Voi kyynel

puhutaan ja kirjoitetaan että lapsen synnyttyä nainen saattaa saada hellyyden ja läheisyyden tarpeensa täytettyä lapsen kanssa ja mies saattaa jäädä vähemmälle huomiolle...olisiko teillä käynyt toisinpäin?että mies tyydyttää omat hellyyden tarpeensa vauvaa hoitaessaan ja helliessään..tuskin hän tahallaan..ja jos rakkaus olisi ohi, huomaisit sen varmasti muutenkin...nyt vaan kissa pöydälle ja keskustelemaan..itsellä on sama pelko...että kun vauva syntyy kohta puoliin, niin minä jään pellolle itkemään ja kaikki mieheltä tuleva hellyys kohdistuu vauvaan..(nyt joku käsittää tämän jotenkin väärin)..tarkoitan sitä että parisuhteelle ei hellyyttä enää löytyisi..

seksiä paljon harvemmin ku ennen. Joskus ku kyselin, mies sanoi, että mitään ongelmia ei ollut (ajattelin, ehkä johtui ku pakotin about synnytyssaliin, pelkäsi nähdä synnytyksen). Synnytyssalissa tuntui, että oli tosi läheinen, samoin 3 viikkoa kotona, kun oli isyyslomalla. Sit kaikki muuttui. Vihdoin kertoi, että oli lopettanut rakastamasta minua jo ennen lapsen syntymää, oli kanssani vain lapsen takia. Että semmosta.

Ihan kuin meillä, vauva tosin paljon pienempi. Mies kyllä kiinnostunut vauvasta on, hoitaa ja hellittelee, vaikkakin sanoi kerran äkäpäissään ettei rakasta lasta!
Minua sanoo kyllä rakastavansa, vaikka se ei näy kyllä mitenkään.
Eilen sitten sanoi taas jälleen kerran lähtevänsä pois, ettei jaksa. Tätä se on ollut synnytyksestä saakka. Ja hän ei halua puhua.