton ja apea. Olen jopa, vaikka häpeänkin sitä, suunnitellut pimeinä hetkinä "salarakkaan" hommaamista mutta en pysty enkä kuitenkaan halua sillä eukkoni on minulle tärkeä ja rakastan häntä.
Sitten on vielä sellainen ongelma. Muijalla on aikasemmasta liitosta 22-v. poika joka vaikuttaa käytökseltään 12-vuotiaalta. Isänsä kanssa asuu mutta kun isän kanssa on välillä huonot välit (pelkää isäänsä) niin asuu enimmäkseen meidän kanssa ja se rasittaa minua. Yhteinen aikamme on todella minimissä nykyään, muija tekee työtaakan vuoksi pitkiä päiviä monta kertaa viikossa. Työskentelee firmassa jossa on paljon hommia ja vähän porukkaa, työpäivät venyvät joskus jopa iltakahdeksaan. Sitten tulee kotiin väsyneenä ja tuijottaa silmät ristissä jotain väsynyttä töllöä, haukottelee ja menee nukkumaan. Sitten tulee poika yöksi ja höpöttää samoja juttuja (on meinaan rasittava tyyppi), ei osallistu kotitöihin, kiusaa elukoitamme ja ei iki päivänä pysty itsenäistymään kun on niin äidissään kiinni. Isä löytänyt uuden naisen ja on siellä paljon, poika ei voi olla yksin kotona siispä tulee joka SAATANAN yö meille ja alkaa ärsyttään minua. Alkaa olla niin pinna kireällä. Ollaan muijan kans poristu asiasta että mikä neuvoksi kun yhteinen aikakin on niin kortilla. Eukko sanoo vaan että kyllä se tästä helpottaa kun poika saa oman asunnon. Tällä hetkellä hän on työttömänä.
Eli mitä tehdä? Itsehän nämä tällaiset pitäis ratkaista mutta kun en kuitenkaan osaa sanoa mikä olisi paras ratkaisu? Kavereilta en ole ajatellut kysyä ku tuntuu että asia ei nyt jostain syystä kuulu heille. Rakastan avovaimoani ja ajatus hänen jättämisestä suorastaan hirvittää! Antakaa neuvoja, itse olen kohta ihan rikki! Pliis.
Mistään uskottomuudesta ei ole kyse, olen sortunut hänen tietämättään tutkimaan puhelimet, ei sieltä mitään petosjuttuja ole löytynyt. Paljon on miesten kanssa tekemisissä mutta ne ovat vain kavereita ja tiedän sen itsekin. Mutta kohta tuo eukon käytös alkaa tarttua minuunkin ja olenkin viime aikoina ollut hiukan haluton ja apea. Olen jopa, vaikka häpeänkin sitä, suunnitellut pimeinä hetkinä "salarakkaan" hommaamista mutta en pysty enkä kuitenkaan halua sillä eukkoni on minulle tärkeä ja rakastan häntä.
Sitten on vielä sellainen ongelma. Muijalla on aikasemmasta liitosta 22-v. poika joka vaikuttaa käytökseltään 12-vuotiaalta. Isänsä kanssa asuu mutta kun isän kanssa on välillä huonot välit (pelkää isäänsä) niin asuu enimmäkseen meidän kanssa ja se rasittaa minua. Yhteinen aikamme on todella minimissä nykyään, muija tekee työtaakan vuoksi pitkiä päiviä monta kertaa viikossa. Työskentelee firmassa jossa on paljon hommia ja vähän porukkaa, työpäivät venyvät joskus jopa iltakahdeksaan. Sitten tulee kotiin väsyneenä ja tuijottaa silmät ristissä jotain väsynyttä töllöä, haukottelee ja menee nukkumaan. Sitten tulee poika yöksi ja höpöttää samoja juttuja (on meinaan rasittava tyyppi), ei osallistu kotitöihin, kiusaa elukoitamme ja ei iki päivänä pysty itsenäistymään kun on niin äidissään kiinni. Isä löytänyt uuden naisen ja on siellä paljon, poika ei voi olla yksin kotona siispä tulee joka SAATANAN yö meille ja alkaa ärsyttään minua. Alkaa olla niin pinna kireällä. Ollaan muijan kans poristu asiasta että mikä neuvoksi kun yhteinen aikakin on niin kortilla. Eukko sanoo vaan että kyllä se tästä helpottaa kun poika saa oman asunnon. Tällä hetkellä hän on työttömänä.
Eli mitä tehdä? Itsehän nämä tällaiset pitäis ratkaista mutta kun en kuitenkaan osaa sanoa mikä olisi paras ratkaisu? Kavereilta en ole ajatellut kysyä ku tuntuu että asia ei nyt jostain syystä kuulu heille. Rakastan avovaimoani ja ajatus hänen jättämisestä suorastaan hirvittää! Antakaa neuvoja, itse olen kohta ihan rikki! Pliis.
Vastaukset 7
Vanhimmat
itselläni (M) on teini ikäisiä lapsia pari kappaletta ja he juoksevat äitinsä luona kokoajan. kuuluu tuohon eronneiden lasten luonteeseen että huolehtivat molemmista vanhemmista.
mutta sinun keissiin....ota coolisti ja ole vaan hyvä mies mainitsematta mitään kommenttia pojan juoksemisesta teillä kielteisessä mielessä. tästä seuraa vain ja ainoastaan sinun ja vaimosi välille sota. ja siitä ei ole mitään hyötyä.
koita pikemminkin auttaa poikaa hankkimaan se asunto (neuvot ja opastat) niin eiköhän teidän tilanne silläkin jo vähän rauhoitu.
mitä seksiin tulee, meidänkin avioliitossa on ollut kausi jolloin seksi loppuu moneksi kuukaudeksi, siitä ei pidä ottaa pulttia vaan olla rauhallinen ja keskustella vaikka olisi kuinka kipeä asia ja syy. joskus taas on seksiä niin paljon että muniin sattuu ja tuntuu. eli seksi pitkässä avioliitossa (yleensä pitkässä suhteessakin) ailahtelee ja määrä on varmaan aika lähellä 1krt / vko kun lasket koko yhdessä olo ajan.
eli ota coolisti ja keskustele, hyväksy poika ja hänen käytöksensä älä sano ärsyttäväksi ja haasta näin lisää ongelmia itsesi ja vaimosi välille.
monesti sanomatta jättäminen on parempi kuin suoraan sanominen vaikka kuinka tekisi mieli.
Olette siis olleet yhdessä vuoden verran,joten se seksipuolen väheneminen voi olla sitä alun huuman laantumista.Kun seksiä on,onko se hyvää molempien mielestä?Avokillasi tuntuu olevan myös työväsymystä tai masennusta tai molempia,lisääntyvä viinankäyttö ja itsetunto alhaalla.Kaikki tämä kyllä näkyy juuri siellä seksipuolella.Olisiko joku ikäkriisi?Nelikymppinen?Vanhenemisenpelko yms.
Vaikuttaa siltä,että olet alkanut "ottaa itseesi" tätä tilannetta.Olisiko nyt korkea aika sanoa avovaimollesi suoraan sitä mitä olet kirjoittanut.Tuntuu siltä,että jonkinlainen herätys olisi saatava aikaan,ennenkuin tilanne menee liian pitkälle,alkoholin käytössa ja muutenkin.Avokkisi tarvitsee ammattiapua,masennukseen lääkitystä ja sairaslomaa.
Poika sitten.Jos pelkää isäänsä,silloin on oltava mahdollisuus olla äitinsä kanssa.Ja lapsi kyllä huomaa kun äidillä ei ole asiat hyvin.Miksi koet pojan rasittavana?Vai onko se sopeutumattomuutta molemmin puolin?Nuoret suhtautuvat usein aluksi karsaasti vanhempiensa uusiin seurustelukumppaneihin,mutta kunhan tutustuvat ja tottuvat,alkaa mennä paremmin.Sinun vaan pitäisi sopeutua siihen että avovaimollasi on poika,joka vielä tarvitsee äitiään.Ehkä poika on vielä elämässään tuuliajolla,huono isäsuhde yms.Jospa hän ei ole saanut neuvoa eikä ohjausta isältään,eikä osaa lähteä vielä pesästä omille jaloilleen.Voisithan sinä olla se neuvoja ja opastaja miehen maailmaan??Myös suhteesi pojan äitiin varmasti paranisi,jos oppisit tulemaan poikansa kanssa juttuun.Ei sitä isäksi tarvitse muuttua,vaan olla vaikka kaveria.
Pojan kanssa on hyvät välit että siinä ei oo mitään ja hän pitää minusta mutta hänen käytöksestään en pidä. Hän ei yhtään usko äitiään jos hän komentaa, ei tosiaankaan osallistu kotitöihin, sotkee vaan ja höpöttää. Ja kyseessä on yli kaksikymmentävuotias josta ei näytä tulevan aikuista miestä koskaan, sen verran kauan olen jo tuntenut. Seksihommasta sen verran että hyväksyn ja tiedän sen että välillä se vähenee ja välillä on hurjempaa, mutta torjutuksi tuleminen jatkuvast muutaman viikon aikana pistää miettimään. Naiseni on yli neljäkymmentä, itse olen alle neljäkymmentä. Asiaa on puhuttu kotona mutta ei siitä sen kummempaa riitaa ole tullut. Liika viinankäyttö on ollut myös tapetilla mutta kun ei auta. Ei emäntä nyt räkäkännissä koskaan ole mutta se jatkuva tissuttelukin käy hermoille välillä.
"Jatkuvasti höpöttää "olen niin huono sulle"- juttuja!
Mistään uskottomuudesta ei ole kyse, "
- ei vielä niin ;) ootappa vaan niin kohta on.
kokemuksesta tiedän että sellanen akka mikä kitisee kokoajan tuota lausetta ym. on HELVETIN huomion kipeä ja olevinaan (myöhemmässä vaiheessa) "masentunut" ja mitkään rakkauden tunnustukset ym. EI SEMMOSELLE riitä!!
ennemmin tai myöhemmin se on persettä kylällä jakamassa ja sitten se vikisee syyksi jotain tyyliin: kun sä et huomaa.. mä oon niin masentunu tai emmä tiiä... huoh..
eijjoo tarkotus masentaa tai muutenkaan yleistää mutta kun tuohon on jo 3 kertaa elämänsä aikana törmännyt ja aina sama juttu niin ei se paljoa voi siitä muuttua kenenkään muunkaan kohdalla.
toivottavasti olen väärässä ;)
Itse olen nuorempi, joten kokemusta ei niin paljon ole. Mutta muistan kyllä hyvin äitini miesystävät. Itsekin olisin kaivannut silloin ns.kaveria. Eli joka ei ole kuitenkaan se isä, mutta kannustaa ja on tukena, antaa neuvoja jne. Mutta naisystäväsi "poika" on kyllä jo mies. Voin uskoa että se on todella rasittavaa kun toinen ei tee tikkua ristiin!
Olisiko siittä mitään apua että varaisit viikonlopuksi vaikka kylpylä-tai hotelliviikonlopun. Jos siellä sanoisit avokillesi hänen pojastaan. Kertoisit että voisitte yhdessä hommata hänelle asuntoa, tai tekisitte selväksi säännöt, että poika on myös kotihommissa mukana.
sanoisit myös siitä hänen tissuttelustaan, sano suoraan ettet tykkää jokailtaisesta ottamisesta.
En nyt osaa muutakaan neuvoa!Toivottavasti kaikki järjestyy!
Kyllä se on niin että olet väärässä, muija on ihan oikeasti masenutunut koska on nyt viime kuukausina hieman lihonut ja omasta mielestään vanhentunut, itse olen antanut huomiota ja rakkaudentunnustuksia miltei päivittäin, ja kun kysyn että huomioinko sua tarpeeksi niin sanoo että huomioit. Kai tämä tästä, pettämisestäkin on puhuttu ja olen sanonut että kun pitää vanhemmistani niin jos petät niin petät myös vanhempiani. Siihen meinaa että en ole koskaan pettänyt, kuulemma huomaisin heti jso näin olis. Pistettäiskö tämä vaikka vaihdevuosien piikkiin :)
kuullu tuonki aikasemmin;)
toivottavasti ei näin ookuitenkaan teilläpäin :D